Takaisin Tulosta

Näönkuntoutus diabeettisessa retinopatiassa

Lisätietoa aiheesta
Hanna Kannisto, Kaija Puustjärvi-Sunabacka ja Lars Eriksson
14.8.2014

Diabeettista retinopatiaa sairastavan näönkuntoutus

Jos henkilöllä on vaikeuksia selvitä päivittäisistä toimista ja liikkumisesta näönvaraisesti, on hyvän hoitokäytännön mukaista käynnistää kuntoutus. Kuntoutuksen tavoitteena on tukea henkilön mahdollisuuksia täysipainoiseen osallistumiseen elämän eri osa-alueilla sairauden aiheuttamista toiminnanrajoituksista huolimatta. Terveydenhuollon tehtävänä on ohjata kuntoutustarpeessa olevat henkilöt oikea-aikaisesti tarvittavien palveluiden piiriin.

Kuntoutustarpeen arvio

Kun kuntoutustarvetta ilmenee, tarvitsee potilas lääkärin arvion siitä. Arvion voi tehdä hoitava lääkäri tai näönkuntoutuksen kyseessä ollen keskussairaalan näönkuntoutusyksikkö. Kuntoutussuunnitelma kirjataan potilasasiakirjoihin tai eläkelaitoksen kuntoutusta haettaessa lääkärinlausuntolomakkeelle (B), jonka liitteeksi tarvitaan oma hakemus.

Kuntoutussuunnitelma on lakisääteinen edellytys haettaessa Kelan järjestämää vaikeavammaisen kuntoutusta. Sen laatimisesta on vastuussa lääkäri, ja se tehdään yhteistyössä kuntoutujan ja mahdollisuuksien mukaan kuntoutukseen (tai kuntoutustarpeen arvioon) osallistuvien ammattihenkilöiden kanssa.

Kuntoutussuunnitelmassa on määriteltävä nykytila, tavoite ja keinot, joilla tavoitteeseen päästään. Kuntoutussuunnitelmaa tulee seurata ja arvioida määräajoin. Jos kyse on etenevästä sairaudesta, on vuosittainen tarkistus tarpeen, muussa tapauksessa riittää tarkistus 2–3 vuoden välein.

Lääkinnällinen kuntoutus

Kuntoutuksen tavoite

Kuntoutuksella tähdätään fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen työ- tai toimintakyvyn säilyttämiseen tai paranemiseen ja mahdollisimman itsenäiseen selviytymiseen elämässä. Kuntoutus täydentää ja on osa lääketieteellistä hoitoa sekä muita työ- ja toimintakykyä tukevia palveluja.

Kuntoutuksen sisältö

Terveydenhuoltolain mukaan lääkinnälliseen kuntoutukseen sisältyvät potilaan

  • kuntoutusneuvonta ja kuntoutusohjaus
  • toiminta- ja työkyvyn sekä kuntoutustarpeen arviointi
  • kuntoutusmahdollisuuksia selvittävä kuntoutustutkimus
  • toimintakyvyn parantamiseen ja ylläpitämiseen tähtäävät terapiat ja muut kuntoutumista edistävät toimenpiteet
  • sopeutumisvalmennus
  • apuvälinepalvelut
  • edellä mainituista toimenpiteistä koostuvat kuntoutusjaksot laitos- tai avohoidossa.

Julkisen terveydenhuollon näön kuntoutuksen palvelut ovat keskitetty keskussairaaloiden silmäyksiköihin. Palveluihin kuuluvat muun muassa kuntoutusohjaus, apuvälinearviot ja käytön opetus sekä liikkumistaidon ohjaus.

