Hoitoresistentin paniikkihäiriön (vain minimaalinen oirelievitys asianmukaisella SSRI-hoidolla) «Hirschmann S, Dannon PN, Iancu I ym. Pindolol augm...»1, «Goddard AW, Mahmud W, Medlock C ym. A controlled t...»2 hoidosta on vain niukasti tutkimusnäyttöä. Mikäli standardilääkehoito ei tehoa 4–6 viikossa tai annoksen lisäämisen jälkeen 12 viikossa, hoitosuosituksissa suositellaan vaihtamista toiseen standardilääkkeeseen «Bandelow B, Lichte T, Rudolf S ym. The German guid...»3, «NICE. Generalized anxiety disorder and panic disor...»4 (Internet «https://www.nice.org.uk/guidance/cg113»1), «Baldwin DS, Anderson IM, Nutt DJ ym. Evidence-base...»5. Seuraavassa vaiheessa suositellaan joko lääkkeitä, joiden tehosta on monoterapiana vaatimaton näyttö (esim. mirtatsapiini, ketiapiini, valproaatti, olantsapiini), standardilääkkeiden yhdistämistä (esim. SSRI ja TCA, jollei vasta-aiheita) «Bandelow B, Lichte T, Rudolf S ym. The German guid...»3, «Baldwin DS, Anderson IM, Nutt DJ ym. Evidence-base...»5 tai standardilääkkeen ja muun lääkkeen yhdistämistä (esim. SSRI + pindololi «Bandelow B, Lichte T, Rudolf S ym. The German guid...»3, «Ipser JC, Carey P, Dhansay Y ym. Pharmacotherapy a...»6 tai SSRI/TCA + olantsapiini «Bandelow B, Lichte T, Rudolf S ym. The German guid...»3).
Simon ym. «Simon NM, Otto MW, Worthington JJ ym. Next-step st...»7 antoivat sertraliinia (ad 100 mg/vrk) tai essitalopraamia (ad 15 mg/vrk) 6 viikon ajan avoimesti paniikkihäiriöpotilaille (n = 39). Vain 8 potilasta (20,5 %) saavutti remission. Seuraavassa vaiheessa (6 viikkoa) muut potilaat (n = 24) sokkoutettiin joko jatkamaan SSRI-lääkettä entisellä annoksellaan tai (SSRI + lume) tai nostamaan SSRI-annosta (sertraliini ad 200 mg/vrk tai essitalopraami ad 30 mg/vrk). Paniikkioireet PDSS-asteikolla mitattuna jatkoivat laskuaan koko tutkimusryhmässä, mutta SSRI-annosnostoryhmän (-2,36 + 3,44, n = 11) ja lumeryhmän (-2,32 + 4,29, n = 13) välillä ei ollut eroa (p = 0,97, Cohenin d = 0,01).
Hirschman ym. raportoivat tutkimuksen «Ipser JC, Carey P, Dhansay Y ym. Pharmacotherapy a...»6, jossa paniikkihäiriöpotilaat (n = 24) eivät olleet vastanneet 2 eri masennuslääkehoidolle eivätkä 8 viikon avoimelle fluoksetiinihoidolle (< 20 % vähenemä paniikkikohtauksissa/vko, Panic Self-Questionnaire, PSQ). Potilaat satunnaistettiin sokkoutetusti saamaan entisen fluoksetiinihoidon (20 mg/vrk) lisäksi joko pindololia (2,5 mg x 3, n = 13) tai lumetta 4 viikon ajan.
Tutkimuksen lopussa pindodoli-augmentaatioryhmä ja lumeryhmä erosivat toisistaan pindololin eduksi kaikilla käytetyillä mittareilla (HAM-A: F = 4,6, df = 2,2, p < 0,015; PSQ: F 10,0, df 1,23, p = 0,004; CAS + PA; NIMH Anxiety Scale ja CGI) paitsi HAM-D-asteikolla. Paraneminen oli pindololiryhmässä nähtävissä toisesta hoitoviikosta alkaen «Hirschmann S, Dannon PN, Iancu I ym. Pindolol augm...»1.
