Takaisin

Vanhemmuustaito-ohjelmat tarjottuna valikoitumattomalle väestölle nuorten vanhempia nuorten käytösongelmien ehkäisyssä

Näytönastekatsaukset
Päivi Santalahti
17.12.2018

Näytön aste: C

Vanhemmuustaito-ohjelmat tarjottuna valikoitumattomalle väestölle nuorten vanhempia saattavat vähentää nuorten käytösongelmia lyhyellä aikavälillä.

Irlannissa tutkittiin satunnaistetussa koeasetelmassa «Nitsch E, Hannon G, Rickard E ym. Positive parenti...»1 sosiaalisen oppimisen teoriaan pohjautuvan ryhmämuotoisen Parents Plus Adolescent Programme -vanhemmuusohjelman vaikutusta 11–16-vuotiaiden nuorten vaikeuksiin. Ohjelmaan oli integroitu konfliktinratkaisu- ja neuvottelumalleja, ja se oli ratkaisukeskeinen, voimavarakeskeinen ja muokattavissa osallistuvien vanhempien toiveiden mukaan. Ohjelma kesti 8 viikkoa, ja joka ryhmäkerralle oli omat aiheensa koostuen seuraavista teemoista: positiivinen kommunikaatio, opi tuntemaan nuoresi, kommunikoi säännöistä myönteisesti, luo suhde nuoreesi, rohkaise, seuraamukset, kuuntele, suunnitelma rangaistuksista, voimaannuttaminen, miten menetellä konfliktien ja aggression kanssa, ongelmanratkaisu nuorten kanssa, erityiset asiat, vanhemman oma jaksaminen ja siitä huolehtiminen. Ohjelmaan kuului DVD:t, vetäjän käsikirja, vanhemman ohjekirja ja luentomonisteet.

Tutkimuksesta ilmoitettiin sanomalehdissä, kouluissa ja tiedotustilaisuuksissa. Ainoa sisäänottokriteeri oli se, että lapsen tuli olla 10–16-vuotias. Tutkimuksessa ei ollut poissulkukriteerejä. Tutkimukseen ilmoittautui 126 vanhempaa, joista 82 satunnaistettiin interventio- ja 44 kontrolliryhmään. Kontrolliryhmälle ei järjestetty mitään tavallisuudesta poikkeavaa toimintaa, mutta se sai mahdollisuuden osallistua seuraavaksi järjestettävään vanhemmuusohjelmaan.

Arviot tehtiin ennen ohjelmaa, heti sen päätyttyä ja interventioryhmälle vielä 6 kuukautta myöhemmin. Vain 1 vanhempi perheestä saattoi osallistua tutkimukseen. Analyyseissä huomioitiin interventioryhmässä vain ne vanhemmat, jotka olivat osallistuneet 5:een tai useampaan ryhmäkertaan 8 kerrasta. Interventio- ja kontrolliryhmät eivät eronneet toisistaan sosiodemografisten tekijöiden SDQ-totaalipisteiden tai SDQ-ulospäinsuuntautuvien oireiden suhteen.

Interventioryhmässä nuorten käytösongelmat vähenivät tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin kontrolliryhmässä (SDQ-osasumma käytösongelmat). Keskiarvo interventioryhmässä oli ennen intervention alkamista 2,30 (1,61) ja jälkeen 0,886 (1,09). Vastaavat luvut kontrolliryhmässä olivat 2,49 (2,01) ja 2,39 (2,16). Toistomittauksien ANOVA-analyyseissä yhteisvaikutus ryhmän ja ajan suhteen oli merkitsevä käytösongelmien kohdalla: F (1, 107) = 19,98, p < 0,001.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
  • Kommentti: Tutkimuksessa oli varsin pieni otos universaalipreventiotutkimukseksi. Intention to Treat -analyysejä ei ollut käytetty.