Kansaneläkelaitos (Kela, www.kela.fi/) järjestää näkövammaisille harkinnanvaraista kuntoutuslaitoksessa toteutuvaa yksilöllistä ja kurssimuotoista lääkinnällistä kuntoutusta, jonka tavoitteena on työ-, opiskelu- tai toimintakyvyn turvaaminen tai parantaminen sekä elämänhallinnan lisääminen. Harkinnanvarainen kuntoutus on suunnattu pääasiassa työikäisille, mutta sitä voidaan myöntää myös työelämän ulkopuolella oleville ja yli 65-vuotiaille. Kuntoutuksen tavoitteena on silloin tukea omatoimista kotona selviämistä ja liikkumis- ja toimintakyvyn säilyttämistä. Ohjelmaan sisältyy ohjausta päivittäistoimintoihin, kommunikaatiotaitoihin ja liikkumiseen. Yksilöllisen kuntoutusjakson aistivammojen linjan ohjelmaan sisältyy näkövammaistaitojen harjoittelua tarpeiden mukaan. Harkinnanvaraisena kuntoutuksena järjestetään myös psykososiaalisia sopeutumisvalmennuskursseja. Näönkuntoutuspalveluja tuottaa muun muassa Näkövammaisten Keskusliitto (www.nkl.fi/fi/etusivu).

Kelan vaikeavammaisen lääkinnällinen kuntoutus (avohoidossa terapiat, kuntoutuslaitoksessa toteutuvat yksilölliset kuntoutusjaksot sekä kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskurssit) voi tulla kyseeseen alle 65-vuotialle kuntoutustarpeessa olevalle henkilölle, jonka toimintakyky on olennaisesti rajoittunut päivittäisissä toimissa. Lisäedellytyksenä on, että hakija täyttää myös kriteerit, jotka on asetettu korotetun tai ylimmän hoito- tai vammaistuen saamiseksi. Kokonaisvastuu kuntoutuksesta säilyy kuitenkin julkisella terveydenhuollolla. Vaikeavammaisena pidetään henkilöä, jolla on sairaudesta tai vammasta aiheutuva yleinen lääketieteellinen tai toiminnallinen haitta, josta aiheutuu vähintään vuoden kestävä kuntoutustarve.

Apuvälineet

Näköongelmaisen tai -vammaisen henkilön lääkinnällisen kuntoutuksen tärkeä osa-alue ovat apuvälinepalvelut. Apuvälineet (ks. taulukko «Näkemisen apuvälineitä....»1) on tarkoitettu vamman tai sairauden aiheuttaman heikentyneen toimintakyvyn sekä itsenäisen suoriutumisen edistämiseen päivittäisissä toiminnoissa lääketieteellisesti perustelluissa tilanteissa. Kun hoitotoimet ja tavanomaiset lasikorjaukset eivät riitä lukemiseen, voi henkilö hyötyä optisista suurentavista apuvälineistä, kuten suurennuslaseista, kiikarista ja luku-TV:stä sekä tietoteknisistä apuvälineistä, kuten suurennusohjelmista. Näkövammainen diabeetikko voi tarvita myös esimerkiksi puhuvaa vaakaa ja verensokerimittaria.

Apuvälineiden saamisen edellytyksenä on lääkärin toteama sairauden tai vamman aiheuttama apuvälineen tarve. Apuvälinepalveluun kuuluu apuvälineiden tarpeen määrittely, välineiden sovitus, luovutus omaksi tai käytettäväksi, käytön opetus ja seuranta sekä välineiden huolto. Apuvälineet ovat asiakkaalle maksuttomia.

Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisussa "Hoitoon pääsyn perusteet" määritellään näkövammaisten apuvälinepalvelujen järjestämisen perusteet. Apuvälinepalveluihin oikeutettuna voidaan pitää henkilöä, jonka paremman silmän näöntarkkuus on parhaalla toteutettavissa olevalla lasikorjauksella heikompi kuin 0,3 tai jonka näkökyky on muutoin heikentynyt niin, että haitta-aste on vähintään 50 prosenttia. Apuvälinetarpeen arvio on kuitenkin aina yksilöllinen. Tarkempaa tietoa kunkin kunnan apuvälinepalveluista saa terveyskeskuksista ja keskussairaaloiden näönkuntoutusyksiköistä.

