Takaisin

Olantsapiini palliatiivisen syöpäpotilaan pahoinvoinnin hoidossa

Näytönastekatsaukset
Eeva Rahko
16.2.2018

Näytön aste: D

Olantsapiini saattaa olla tehokas palliatiivisessa hoidossa olevan syöpäpotilaan pahoinvoinnissa, mutta luotettava näyttö puuttuu.

Olantsapiinin tehoa pahoinvoinnin hoidossa tutkittiin yhdysvaltalaisessa 2 keskuksen avoimessa asetelmassa «Passik SD, Lundberg J, Kirsh KL ym. A pilot explor...»1. Tutkimukseen osallistui 15 täysi-ikäistä valkoihoista potilasta, jotka olivat iältään keskimäärin 58-vuotiaita ja joilla oli levinnyt syöpätauti ja opioidilääkitys kivun hoitoon. Kipujen täytyi olla hallinnassa, eikä heillä saanut olla keskushermostoon levinnyttä syöpää. Solunsalpaajia tai sädehoitoa ei saanut olla tutkimusjaksolla tai 2 viikkona tutkimusta edeltävästi tai sen jälkeen. Pahoinvointi oli VAS-asteikolla 4–8. Potilaan piti pystyä ottamaan lääkitystä suun kautta. Muita kuin tutkimuslääkitystä pahoinvointiin ei sallittu.

Tutkimus käynnistyi 2 päivän washout-jaksolla, jolloin potilaat saivat lumelääkitystä. Seuraavina 2 päivän jaksona potilaat saivat olantsapiinia nousevin annoksin 2,5 mg, 5 mg ja 10 mg aamuisin. On epäselvää, tiesivätkö potilaat, mitä lääkettä saivat. Ainoa sallittu lisälääkitys kaikkiaan 8 päivän tutkimusjaksolla oli olantsapiini 2,5 mg enintään 2 annoksena vuorokaudessa. Potilaat täyttivät elämänlaatukyselyn 2 päivän välein (Functional Assessment of Cancer Therapy - General, FACT-G), ja ensisijainen päätetapahtuma oli kyselyn pahoinvointia kuvaava osio. 5-portaisessa kyselyssä (0 = ei pahoinvointia, 1 = hieman pahoinvointia "a little bit", 2 = jonkin verran "somewhat", 3 = aika paljon "quite a bit, 4 = hyvin paljon "very much so"). VAS-pisteytyksen muutosta vähintään 0,56:lla pidettiin tilastollisesti merkittävänä (p < 0,05). Lisäksi seulottiin potilaiden mahdollisia ekstrapyramidaalisia haittavaikutuksia (Barnes Akathisia Scale), parkinsonismia (Simpson Angus Scale) ja henkistä suorituskykyä (Mini Mental State Exam, MMSE).

Kaikki 15 potilasta voitiin analysoida tuloksissa. Olantsapiini vähensi pahoinvointia kaikilla tutkituilla annostasoilla lähtötilanteeseen verrattuna (annostasolla 2,5 mg FACT-pisteytys nousi 5,3, p < 0,04, annostasolla 5 mg 16,5 pisteellä, p < 0,0001 ja annostasolla 10 mg 22,6 pisteellä, p < 0,0001). Yleinen elämänlaatu nousi 5 mg olantsapiiniannoksella lähtötilanteeseen verrattuna tilastollisesti merkittävästi (FACT-pisteytys nousi 12 pisteellä, p < 0,005). Olantsapiini ei aiheuttanut ekstrapyramidaalioireita tai parkinsonismia, myöskään MMSE-pisteytys ei muuttunut tutkimuksen aikana.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Kyseessä oli pieni tutkimus, jonka kesto oli lyhyt. Pitkäaikaiskäytön teho ja turvallisuus eivät olleet arvioitavissa.

Tokiolaisessa palliatiivisen hoidon yksikössä tutkittiin «Kaneishi K, Kawabata M, Morita T. Olanzapine for t...»2 retrospektiivisesti olantsapiinin tehoa pahoinvoinnin ja oksentelun hoidossa potilailla, joilla oli syövän aiheuttama osittainen suolitukos. Osittaisen suolitukoksen diagnoosi perustui kliiniseen tutkimukseen ja/tai radiologiseen löydökseen. Poissulkukriteereitä olivat operatiiviseen hoitoarvioon soveltuvat potilaat, nenämahaletkun käyttö ja potilaan diabetes. Potilaiden oireet ennen olantsapiinin käytön aloitusta ja sen jälkeen kerättiin sähköisistä potilaskertomuksista. Oireiden ja lääkityksen tehon ja haittavaikutusten arvio perustui sairaanhoitajien arvioon, jossa käytettiin 4-portaista asteikkoa (0 = ei lainkaan, 1 = hieman, 2 = kohtalaisesti, 3 = runsaasti), oksennusten lukumäärä oli myös raportoitu.

Vuosina 2007–2009 hoitoyksikössä hoidettiin 338 potilasta, joista 20 täytti tutkimuksen kriteerit. Keskimääräinen ikä oli 65 vuotta (vaihtelu 35–90). Potilaista 13 oli naisia ja miehiä 7. Primaari syöpätauti oli useimmiten lähtöisin mahalaukusta, paksu- tai peräsuolesta. Mediaani olantsapiinin annos oli 5 mg/vrk (vaihtelu 2,5–7,5 mg/vrk). Mediaani hoitoaika oli 23 vuorokautta (SD ± 16 vuorokautta). Ainoastaan beetametasoni oli sallittu lisälääkitys pahoinvoinnin hoidossa. 12 potilasta sai kortisonia jo ennen olantsapiinin aloitusta, mediaani beetametasoniannos oli 3 mg/vrk.

Olantsapiini lievitti 18 potilaalla (90 %) pahoinvointia 3 vuorokauden kuluttua. Keskimääräinen pahoinvoinnin intensiteetti laski 2,4 (SD ± 0,7) lähtötilanteesta 0,2 tasolle (SD ± 0,4), tulos oli tilastollisesti merkittävä (p < 0,001). Ennen olantsapiinin käytön aloitusta 10 potilasta oksenteli. Heistä 80 %:lla oksentelu väheni olantsapiinin aloituksen jälkeen, jolloin keskimääräinen oksentelukertojen määrä vuorokaudessa laski 1,1:stä 0,3:een. Yhdelläkään potilaalla pahoinvointi tai oksentelu ei lisääntynyt olantsapiinin käytön aloituksen jälkeen. 2 potilasta koki haittavaikutuksena väsymystä ja 1 potilas huimausta, mutta nämä eivät vaatineet hoitotoimenpiteitä, eikä kukaan potilaista halunnut lopettaa lääkitystä haittojen vuoksi.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimuksessa ei voida sulkea pois osittaisen okkluusion spontaanin laukeamisen osuutta oireiden helpottamiseen. Oireiden voimakkuuden arvio ei perustunut potilaan, vaan vaihtuvan hoitohenkilökunnan arvioon.

Australialaisessa raportissa «MacKintosh D. Olanzapine in the Management of Diff...»3 kuvattiin prospektiivisessa potilassarjassa olantsapiinin tehoa muille pahoinvointilääkkeille riittämättömästi reagoineen pahoinvoinnin hoidossa. 16 palliatiivisen hoidon syöpäpotilasta otettiin tutkimukseen. Hoitoresistentiksi pahoinvoinniksi määriteltiin tilanne, jossa oli kokeiltu ainakin 1 pahoinvointilääkitystä tai jos lääkitys oli aiheuttanut ylivoimaisia haittavaikutuksia. Pahoinvoinnin etiologiaa ei määritelty. 11 potilaalla oli aiemmin käytetty haloperidolia pahoinvoinnin hoitoon. 10 potilaalla oli käytetty vähintään 2 pahoinvointilääkkeen yhdistelmää ennen olantsapiinia (metoklopramidi, prometatsiini, ondansetroni, syklitsiini, levomepromatsiini, domperidoni, ketiapiini, proklooriperatsiini). Miehiä oli 8 potilasta ja naisia 6 potilasta, ikä vaihteli 40–89 ikävuoden välillä. Eturauhassyöpä oli 2 potilaalla, mahasuolikanavan syöpä 3 potilaalla, keskushermoston syöpä 2 potilaalla ja multippeli myelooma 2 potilaalla, muita syöpiä esiintyi yksittäistapauksina. Olantsapiinia annettiin potilaille 5 mg suun kautta iltaisin. Riittäväksi hoitovasteeksi määriteltiin potilaan kokemus siitä, oliko pahoinvointi riittävästi lievittynyt, mitään formaalista oirekyselyä ei suoritettu.

2 potilaalla hoito keskeytyi yksittäisannoksen jälkeen, koska potilas ei pystynyt ottamaan mitään lääkitystä suun kautta. Tulokset esitettiin siten 14 potilaan osalta. 13 potilasta koki, että pahoinvointi ja oksentelu lievittyivät riittävästi. 1 potilas keskeytti hoidon sen tehottomuuden vuoksi 2 päivän kuluttua. 1 potilas keskeytti hoidon 2 viikon hoitojakson jälkeen haittavaikutuksena ilmenneen väsymyksen vuoksi. 11 potilasta koki, että pahoinvointi oli hallinnassa vähintään 2 viikon ajan, ja 4 potilasta sai hoitovasteen vähintään 2 kuukauden ajalle. Hoitovasteet vaihtelivat 3 vuorokaudesta yli 5 kuukauteen (hoito jatkui raportoinnin aikaan). 4 potilasta kuoli seuranta-aikana. Ekstrapyramidaalisia haittavaikutuksista ei havaittu.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Potilassarjassa ei kuvattu mahdollisia muita lääkkeitä olantsapiinin aikana eikä sitä, kestikö hoitovaste potilaan kuolemaan saakka.

Kirjallisuutta

  1. Passik SD, Lundberg J, Kirsh KL ym. A pilot exploration of the antiemetic activity of olanzapine for the relief of nausea in patients with advanced cancer and pain. J Pain Symptom Manage 2002;23:526-32 «PMID: 12067777»PubMed
  2. Kaneishi K, Kawabata M, Morita T. Olanzapine for the relief of nausea in patients with advanced cancer and incomplete bowel obstruction. J Pain Symptom Manage 2012;44:604-7 «PMID: 22771132»PubMed
  3. MacKintosh D. Olanzapine in the Management of Difficult to Control Nausea and Vomiting in a Palliative Care Population: A Case Series. J Palliat Med 2016;19:87-90 «PMID: 26398872»PubMed