Lihavuusleikkauksen jälkeen oireilevan potilaan hoito
Lisätietoa aiheesta
Vesa Koivukangas
3.3.2020
- Lihavuusleikkaus muuttaa syömistapahtumaa, mutta ruokailun ei pitäisi olla kuitenkaan
vaikeaa. Vaikeudet ruokailussa voivat johtua komplikaatioista, ja potilaita hoitavien
lääkärien onkin hyvä tuntea leikkauksen normaali jälkitila ja tunnistaa patologiset
oireet.
- Mahalaukun ohitusleikkaus pienentää huomattavasti ruokailun kerta-annosta. Syömällä
ja juomalla hitaasti voi kuitenkin nauttia normaalin pienehkön aterian. Ohitusleikkaus
nopeuttaa kylläisyyden saavuttamista ja potilaat haluavatkin yleensä lopettaa aterian
aikaisin. Runsaasti sokeria ja rasvaa sisältävät ruoat aiheuttavat yleensä pahoinvointia.
Aterioiden välinen nälän tunne vähenee leikkauksen jälkeen.
- Mahalaukun kavennusleikkaus rajoittaa huomattavasti kerralla nautitun ravinnon määrää
ja hidastaa ruokailua. Se myös vähentää nälän tunnetta.
- Päivittäinen oksentelu ja vatsakipu eivät kuulu minkään leikkaustyypin normaaliin
jälkitilaan, ja oireileva potilas kannattaa ohjata jatkotutkimuksiin vatsaelinkirurgiseen
(ensisijaisesti leikanneeseen) yksikköön.
- Lihavuusleikkauksen jälkeisistä akuuteista merkittävistä vatsaoireista tulisi leikkauksen
jälkeisen kuukauden ajan olla ensisijaisesti yhteydessä leikanneeseen yksikköön. Hoitavien
lääkärien kannattaa hyvin herkästi konsultoida puhelimitse lihavuuskirurgia.
Oksenteleva potilas
- Mahdolliset syyt:
- Sisäinen herniaatio, kiinnikeokluusio, muut okluusiot, saumojen ahtaumat, tynkämahan
haavat
- Mitä tehdä?
- Mikäli potilas on kuivunut, päivystyksellisesti sairaalaan (ensisijaisesti leikanneeseen
yksikköön).
- Jos vointi on kohtuullinen, kiireellinen lähete vatsaelinkirurgiseen (ensisijaisesti
leikanneeseen) yksikköön.
- Lihavuuskirurgin puhelinkonsultaatio.
- Potilaalle kannattaa aloittaa B1-vitamiinin korvaushoito, usein injektiona.
- Jos oksentelu on satunnaista ja liittyy liian suureen ateriakokoon, ravitsemusterapeutin
vastaanotto.
- Huomattava
- Jatkuva oksentelu, riittämätön nesteen saanti ja syömättömyys voivat aiheuttaa Wernicken
enkefalopatian.
- Riski on suurin ensimmäisen 6 kuukauden aikana.
- Lihavuusleikkauksenkin jälkeen pitää syödä.
- B1-vitamiinin korvaus on erityisen tärkeää ensimmäisen vuoden aikana.
- Tavallisimmat tutkimukset
- vatsan tietokonetomografia, magneettienterografia ja gastroskopia ja laparoskopia.
Kipeä potilas
- Mahdolliset syyt
- Tynkämahan haava
- Sappikivitauti
- Sisäinen herniaatio
- Mitä tehdä?
- Jos kipu on ajoittaista ja vaihtelevaa, potilaan voi lähettää polikliinisiin tutkimuksiin
vatsaelinkirurgiseen yksikköön.
- Lihavuuskirurgin puhelinkonsultaatio.
- Voimakkaista kivuista kärsivä potilas tulee ohjata päivystyksellisesti kirurgiseen
yksikköön.
- Tutkimukset
- Lievemmissä kivuissa ensimmäiset tutkimuksen ovat yleensä gastroskopia ja vatsan kaikukuvaus.
- Akuuteissa voimakkaissa kivuissa käyttökelpoisin tutkimus on vatsan tietokonetomografia
tai laparoskopia.
Väsynyt potilas
- Potilaat ovat usein ensimmäisten kuukausien aikana varsin väsyneitä.
