Keski-ikäisillä naisilla unihäiriöt liittyvät usein myös perussairauksiin ja yleiseen terveydentilaan
Tutkimus «Polo-Kantola P, Laine A, Aromaa M ym. A population...»1oli poikkileikkaustutkimus 15 vuoden perheseurantatutkimuksesta. Siihen osallistui yhteensä 850 naista (keski-ikä 41,9 vuotta, vaihteluväli 32–58 vuotta). Yhteistä tutkittaville oli, että heidän vanhin lapsensa oli 15-vuotias. Unen laatua tutkittiin Basic Nordic Sleep Questionnaire -kyselyn (BNSQ) avulla erotellen eri uniongelmia ja päiväaikaisia oireita. Naisilta selvitettiin perussairauksien esiintymistä, säännöllisen lääkityksen käyttöä, omaa arviota elämänlaatutekijöistä (somaattinen terveys, elinvoimaisuus, mielen tasapainoisuus ja mieliala), sosiodemografisia tekijöitä, painoindeksiä (BMI), liikuntaa, tupakointia ja alkoholin käyttöä.
Naisista 32 % arvioi unen laatunsa hyväksi, 43 % melko hyväksi, 12 % kohtalaiseksi, 10 % melko huonoksi ja 3 % huonoksi. Yöheräämiset olivat yleisimpiä uniongelmia: 60 % naisista ilmoitti kärsivänsä niistä ainakin kerran viikossa. Yöheräämisien määrä/yö oli kerran 50 %:lla, kahdesti 18 %:lla, kolme tai neljä kertaa 7 %:lla ja ainakin viisi kertaa yössä 1 %:lla osallistujista. 16 %:lla oli ainakin kerran viikossa vaikeuksia nukahtaa ja 20 % heräsi liian aikaisin aamulla pystymättä enää nukkumaan. 44 % ilmoitti kärsivänsä aamuväsymyksestä ja 32 % päiväväsymyksestä ainakin kerran viikossa. 26 % otti päiväunia, 2 %:lla oli taipumus nukahtaa töissä ja 6 %:lla taipumus nukahtaa vapaa-aikana ainakin kerran viikossa. 3 % käytti unilääkkeitä ainakin kerran viikossa.
Uniongelmat liittyivät kroonisiin sairauksiin. Naiset, jolla oli jokin krooninen sairaus, heräilivät useammin yöllä (p = 0,010, COR 1,4, 95 % luottamusväli 1,1–1,8), kokivat päiväväsymystä (p < 0,0002, COR 1,7, 95 % luottamusväli 1,3–2,1), nukahtelivat helpommin työssä (p < 0,0006, COR 2,4, 95 % luottamusväli 1,4–3,8) ja käyttivät muita useammin unilääkkeitä (p = 0,002, COR 2,7, 95 % luottamusväli 1,4–5,1).
Naiset, jotka käyttivät säännöllisesti lääkitystä perussairauteen (ei tarkemmin spesifioitu) kokivat nukahtamisvaikeuksia (p = 0,015, COR 1,4, 95 % luottamusväli 1,1–1,9), yöheräämisiä (p = 0,002, COR 1,5, 95 % luottamusväli 1,2–2,0), liian aikaista aamuheräämistä (p < 0,0004, COR 1,7, 95 % luottamusväli 1,3–2,2), aamuväsymystä (p = 0,011, COR 1,4, 95 % luottamusväli 1,1–1,9), päiväväsymystä (p < 0,0001, COR 2,1, 95 % luottamusväli 1,6–2,7), nukahtamistaipumusta sekä työssä (p < 0,0001, COR 3,0, 95 % luottamusväli 1,8–4,9) että vapaa-aikana (p < 0,0005, COR 1,9, 95 % luottamusväli 1,3–2,6). He arvioivat myös unen laatunsa huonommaksi (p < 0,001, COR 1,6, 95 % luottamusväli 1,2–2,1), ottivat päiväunia (p = 0,019, COR 1,4, 95 % luottamusväli 1,1–1,9) ja käyttivät unilääkkeitä (p < 0,0002, COR 3,4, 95 % luottamusväli 1,8–6,5). Terveyteen liittyvät elämänlaatutekijät, somaattinen terveys (p = 0,004 – < 0,0001), elinvoimaisuus (p < 0,0001), mielen tasapainoisuus (p = 0,050 – < 0,0001) ja mieliala (p = 0,006 – < 0,0001) yhdistyivät lähes kaikkiin univaikeuksiin ja päiväaikaisiin seuraamuksiin siten, että elämänlaadun huonontuessa myös univaikeuden pahenivat.