Terveydenhuolto vastaa suurimmasta osasta lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineitä (ks. taulukko «...»2). Työnjaosta lääkinnällisen kuntoutuksen ja apuvälinepalveluiden osalta tulee sopia alueellisesti.

Terveyskeskukset vastaavat perustason apuvälinepalveluista, kuten

  • valkoiset kepit
  • matkapuhelimen puheohjelmat
  • digitaaliset sanelimet
  • pienapuvälineet kotiaskareisiin

Keskussairaaloiden näönkuntoutusyksiköt huolehtivat vaativien ja kalliiden apuvälineiden järjestämisestä näkövammaisille, kuten

  • suurennuslasit
  • kiikarit
  • lukutelevisiot
  • televisioon liitettävät elektroniset lukulaitteet
  • tietokoneen lisälaitteet ja ohjelmat (esimerkiksi pistenäyttö, skanneri, puhesyntetisaattori, suurennus- ja ruudunlukuohjelmat)
  • tietyt silmä- ja piilolasit sekä muut optiset apuvälineet
  • opaskoirat

Muita tahoja, jotka myöntävät apuvälineitä osana lääkinnällistä tai ammatillista kuntoutusta, ovat

  • kunnan sosiaalitoimi
  • Kela
  • työhallinto
  • koulutoimi
  • vakuutuslaitokset
  • valtionkonttori.

Sosiaalitoimen vastuulle kuuluvat päivittäisissä toiminnoissa tarvittavat apuvälineet, kuten

  • liikkumisen apuvälineet
  • viestinnän apuvälineet
  • henkilökohtaisessa suoriutumisessa kotona tai vapaa-aikana käytettävät välineet
  • vakiomalliseen välineeseen vamman vaatimat välttämättömät muutostyöt

Kela myöntää työhön tarvittavat vaativat ja kalliit apuvälineet ammatillisena kuntoutuksena, jos henkilö ei selviydy kohtuudella työstä tai opiskelusta sairauden, vian tai vamman aiheuttaman haitan vuoksi ilman apuvälineitä. Tällaisia ovat

  • lukutelevisiot ja tietotekniset apuvälineet
  • apuvälineiden tarpeen määrittely, kokeilu
  • apuvälineiden käytön opetus, seuranta
  • apuvälineiden huolto.

Työ- ja elinkeinotoimisto eli TE-toimisto voi myöntää vajaakuntoisen henkilön työolosuhteiden järjestelytukea työnantajalle, esimerkiksi

  • työkoneiden hankkimiseen
  • työpaikan muutostöihin.

Oppilaitokset ovat opetuksen järjestäjänä perusopetuslain mukaan velvollisia järjestämään koulussa käytettävät koulu- ja luokkakohtaiset erityiset apuvälineet. Vakuutuslaitokset korvaavat tapaturmista ja ammattitaudista aiheutuvia ja valtiokonttori sotilastapaturmista johtuvan kuntoutuksen kustannuksia.

Apuvälineiden sovituksen ja käytön opetuksesta huolehtii hoitava taho, tavallisimmin keskussairaalan näönkuntoutuksen yksikkö. Työssä ja opiskelussa tarvittavien apuvälineiden arvioita tehdään myös osana Kelan kustantamaa lääkinnällistä ja ammatillista kuntoutusta, jolloin palvelun tuottaa pääsääntöisesti Näkövammaisten Keskusliitto.

Apuvälinekartoitus on tärkeä tehdä huomioiden työtehtävät ja ne olosuhteet, joissa henkilö työskentelee. Välineiden ja vaihtoehtoisten kommunikaatiotekniikoiden tehokas käyttö (esimerkiksi puhetuki) vaatii harjoittelua, jonka vuoksi on hyvä sisällyttää apuvälinesuositukseen käytön opetus. Apuvälineiden käytön harjoittelu työtehtävissä ennen täysipainoisen työn aloittamista on usein tarpeen, jolloin työhön paluu on mahdollista tehdä ammatillisena kuntoutuksena myönnettävän työkokeilun avulla.