Ketiapiinia (50–400 mg/vrk, keskiarvo 150 mg/vrk (SD 106) tutkittiin paniikkihäiriössä pienessä lumekontrolloidussa (n = 27) SSRI/SNRI-resistenteillä potilailla add-on-asetelmassa liitettynä näihin hoitoihin «Goddard AW, Mahmud W, Medlock C ym. A controlled t...»2. Paniikkioireet vähenivät kummassakin ryhmässä, mutta tilastollisesti merkitsevää eroa hoitoryhmien (ketiapiini vs. lume) välillä ei ilmennyt.
Sepede ym. tutkivat avoimessa asetelmassa «Sepede G, De Berardis D, Gambi F ym. Olanzapine au...»8 olantsapiinia 5 mg/vrk (n = 30) yhdistettynä paroksetiiniin tai sertraliiniin niille resistenteillä potilailla. He raportoivat oirevähenemän 12 viikossa kaikilla arviointitavoilla, hoitovasteen 81 %:lla ja remission 58 %:lla.
Hollifield ym. «Hollifield M, Thompson PM, Ruiz JE ym. Potential e...»9 aloittivat avoimen olantsapiinihoidon 2,5–20 mg/vrk (keskiarvo 12,3 mg/vrk, monoterapia) paniikkihäiriöpotilaille, jotka eivät olleet hyötyneet aiemmasta hoidosta (lääkitys tai CBT). Sekä paniikkikohtausten frekvenssi (ES 1,83), intensiteetti (ES 1,36) että ennakoiva ahdistuneisuus (ES 1,18) vähenivät 8 viikon hoidon aikana.
Hoge ym. «Hoge EA, Worthington JJ 3rd, Kaufman RE ym. Aripip...»10 raportoivat 10 paniikkihäiriöpotilaasta, jotka eivät olleet vastanneet aiempaan lääkehoitoon (SSRI, SNRI, BZD, tratsodoni, bupropioni). Käytössä olleeseen antidepressantti- tai bentsodiatsepiinilääkitykseen liitettiin avoimesti aripipratsoli 5–30 mg/vrk (10,5 + 4,95 mg/vrk) 8 viikon ajan. CGI-S-asteikolla saavutettiin tilastollisesti merkitsevä vähenemä (17 %). PDSS-asteikolla oireiden muutos ei saavuttanut tilastollista merkitsevyyttä. 1 potilas saavutti remission.
Simon ym. «Simon NM, Hoge EA, Fischmann D ym. An open-label t...»11 tutkivat avoimesti risperidonin vaikutusta (1,12 + 0,68 mg/vrk) 30 potilaalla (8 viikkoa), joista useimmilla oli useita komorbideja ahdistuneisuushäiriöitä. 7 potilaan paniikkihäiriöalaryhmä raportoitiin erikseen. Heillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä paranema PDSS-asteikolla tutkimuksen aikana.
Tiffon ym. julkaisivat 7 peräkkäisen paniikkihäiriöpotilaan tapaussarjan «Tiffon L, Coplan JD, Papp LA ym. Augmentation stra...»12. Potilaita oli alun perin hoidettu joko fluoksetiinilla ad 20–60 mg/vrk (n = 4) tai imipramiinilla ad 200–300 mg/vrk (n = 3) mutta hoitovaste oli riittämätön. Imipramiinilla hoidetuille lisättiin fluoksetiini 10–40 mg/vrk ja fluoksetiinilla hoidetuille TCA: kahdelle imipramiini ad 50–75 mg/vrk, yhdelle desipramiini 25 mg/vrk ja yhdelle amitriptyliini ad 20 mg/vrk.
Kaikkien potilaiden tilan raportoitiin kohentuneen yhdistelmähoidon jälkeen. Farmakokineettisten yhteisvaikutusten mahdollisuudesta oireiden vähenemisen taustalla keskusteltiin. Vaikka haittavaikutuksissa ei tapahtunut lisääntymistä yhdistelmähoidossa, suositeltiin trisyklisten masennuslääkkeiden pitoisuusmääritysten käyttöä, mikäli TCA-annokset ylittävät 75 mg/vrk.