Ikääntyminen yhdistyi vain liian aikaiseen aamuheräämiseen (p = 0,008, COR 1,05, 95 % luottamusväli 1,0–1,1). BMI:llä ei ollut yhteyttä univaikeuksiin. Työtilanne korreloi otettuihin päiväuniin (p = 0,001): verrattuna kokopäivätyötä tekeviin vuorotyötä tekevät ottivat useammin päiväunia (COR 1,7, 95 % luottamusväli 1,2–2,4) ja osapäivätyöntekijät harvemmin päiväunia (COR 0,6, 95 % luottamusväli 0,4–1,0). Säännöllinen liikunnan harrastaminen oli yhteydessä vain yhteen unimuuttujaan: riski päiväväsymykseen oli vähäisempi (p = 0,013, COR 0,7, 95 % luottamusväli 0,5–0,9) (liikunta kysyttiin vain yhdellä kategorisella kysymyksellä).
Tupakointi oli yhteydessä vähentyneeseen yölliseen heräämiseen (p < 0,001, COR 0,4, 95 % luottamusväli 0,3–0,6) ja vähentyneeseen heräämisien määrään (p < 0,001, COR 0,5, 95 % luottamusväli 0,4–0,8). Lisäksi tupakoivat ottivat useammin päiväunia (p = 0,005, COR 1,6, 95 % luottamusväli 1,2–2,2). Alkoholin käytön ja univaikeuksien välillä havaittiin U-mallinen yhteys: uniongelmia oli eniten sekä niillä, jotka eivät käyttäneet alkoholia että niillä, jotka käyttivät sitä runsaasti. Verrattuna niihin, jotka eivät käyttäneet alkoholia, alkoholia 1–2 kertaa viikossa tai useammin käyttävillä naisilla oli vaikeuksia nukahtaa (p = 0,012, COR 1,7, 95 % luottamusväli 1,1–2,9). Sen sijaan niillä naisilla, jotka käyttivät alkoholia harvoin tai 1–2 kertaa kuussa, yölliset heräämiset olivat harvinaisempia (p = 0,002, COR 0,6, 95 % luottamusväli 0,4–0,9) ja heidän unen laatunsa oli parempi (p = 0,03, COR 0,6, 95 % luottamusväli 0,4–0,9) verrattuna alkoholia käyttämättömiin. Verrattuna niihin, jotka eivät käyttäneet alkoholia, riski nukahtaa työssä (p = 0,0001) tai vapaa-aikana (p = 0,0001) oli vähäisempi kuin harvoin tai 1–2 kertaa kuussa käyttävillä (COR 0,2, 95 % luottamusväli 0,1–0,4 ja COR 0,4, 95 % luottamusväli 0,2–0,6) samoin kuin 1–2 kertaa viikossa tai useammin käyttävillä (COR 0,3, 95 % luottamusväli 0,1–0,6 ja COR 0,3, 95 % luottamusväli 0,2–0,5).
Askeltavan logistisen regressioanalyysin perusteella kaikki edellä mainitut terveyteen liittyvät elämänlaatutekijät (somaattinen terveys, elinvoimaisuus, mielen tasapainoisuus ja mieliala) olivat tärkeitä useimpiin univaikeuksiin yhdistyviä tekijöitä, ja elämänlaadun huonotessa riski uniongelmien esiintymiseen kasvoi. Näistä elinvoimaisuus korostui eniten. Myös säännöllisellä lääkityksellä, työtilanteella ja alkoholin käytöllä oli merkitystä.
Kommentti: Tutkimus oli laaja suomalainen väestöpohjainen tutkimus, joka selvitti eri univaikeuksien ja päiväaikaisten seuraamusten esiintyvyyttä ja näihin liittyviä tekijöitä keski-ikäisillä naisilla. Uniongelmien todettiin liittyvän moniin taustatekijöihin, joista elämänlaatutekijät korostuivat.