Taulukko 1. Näkemisen apuvälineitä.
1. Optiset apuvälineet
1.1. Lähinäkö
  • Suurennuslasit (kädessä pidettävät, telineelliset, valolliset, taskumallit, ompelu-suurennuslasit, luuppilamput)
  • Lukulasit
  • Kiikarilasit lähietäisyydelle
1.2. Kaukonäkö
  • Kiikarilasit
  • Kiikarit
1.3. Häikäistymisen estoon tai kontrastin parantamiseen
  • Absorptiolasit sisä- ja ulkokäyttöön
2. Elektro-optiset apuvälineet
2.1. Lähinäkö
  • Lukutelevisio
  • Elektroninen (kannettava) suurennuslaite
2.2. Taulukamera
  • Tietokoneeseen liitettävä
  • Lukutelevisioon liitettävä
3. Tietotekniset apuvälineet
  • Tietokone
3.1. Ohjelmalliset
  • Suurennusohjelmat
  • Puhesyntetisaattori
  • Ruudunlukuohjelma
  • Tekstintunnistusohjelmisto (skanneriin liittyvänä)
3.2. Oheislaitteet
  • Näyttö (normaalia suurempi)
  • Näyttöteline
  • Skanneri
3.3. Sokealle
  • Pistenäyttö
  • Puhesyntetisaattori
  • Ruudunlukuohjelma
3.4. Puhelimen apuvälineet
  • Suurennusohjelmat
  • Puhesyntetisaattori
4. Äänikirjatuotteet
  • Daisy-soittimet (kuuntelulaite)
  • Äänikirjat (kirjastopalvelut)
5. Liikkumisen apuvälineitä
  • Valkoiset kepit (merkkikeppi, tunnustelukeppi)
  • Opaskoira
6. ADL-apuvälineet
6.1. Henkilökohtaisen hoidon apuvälineet
  • Puhuva henkilövaaka ja verensokerimittari, suurentavat peilit jne.
6.2. Kodinhoidon apuvälineet
  • Puhuva talousvaaka, ajastimet jne.
6.3. Pistekirjoitus
  • Pistekirjoituskone, pistepaperit, kirjoitustaulu jne.
6.4. Itsenäisen toiminnan apuvälineet
  • Sanelin, laskin, kellot jne
7. Valaistus
7.1. Asunnon valaistuksen parantaminen
  • Valaistusmuutostyöt vaikeavammaisen asunnonmuutostöinä (sosiaalitoimen kustantama)
7.2. Kohdevalaisimet
8. Lukutelineet
  • Kohotaso, kohopulpetti, konseptiteline jne.

Taulukko 2. Kuntoutustoimet ja kuntoutuksen järjestäjät.

Kela ei järjestä lääkinnällisenä kuntoutuksena toiminta- ja työkyvyn sekä kuntoutustarpeen arviointia. Kela ei järjestä lääkinnällisenä kuntoutuksena apuvälineitä, vaan kalliit ja vaativat työssä tai opiskelussa tarpeelliset apuvälineet Kela järjestää ammatillisena kuntoutuksena.

Kuntoutuksen järjestämisvastuu

Ensisijainen vastuu alueensa asukkaiden sairaanhoitopalveluiden järjestämisestä, joihin kuuluu myös lääkinnällinen kuntoutus, on kunnalla (ks. taulukko «...»2). Terveydenhuollolle kuuluu sairauden hoitoon ja sairauden akuuttivaiheeseen liittyvä lääkinnällinen kuntoutus ja yli 65-vuotiaiden vaikeavammaisten sekä laitoshoidossa olevien kuntoutus.

Kela järjestää harkinnanvaraista kuntoutusta työikäisille ja jonkin verran työelämän ulkopuolella oleville sekä vaikeavammaisten lääkinnällistä kuntoutusta alle 65-vuotiaille. Päävastuu lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalvelusta kuuluu kuntien sosiaali- ja terveydenhuollolle. Erityiset vaativat ja kalliit henkilökohtaiset apuvälineet ovat erikoissairaanhoidon ja työhön tai opiskeluun tarvittavat Kelan vastuulla. Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineitä myönnettäessä noudatetaan sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2010 antamia valtakunnallisesti yhteneviä apuvälineiden myöntämisen perusteita.

