Takaisin Tulosta

Lasten uloshengitysvaikeuden (wheezing) fenotyypit

Lisätietoa aiheesta
Matti Korppi
12.6.2014

Nykyisen käsityksen mukaan pikkulasten uloshengitysvaikeudet (wheezing) voidaan jakaa kolmeen fenotyyppiin, jotka on esitetty kuvassa «Uloshengitysvaikeuden esiintyminen ikäryhmissä esitettynä fenotyypin mukaan»1 (transient early wheezing, persistent non-atopic wheezing, persistent atopic wheezing). Tämä malli on saatu seuraamalla useita syntymäkohortteja, joista tärkein on Tucsonin syntymäkohortti Arizonasta, Yhdysvalloista «Taussig LM, Wright AL, Holberg CJ ym. Tucson Child...»1, «Stein RT, Martinez FD. Asthma phenotypes in childh...»2. Varhaisen transient wheezing -fenotyypin tärkein riskitekijä on synnynnäisesti alentunut hengitysfunktio «Martinez FD, Morgan WJ, Wright AL ym. Initial airw...»3. Muita riskitekijöitä ovat keskosuus, äidin tupakointi raskauden aikana sekä varhainen syntymänjälkeinen altistuminen tupakansavulle «Piippo-Savolainen E, Korppi M. Long-term outcomes ...»4. Vaikka hengitysfunktio säilyy alentuneena, oireilu loppuu 5 vuoden ikään mennessä «Taussig LM, Wright AL, Holberg CJ ym. Tucson Child...»1, «Stein RT, Martinez FD. Asthma phenotypes in childh...»2. Tämän luokittelun ongelma on siinä, että lopullinen ryhmä voidaan päättää vasta 3–6 vuoden iässä.

Euroopassa bronkioliitti määritellään hengitystieinfektioon liittyväksi ensimmäiseksi uloshengitysvaikeudeksi alle 12 kuukauden ikäisillä lapsilla. Joillakin alueilla käytetään vielä nuorempaa ikärajaa, 6 kuukautta. Jos bronkioliitti rajataan alle 12 kuukauden ikäisten sairaudeksi, suuri enemmistö tapauksista kuuluu transient wheezing ryhmään (kuva «Uloshengitysvaikeuden esiintyminen ikäryhmissä esitettynä fenotyypin mukaan»1). Yhdysvalloissa bronkioliitti määritellään hengitystieinfektioon liittyväksi ensimmäiseksi uloshengitysvaikeudeksi alle 24 kuukauden ikäisillä lapsilla. Toisen ikävuoden aikana niiden potilaiden osuus, jotka kuuluvat non-atopic wheezing ja atopic wheezing ryhmiin lisääntyy, ja kolmannen ikävuoden lopulla näiden ryhmien lapsia on yhtä paljon tai enemmän kuin transient wheezing ryhmän lapsia.

Suomalaisten tutkimusten mukaan RS-virus on tärkein uloshengitysvaikeutta aiheuttava virus alle vuoden ikäisillä ja rinovirus yli vuoden ikäisillä lapsilla «Jartti T, Korppi M. Rhinovirus-induced bronchiolit...»5. Jos lapsi on otettu sairaalaan alle 2-vuotiaana rinoviruksen aiheuttaman hengitysvaikeuden takia, lapsuuden astman esiintyvyys on noin 10-kertainen verrattuna RS-viruksen aiheuttamaan hengitysvaikeuteen «Koponen P, Helminen M, Paassilta M ym. Preschool a...»6. Jos astman esiintymistä nuorena aikuisena verrataan valikoitumattomaan lapsiväestöön, astman riski on 2-kertainen RS-viruksen aiheuttaman ja 5-kertainen rinoviruksen aiheuttaman hengitysvaikeuden jälkeen «Piippo-Savolainen E, Korppi M. Long-term outcomes ...»4.

Tuoreessa suomalaisessa tutkimuksessa selvitettiin virusetiologiaa ja 5–7 vuoden ennustetta 166 lapsella, jotka otettiin sairaalaan bronkioliitin takia alle 6 kuukauden iässä. RS-virus löytyi 117 lapselta (71 %). Astman esiintyvyys 6,5 vuoden iässä oli 8 % RS-viruspositiivisilla ja 24 % RS-virusnegatiivisilla lapsilla «Koponen P, Helminen M, Paassilta M ym. Preschool a...»6.

Yhteenveto

Eurooppalaisessa käytännössä bronkioliitti määritellään alle 12 kuukauden ikäisten lasten ensimmäiseksi hengitystieinfektion aikaiseksi uloshengitysvaikeudeksi. Näin määriteltynä bronkioliitti on enimmäkseen RS-viruksen aiheuttama. Perheen astma ja lapsen allergia eivät ole riskitekijöitä. Lapsuusiän astman esiintyvyys on noin 2-kertainen lapsiväestöön verrattuna. Yli vuoden ikäisillä lapsilla ei tulisi enää käyttää diagnoosia bronkioliitti. Suomeen ja Ruotsiin on vakiintunut termi obstruktiivinen bronkiitti ja suurimpaan osaan Eurooppaa wheezy bronchitis.

Kuva 1.

Nykyisen käsityksen mukaan pikkulasten uloshengitysvaikeudet (wheezing) voidaan jakaa kolmeen fenotyyppiin: transient early wheezing, persistent non-atopic wheezing ja atopic persistent wheezing.

Mukailtu lähteestä Stein RT, Martinez FD. Asthma phenotypes in childhood: lessons from an epidemiological approach. Pediatr Respir Rev 2004;5:155-61

Kirjallisuutta

  1. Taussig LM, Wright AL, Holberg CJ ym. Tucson Children's Respiratory Study: 1980 to present. J Allergy Clin Immunol 2003;111:661-75 «PMID: 12704342»PubMed
  2. Stein RT, Martinez FD. Asthma phenotypes in childhood: lessons from an epidemiological approach. Paediatr Respir Rev 2004;5:155-61 «PMID: 15135126»PubMed
  3. Martinez FD, Morgan WJ, Wright AL ym. Initial airway function is a risk factor for recurrent wheezing respiratory illnesses during the first three years of life. Group Health Medical Associates. Am Rev Respir Dis 1991;143:312-6 «PMID: 1990945»PubMed
  4. Piippo-Savolainen E, Korppi M. Long-term outcomes of early childhood wheezing. Curr Opin Allergy Clin Immunol 2009;9:190-6 «PMID: 19318929»PubMed
  5. Jartti T, Korppi M. Rhinovirus-induced bronchiolitis and asthma development. Pediatr Allergy Immunol 2011;22:350-5 «PMID: 21535176»PubMed
  6. Koponen P, Helminen M, Paassilta M ym. Preschool asthma after bronchiolitis in infancy. Eur Respir J 2012;39:76-80 «PMID: 21700604»PubMed