Australiassa tutkittiin Group Teen Triple P -vanhemmuustaito-ohjelman vaikutusta nuorten käytösongelmiin «Chu JT, Bullen P, Farruggia SP ym. Parent and adol...»2. Ohjelma oli nuorisoikäisten vanhemmille lasten sosiaalisen oppimisen teoriaan perustuvasta ohjelmasta kehitetty versio. Ohjelmassa opetetaan taitoja, joiden avulla vanhemmat oppivat ratkaisemaan ongelmia itsenäisesti. Nuorisoikäisille varioitu ohjelma opettaa vanhempia huomioimaan ja rohkaisemaan nuorten tarvetta autonomiaan ja itsenäisyyteen. Ohjelmassa huomioidaan myös nuorten todennäköisyys riskikäyttäytymiseen ja opetetaan vanhemmille, miten he voivat tukea nuoriaan tulemaan toimeen näiden haasteiden kanssa. Ohjelma käsitti 4 kestoltaan 2 tunnin opetussessiota ja kotitehtäviä, 3 puhelinsoittoa ja 1 yhteisen lopetuskerran. Tutkimukseen ja ohjelmaan pääsystä ilmoitettiin kouluissa, lehdissä ja jakamalla esitteitä erilaisissa tilaisuuksissa. Sisäänpääsykriteerinä oli se, että vanhemmalla oli 12–15-vuotias nuori, jolla ei ollut kehityshäiriötä eikä hän ollut ammattiavun piirissä tunne-elämän tai käyttäytymisongelmien vuoksi, eikä vanhempi ollut hoidossa oman psykologisen tai emotionaalisen ongelman vuoksi.

72 perheen vanhemmat otettiin tutkimukseen, ja vanhemmat satunnaistettiin interventio- (n = 35) ja kontrolliryhmiin (n = 37).

Vanhemmat ja nuori täyttivät kyselyt ennen ohjelmaa, heti ohjelman jälkeen ja 6 kuukautta ohjelman jälkeen. Vanhempi ja nuori täyttivät perheeseen ja vanhemmuuteen liittyviä kyselylomakkeita ja SDQ-lomakkeen (josta analysoitiin vain totaalipisteet). Lisäksi nuori itse täytti 22 kohdan lomakkeen käytösongelmista sekä Adolescent Problem Behavior Checklist- ja PBC-kyselyt «Greenberger E, Chen C, Beam MR, Whang SM, Dong Q. ...»3.

Analyysit tehtiin käyttäen MANCOVA- ja ANCOVA-tilastomenetelmiä. Heti ohjelman jälkeen interventio- ja kontrolliryhmän välillä ei ollut eroa nuoren itse arvioimissa käytösongelmissa, mutta 6 kuukauden seurannassa havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero interventioryhmän eduksi. PBC-keskiarvo (ja keskihajonta) interventioryhmässä ennen ja jälkeen intervention olivat 3,37 (4,32) ja 2,34 (2,32), ja vastaavat luvut kontrolliryhmässä 3,14 (2,39) ja 3,76 (2,03) F 11,97, p = 0,001, ES 0,82.

Vanhempien arvioimissa SDQ-kokonaispisteissä oli merkitsevästi eroa interventio- ja kontrolliryhmän välillä muutoksessa heti intervention jälkeen (p = 0,001, ES 0,90) ja 6 kuukauden seurannassa (p = 0,000, ES 0,92). Interventioryhmässä pre / post / 6 kuukauden seurannan SDQ-totaalipisteet olivat 9,60 (6,17) / 7,30 (5,40) / 7,79 (5,77). Vastaavat luvut olivat kontrolliryhmässä 9,24 (6,64) / 10,24 (3,35) / 11,22 (6,25).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
  • Kommentti: Tutkimuksessa oli varsin pieni otos universaalipreventiotutkimukseksi. Ei ole selvää, olivatko analyysit tehty Intention to Treat- ryhmillä vai osallistuneilla; joka tapauksessa kato oli pieni. (Interventioryhmässä oli alun perin 35 tapausta ja seurannoissa 32 ja 27 osallistujaa. Kontrolliryhmässä vastaavat luvut olivat 37, 37 ja 31.)

Kirjallisuutta

  1. Nitsch E, Hannon G, Rickard E ym. Positive parenting: a randomised controlled trial evaluation of the Parents Plus Adolescent Programme in schools. Child Adolesc Psychiatry Ment Health 2015;9:43 «PMID: 26306098»PubMed
  2. Chu JT, Bullen P, Farruggia SP ym. Parent and adolescent effects of a universal group program for the parenting of adolescents. Prev Sci 2015;16:609-20 «PMID: 25373684»PubMed
  3. Greenberger E, Chen C, Beam MR, Whang SM, Dong Q. The perceived social contexts of adolescents’ misconduct: A comparative study of youths in three cultures. J Res Adolesc 2000;10:365-88