Lääkinnällisen kuntoutuksen palveluista, yhteistyöstä ja toiminnan yhteensovittamisesta perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalihuollon ja muiden toimijoiden kesken on sovittava samaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymään kuuluvien kuntien terveydenhuollon järjestämissuunnitelmassa ja erityisvastuualueen sairaanhoitopiirien kuntayhtymien erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksessa. Potilaan kuntoutus voi toteutua usean eri tahon toimesta, ja se määritellään potilaan yksilöllisessä kuntoutussuunnitelmassa.

Ammatillinen kuntoutus

Jos sairaus aiheuttaa uhkaa työ- tai opiskelukyvyn menetykselle, tulee käynnistää ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteet. Ensisijaista on kartoittaa työantajan mahdollisuudet sijoittaa näköongelmainen henkilö näön kannalta sopiviin työtehtäviin ja ottaa käyttöön näkemistä helpottavat apuvälineet. Usein apuvälineet edellyttävät, että henkilö voi työskennellä kiinteässä toimipisteessä, mihin on asennettu henkilökohtaiset apuvälineet ja huomioitu myös valaistus.

Jos on todennäköistä, että henkilö ei pysty suoriutumaan työstä lähitulevaisuudessa etenevän sairauden vuoksi, kartoitetaan ammatillisen kuntoutuksen tarve. Tätä varten lääkäri (mieluiten työterveyslääkäri) laatii lääkärinlausunnon B, joka yhdessä henkilön oman hakemuksen kanssa toimitetaan eläkevakuutusyhtiölle.

Ammatillisen kuntoutuksen sisältö

Ammatillinen kuntoutus voi pitää sisällään seuraavia osa-alueita:

  • kuntoutustarvetta ja -mahdollisuuksia selvittäviä tutkimuksia
  • työ- ja koulutuskokeiluja
  • ammatillista koulutusta
  • työkykyä ylläpitävää ja parantavaa valmennusta (Tyk), kun tavoitteena on jatkaa omassa työssä ja työterveyshuollon toimenpiteistä huolimatta työntekijää uhkaa työkyvyttömyys (Kelan järjestämää)
  • elinkeinotukea yritystoimintaan

Ammatinvalinnan ohjausta voi saada työ- ja elinkeinotoimistoista (TE-toimistot).

Myös Näkövammaisten Keskusliiton työllisyyspalvelut ohjaavat ja neuvovat koulutus- ja työllisyysasioissa niitä, joilla on heikentyneen näön vuoksi vaikeuksia löytää työtä tai säilyttää työpaikkansa.

Ammatillisen kuntoutuksen järjestämisvastuu

Työelämässä olevien ja pidempään työskennelleiden (noin 5 vuotta) vajaakuntoisten ammatillisen kuntoutuksen ensisijaisina järjestäjinä ovat työeläkelaitokset. Työeläkelaitokset myöntävät ammatillista kuntoutusta, kun työntekijällä on sairauden vuoksi uhka tulla työkyvyttömäksi lähivuosia. Vajaakuntoisen henkilön, jolla ei ole työhistoriaa tai se on lyhyt tai rikkonainen, ammatillisesta kuntoutuksesta vastaa Kela. Kela myöntää ammatillista kuntoutusta, kun opiskelu- tai työkyky on olennaisesti heikentynyt. Päätökseen vaikuttaa sairauden lisäksi hakijan kokonaistilanne: fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky sekä elämäntilanne.

Muita näkövammaisen itsenäistä selviämistä helpottavia tukimuotoja

Kuntoutusprosessiin kuuluu myös sosiaaliturvan, vammaisetuuksien ja työllistymistä tukevien toimenpiteiden selvittäminen. Näitä ovat muun muassa verovähennykset, asunnonmuutostyöt, kuljetuspalvelu ja henkilökohtainen avustaja sekä Kelan maksamat hoito- ja vammaistuet (www.kela.fi/).

