Ketoaineiden omamittaaminen tyypin 1 diabeteksessa
Lisätietoa aiheesta
Käypä hoito -työryhmä Insuliininpuutosdiabetes
7.2.2018
Ketoaineiden (asetoni, asetoasetaatti, beetahydroksibutyraatti) esiintyminen veressä
tai virtsassa yhdessä korkean verensokerin kanssa on insuliininpuutosdiabetesta sairastavalla
merkki insuliinin puutteesta tai riittämättömyydestä ja riskistä happomyrkytykseen
eli ketoasidoosiin (ks. suosituksen kohta Ketoasidoosi).
jos verensokeri on toistuvasti yli 14 mmol/l ilman selvää syytä
riippumatta verensokeritasosta, jos vointi on muuten selittämättömästi huono –
erityisesti jos on vatsakipuja, pahoinvointia ja oksentelua
jos verenglukoosi ei laske tavanomaisella lisäinsuliinilla, erityisesti raskauden
yhteydessä ja pumppuhoidossa.
Erityisen tärkeä ketoaineiden omamittaaminen on insuliinipumppua käyttäville sekä
raskaana oleville insuliininpuutosdiabetesta sairastaville.
Insuliininpuutosdiabeetikolla mittaaminen suositellaan tehtäväksi verinäytteestä.
Kohonneet ketoaineet ilmenevät veressä aikaisemmin kuin virtsassa, ja mittaustulos
on virtsatestiä herkempi.
Virtsan liuskatesti mittaa asetoasetaattia. Kapillaariverimittauksiin käytettävät
vierimittarit mittaavat beetahydroksibutyraattia, joka on kliinisesti merkittävämpi.
Laskimoverestä voidaan määrittää joko beetahydroksibutyraattia (P-OHBut) tai kaikkia
ketoaineita (P-ketoaineet).
Verestä ketoaineet voidaan mitata yhdistetyillä verensokeri- ja ketoainemittareilla.
Ketoaineiden mittaamiseen käytetään eri liuskoja kuin glukoosimittaukseen.
Ketoaineiden omamittaus, tulosten tulkinta ja tulosten mukaan toimiminen kuuluvat
insuliininpuutosdiabetesta sairastavan sairauspäivien hoidonohjaukseen.
Selvitä ketoosiin tai ketoasidoosiin johtanut tilanne.
Omamittauksen tulkinta:
Jos veren ketoainepitoisuus on hieman koholla (alle 0,6 mmol/l aikuisella) ja verensokeri
on matala/normaali:
kyseessä on paastotila tai normaaliin rasvanpolttoon liittyvät "nälkähapot"
hoitona hiilihydraatti ja sen mukainen pikainsuliinin annos.
Jos veren ketoainepitoisuus on koholla ja verensokeri on koholla:
pitoisuus alle 0,6 mmol/l
kohonnutta verensokeria korjataan tilanteen mukaan pikainsuliinin korjausannoksella
muita erityistoimenpiteitä ei yleensä tarvita
pitoisuus 0,6–1,5 mmol/l
nesteen nauttimisen lisäksi kohonnutta verensokeria korjataan pikainsuliinin korjausannoksilla
verenglukoosin ja ketoaineiden tarkistaminen 2 tunnin kuluttua
pitoisuus 1,5 mmol/l tai enemmän
ketoasidoosin riski kasvanut
nesteen nauttimisen lisäksi kohonnutta verenglukoosia korjataan pikainsuliinin korjausannoksilla
lisäinsuliinin tarve voi olla 30–50 % korkeampi kuin pelkästään verensokerin
perusteella annostellen
verenglukoosia ja ketoaineita tulee mitata 1–2 tunnin välein
pitoisuus yli 3 mmol/l
ketoasidoosin riski on suuri
otettava yhteytä sairaalan päivystykseen, jotta voidaan tehdä mahdollinen ketoasidoosin
selvittäminen ja hoitaminen.
Kirjallisuutta
Tuomi T, Santoro N, Caprio S ym. The many faces of diabetes: a disease with increasing
heterogeneity. Lancet 2014;383:1084-94 «PMID: 24315621»PubMed
Chiang JL, Kirkman MS, Laffel LM ym. Type 1 diabetes through the life span: a position
statement of the American Diabetes Association. Diabetes Care 2014;37:2034-54 «PMID: 24935775»PubMed
American Diabetes Association. Test of glycemia in diabetes. Diabetes Care 2004;27(suppl
1):92-3
Intensive diabetes management. Wolpert H (toimi.) 6. painos (ePub). American Diabetes
Association 2016
Laffel L, Wentzell K, Loughilin C ym. Sick day management using blood3-hydroxybutyrate
(3-OHB) compared with urine ketone monitoring reduces hospital visits in youngpeople
with T1DM: a randomized clinical trial. Diabetic Med 2005;23:278-84
Klocker AA, Phelan H, Twigg SM ym. Blood ß-hydroxybutyrate vs. urine acetoacetate
testing for the prevention and management of ketoacidosis in Type 1 diabetes: a systematic
review. Diabet Med 2013;30:818-24 «PMID: 23330615»PubMed