- Riittävän ravinnon ja nesteen saannin takaaminen:
- Nesteen, proteiinin ja energian saannin riittävyyden arviointi.
- Tarvittaessa täydennysravintovalmisteita ja vitamiini- ja kivennäisainevalmisteita.
- Vitamiini- ja hivenainekorvaushoito
- Erityisesti raudanpuuteanemia tulisi huomioida.
- Tukeminen
- ravitsemusterapeutti, hoitaja, lääkäri, psykologi
- Mikäli potilaalla on vaikeuksia sopeutua muuttuvaan kehonkuvaan, voi psykoterapia
olla hyödyllistä.
- Väsymys helpottaa yleensä painonpudotuksen hidastuessa ensimmäisen vuoden lopulla.
- Potilailla on hyvin usein hiustenlähtöä ensimmäisen vuoden aikana. Se liittyy todennäköisemmin
kataboliaan kuin puutostiloihin.
Hypoglykemia
- Lihavuusleikkauksen jälkeinen myöhäisdumping alkaa yleensä 1–3 h ruokailun
jälkeen.
- Tyypillisin alkuajankohta on noin vuosi leikkauksen jälkeen.
- Varhaista dumpingia esiintyy mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen melko usein ja sitä
pidetään yhtenä leikkauksen vaikutusmekamismeista.
- Vaikea dumping on harvinainen ilmiö leikkauksen jälkeen.
- Se johtunee haiman saarekesolujen suuresta määrästä suhteessa alentuneeseen painoon.
- Ensisijainen hoito on pienet ja tiheät ateriat (5–8 ateriaa vrk:ssa 2–3
h välein
- hiilihydraattirajoitus
- rajoitetaan erityisesti nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja
- Ainakin myöhäisdumpingista kärsivät potilaat on syytä ohjata endokrinologin vastaanotolle.
- Akarboosi (erityisluvallinen valmiste) ja leikkaukset (suolistosauman parantaminen
ja anatomian palauttaminen) voivat ollaa hoitovaihtoehtoja
Riittämättömästi laihtunut potilas
- Riittämättömälle painonlaskulle leikkauksen jälkeen erilaisia kriteerejä:
- Esimerkiksi yli BMI-arvon 35 kg/m2 jääminen sairaalloisesti lihavilla ja yli arvon 40 kg/m2 erittäin lihavilla (BMI > 50 kg/m2).
- EWL (excess weight loss, ylipaino-osuuden lasku) < 50 % on myös pidetty riittämättömänä
painonlaskuna.
- SOS-tutkimuksessa riittämättömänä painonlaskuna pidettiin alle 5 % kokonaispainon
laskua 10 vuoden aikana.
- Mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen 9 % laihtui vähemmän.
- Mitä tehdä?
- Ravitsemusterapeutin vastaanotto
- Leikkauksen vaikutusmekanismeista kertominen
- Liikunnan lisääminen
- Lähete leikanneeseen yksikköön
- Revisiokirurgia
- Pannan vaihtaminen mahalaukun ohitukseksi.
- Kavennusleikkauksen muuttaminen biliopankreaattiseksi diversioksi.
- Revisiot ovat vaativia leikkauksia, joissa on suuremmat riskit kuin primaarileikkauksissa.
Kirjallisuutta
- Ikonen TS, Anttila H, Gylling H ym. Sairaalloisen lihavuuden leikkaushoito. Terveyden
ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 16/2009. Helsinki 2009. ISBN 978-952-245-084-5
- Magro DO, Geloneze B, Delfini R ym. Long-term weight regain after gastric bypass:
a 5-year prospective study. Obes Surg 2008;18:648-51 «PMID: 18392907»PubMed
- Sjöström L, Lindroos AK, Peltonen M ym. Lifestyle, diabetes, and cardiovascular risk
factors 10 years after bariatric surgery. N Engl J Med 2004;351:2683-93 «PMID: 15616203»PubMed
- Rosengård-Bärlund M, Pekkarinen T. Lihavuusleikkaukseen liittyvä hypoglykemia. Duodecim 2019; 135:1535-40
Artikkelin tunnus: nix01673 (050.124)
© 2024 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim