Yhdysvalloissa tehdyssä 8 viikon avoimessa seurantatutkimuksessa «Handen BL, Hardan AY. Open-label, prospective tria...»1 selvitettiin, vähentääkö olantsapiini käyttäytymishäiriöisten (käytöshäiriö, uhmakkuushäiriö, ADHD, tarkemmin määrittämätön käyttäytymisen häiriö) nuorten oireilua. Tutkimus ei ollut satunnaistettu eikä kontrolloitu.
Tutkimukseen osallistui 16 avohoitopotilasta (10 poika ja 5 tyttöä), joiden ikä vaihteli välillä 13–17 vuotta (keski-ikä 14,7 vuotta). Kaikilla tutkittavilla oli käyttäytymisen häiriö, ja heidän älykkyysosamääränsä vaihteli välillä 36–79. Heillä oli ajankohtaisesti käytössään 2 henkilöä lukuun ottamatta erilaisia käytöshäiriön, uhmakkuushäiriön ja ADHD:n hoitoon suunnattuja lääkkeitä ja lääkeyhdistelmiä (gabapentiini, divalproaatti, litium, buspironi, doksepiini, klonidiini, deksamfetamiini, metyylifenidaatti, essitalopraami, lamotrigiini, sitalopraami, fluoksetiini, topiramaatti, tratsodoni, guanfasiini) yksilöllisellä annostelulla. Näiden lääkkeiden annostelua ei muutettu tutkimuksen aikana.
Olantsapiini aloitettiin ajankohtaisen lääkityksen lisänä annoksella 2,5 mg/vrk ja annosta nostettiin siten, että keskimääräinen olatsapiiniannos oli 13,7 mg/vrk (SD 5,2).
Tutkittavia arvioitiin viikoittain ensimmäisen 4 viikon aikana ja tämän jälkeen joka 2. viikko henkilökunnan toimesta. Lääkityksen vaikutusta mitattiin strukturoiduilla arviointilomakkeilla. Muuttujina toimivat ärtyneisyys, saamattomuus, stereotyyppinen käyttäytyminen, hyperaktiviteetti, epäsopiva puhe (Aberrant Behavior Checklist, ABC), hyperaktiviteetti (Conners Parenting Rating Scale), yleinen sairastavuus (Clinical Global Impressions - Severity, CGI-S) ja voinnin koheneminen Clinical Global Impressions - Improvement, CGI-I).
4 henkilöä keskeytti tutkimuksen joko haittavaikutusten (n = 2) tai psyykkisen voinnin heikkenemisen (n = 2) takia. 1 henkilö kieltäytyi käyttämästä tutkimuslääkettä.
Nuorten ärtyneisyys, hyperaktiviteetti ja vanhempien havainnoima hyperaktiviteetti kohentuivat tilastollisesti merkitsevästi (p ≤ 0,002). Myös yleinen sairastavuus väheni ja psyykkinen vointi kohentui tilastollisesti merkitsevästi (p < 0,002).