Korvattavia asunnon muutostöitä ovat esimerkiksi näkövamman vuoksi tarvittavat valaistusmuutokset. Tullihallitus voi myöntää autoveron palautuksen, jos pysyvästä liikunta- tai näkövammasta aiheutuva haitta on vähintään 80 prosenttia, ja auto tulee hakijan henkilökohtaiseen käyttöön. Verotuksen invalidivähennykseen on oikeus, jos pysyvän vamman tai sairauden haitta-aste on vähintään 30 prosenttia.

Kelan myöntämiä vammais- ja hoitotukia varten tarvitaan lääkärinlausunto C, ja veroetuuksia varten lääkärinlausunto, josta ilmenee pysyvä haitta-aste ja sen alkamisajankohta. Poliisi voi myöntää vaikeasti vammaiselle henkilölle tai hänen kuljettamistaan varten vammaisen pysäköintiluvan, jos näöntarkkuus on paremmassa silmässä arvioitu enintään arvoon 0,1 tai että näöntarkkuus on näkökykyä kokonaisuudessaan arvioiden vähintään tapaturmavakuutuslain haittaluokan 17 mukainen (haitta-aste vähintään 85 prosenttia). Vapaamuotoinen lausunto riittää, kun siitä ilmenee haittaluokka (haitta-aste ei riitä).

Kuntoutukseen kuuluu myös rohkaisu sosiaaliseen osallistumiseen ja tiedon antaminen muun muassa näkövammaisyhdistysten toiminnasta eri puolella Suomea. Suomessa toimii yhteensä 14 alueellista näkövammaisyhdistystä, joihin voivat liittyä henkilöt, joilla on vähintään 50 % haitta-aste. Yhdistykset tarjoavat asiantuntija-apua näkövammaisuuteen liittyvissä kysymyksissä, tuottavat palveluja näkövammaisille sekä harrastus- ja virkistystoimintaa.

Näkövammaisten Keskusliiton vapaaehtoinen lukupalvelu toimittaa äänitteinä näkövammaisten tarvitsemaa kirjallista materiaalia maksuttomasti. Celia-kirjasto (www.celia.fi/) tuottaa näkövammaisten käyttöön asiakkaiden tarpeet huomioon ottavaa erityisaineistoa, kuten ääni-, piste- ja koskettelukirjoja sekä elektronisia kirjoja ja kohokuvia. Kirjaston erityistehtävänä on tuottaa näkövammaisten koululaisten ja opiskelijoiden tarvitsemat oppikirjat. Celian asiakkaaksi vaaditaan näkövammaisuuden kriteerien (haitta-aste) täyttyminen tai muu lukemiseste (esimerkiksi lukihäiriö). Myös esimerkiksi sosiaalityöntekijän tai kuntoutusohjaajan lausunto on riittävä.

Näkövammaisten Keskusliitto julkaisee tietoja Suomessa ilmestyvistä suomen- ja ruotsinkielisistä ääni-, pistekirjoitus- ja isokirjoituslehdistä sekä elektronisesti luettavista lehdistä. Lehtivalikoima sisältää muun muassa sanoma-, yleisaikakaus-, järjestö- ja asiakaslehtiä.

Näkövammaiskortin voi saada näkövammainen, jonka näkövammasta aiheutuva haitta-aste on vähintään 50 %. Haitta-aste on todistettava lääkärintodistuksella (myös kuntoutusohjaajan antama todistus käy). Näkövammaiskortin myöntämisestä vastaavat Näkövammaisten Keskusliitto ry, Förbundet Finlands Svenska Synskadade rf ja Näkövammaiset Lapset ry. Kortilla voi saada alennuksia muun muassa joukkoliikenteessä, teattereissa, museoissa ja kunnallisissa liikuntapaikoissa.

