Pincus ym. «Pincus DB, May JE, Whitton SW ym. Cognitive-behavi...»1 satunnaistivat 26 paniikkihäiriön vuoksi yliopistoklinikalle lähetettyä 14–17-vuotiasta nuorta (19 tyttöä, 6 poikaa, keski-ikä 15,75 vuotta, keskihajonta 1,10) 8 viikon ajaksi kognitiivisen käyttäytymisterapian (11 tapaamista) tai oireiden seurannan ryhmään. Oireiden seurantaan satunnaistetut ohjattiin monitoroimaan itse ahdistus- ja masennusoireitaan. He tapasivat terapeutin 2 viikon välein ja keskustelivat oireiden seurannasta. CBT-ryhmässä ahdistuneisuusoireet (MASC-asteikolla, Multidimensional Anxiety Scale for Children) vähenivät 8 viikon hoidon aikana enemmän kuin oireita seuranneiden ryhmässä (t = 3,36, p < 0,001, efektikoko 1,36). Myös diagnostiseen ADIS-haastatteluun perustuva paniikkihäiriön vakavuus väheni CBT-ryhmässä enemmän kuin hoitoa odottavien ryhmässä (CSR, clinician severity rate) (t = 8,50, p < 0,001; efektikoko 1,09). CBT:n hoitotulos säilyi MASC-asteikolla ja CSR-vakavuusasteikolla arvioituina 3 ja 6 kuukauden seurantojen ajan.
Hoidetut nuoret täyttivät hoidon päätyttyä hoidon hyväksyttävyyttä ja hoitotyytyväisyyttä koskeneen kyselylomakkeen, jonka vastaukset osoittivat heidän olleen tyytyväisiä ja hoidon hyväksyttävää (likert-asteikolla 0–8 vastausten pistekeskiarvo oli 7,21, SD 1,52).
Tutkijat päättelivät tutkimuksen osoittavan alustavasti CBT:n tehokkuutta ja hyväksyttävyyttä nuorten paniikkihäiriön hoidossa.
Elkins ym. «Elkins RM, Gallo KP, Pincus DB ym. Moderators of i...»2 satunnaistivat 54 paniikkihäiriön vuoksi yliopistoklinikalle lähetettyä 11–17-vuotiasta nuorta (33 tyttöä, 21 poikaa, keski-ikä 15,3 vuotta, keskihajonta 1,68) intensiiviseen CBT-hoitoon (n = 37) tai 6 viikon ajaksi odottamaan hoitoa (n = 17). Intensiivinen CBT sisälsi ensimmäisten 5 päivän ajan päivittäin klinikalla tapahtuvaa CBT:tä, josta 2 viimeistä päivää 6–8 tuntia terapeutin ohjauksessa tapahtuvaa altistamista. Seuraavan viikonlopun ajan nuori ja vanhemmat tekivät ohjeistettuja harjoitteita ja 8. päivänä klinikalla CBT:tä ja ohjeita itsenäisten harjoitteiden tekemiseen. Tämän jälkeen hoito sisälsi terapeutin ja nuoren viikoittaisia 30 minuutin kestoisia CBT-puhelinsessioita kuukauden ajan. Hoitoa odottaneisiin potilaisiin ei oltu odotusaikana yhteydessä.
Paniikkihäiriödiagnoosi tehtiin ADIS-haastattelulla (Anxiety Disorders Interview Schedule for Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders IV). Pelko-oireita ja välttämiskäyttäytymistä arvioitiin ADIS-haastatteluun perustuvilla oirelistoilla (Fear Checklist ja Avoidance Checklist) ja paniikkihäiriön vakavuutta PDSS-C-oirekyselyllä (The Panic Disorder Severity Scale for Children).
Monimuuttuja-analyysissa paniikkihäiriön vakavuus (PDSS-C-asteikolla arvioituna) lieveni CBT-ryhmässä 6 viikon hoidon aikana enemmän kuin hoitoa odottaneiden ryhmässä (F(1, 37) = 11,48, p < 0,01).
Tutkijat päättelivät tutkimuksen osoittavan alustavasti intensiivisen CBT:n tehokkuutta nuorten paniikkihäiriön hoidossa.