Keskussairaalan kuntoutusohjaajilta saa tietoa muun muassa apuvälineistä, kuntoutuksesta ja muista palveluista. Apua kuntoutuksen hakemisessa voi saada keskussairaaloiden sosiaalityöntekijöiltä ja Näkövammaisten Keskusliiton aluesihteereiltä.

Lisätietoja myös Kelan Internet-sivulta www.kela.fi/ ja Näkövammaisten Keskusliitosta www.nkl.fi/ kohdasta Kuntoutus.

Lausunnot ja hakeminen

Kuntoutuksen hakemiseen liittyvät lausunnot on listattu taulukossa «Kuntoutuspalveluihin ja sosiaaliturvaan tarvittavat lähetteet ja lausunnot....»3.

Kelan ja työeläkelaitoksen kuntoutukseen haettaessa tarvitaan oma hakemus ja siihen liitettävä lääkärinlausunto, josta selviävät sekä kuntoutustarve ja -tavoitteet että kuntoutuksen perusteena oleva sairaus tai vamma ja niiden aiheuttamat haitat (tavallisesti lääkärinlausunto B). Vaikeavammaisen lääkinnälliseen kuntoutukseen haettaessa on hakemukseen liitettävä kuntoutussuunnitelma. Suunnitelma laaditaan kuntoutujan hoidosta vastaavassa julkisen terveydenhuollon yksikössä yhteistyössä kuntoutujan kanssa vähintään yhdeksi ja enintään kolmeksi vuodeksi. Kuntoutussuunnitelmassa tulee kuvata potilaan toimintakyky eli selvittää, miten näkövamma vaikuttaa henkilön päivittäisiin toimiin ja elämään. Lisäksi kuvataan apuvälineiden ja niiden käytön harjoittelun tarve. Olennaista on selvittää myös kuntoutuksen tavoite ja ne kuntoutusmuodot, joilla tavoitteeseen pyritään (terapiat määrät, yksilölliset kuntoutusjaksot yms.) ja seurantasuunnitelma.

Palvelujen saamiseksi keskussairaalasta tarvitaan lähete. Perusterveydenhuoltoon tarvitaan vapaamuotoinen suositus tai sairaus-/kuntoutuskertomuksen jäljenne, josta ilmenee lyhyt kuvaus siitä, miten apuväline helpottaa näkövammaisen päivittäisiä toimia, työtä tai opiskelua.

Joitakin apuvälinepalveluja annetaan paikallisten sopimusten mukaisesti myös asiakkaan suoran yhteydenoton tai muun terveydenhuollon ammattihenkilön suosituksen perusteella.

Taulukko 3. Kuntoutuspalveluihin ja sosiaaliturvaan tarvittavat lähetteet ja lausunnot.
Lääkinnällinen kuntoutus
perusterveydenhuolto lääkärin lähete (vapaamuotoinen)
erikoissairaanhoito lääkärin lähete (vapaamuotoinen)
Kela, harkinnanvarainen B-lausunto
Kela, vaikeavammaiset lääkärin laatima kuntoutussuunnitelma
Ammatillinen kuntoutus B-lausunto
Apuvälinepalvelut
perusterveydenhuolto lääkärin tai muun ammattihenkilön lähete tai suositus
erikoissairaanhoito lääkärin lähete
Kela apuvälinesuositus
muut tahot apuvälinesuositus
Sosiaaliturva Lausunnot
vammaistuki C-lausunto
eläkkeensaajan hoitotuki C-lausunto
vammaisen pysäköintilupa haitta-astetodistus
autoveron palautus tai ajoneuvoveron vapautus B-lausunto tai vastaava lääkärin lausunto
kuljetuspalvelu + saattajapalvelu haitta-astetodistus
henkilökohtainen avustaja haitta-astetodistus
julkisen kulkuvälineen alennuslippu haitta-astetodistus tai erillinen todistus
asunnon muutostyöt (valaistus) haitta-astetodistus
näkövammaisyhdistys haitta-astetodistus
näkövammaiskortti haitta-astetodistus