Takaisin

Synnytystavan vaikutus virtsankarkailuun

Näytönastekatsaukset
Eeva Sundström
4.5.2017

Näytön aste: A

Sektiosynnytyksellä ei voida estää virtsankarkailua.

Tuoreeseen systemaattiseen katsaukseen ja meta-analyysiin «Tähtinen RM, Cartwright R, Tsui JF ym. Long-term I...»1 synnytystavan vaikutuksesta virtsankarkailuun hyväksyttiin mukaan 15 tutkimusta, joissa tarkasteltiin ponnistusvirtsankarkailua (SUI) ja 8 tutkimusta, joissa tarkastelun kohteena oli pakkovirtsankarkailu (UUI). Hyväksytyt tutkimukset käsittelivät virtsankarkailua yli 1 vuoden kuluttua synnytyksestä ja käsittivät yhteensä yli 50 000 naista.

Meta-analyysi osoitti alatiesynnytyksen lisäävän ponnistusvirtsankarkailun riskiä lähes 2-kertaisesti verrattuna keisarileikkaukseen (OR 1,85; 95 % luottamusväli 1,56–2,19). Synnytystavan vaikutus oli selvin nuorilla naisilla, iän myötä ero häviää (30-vuotiaan OR 2,51; 95 % luottamusväli 1,96–3,21 ja 60-vuotiaan OR 1,28; 95 % luottamusväli 0,97–1,72). Alatiesynnytys lisäsi lievästi myös pakkovirtsankarkailun riskiä verrattuna keisarileikkaukseen (OR1,30; 95 % luottamusväli 1,02–1,65). 4 tutkimuksessa verrattiin imukuppi- tai pihtiavusteista alatiesynnytystä spontaaniin alatiesynnytykseen, eikä eroa SUI:n riskissä havaittu (OR 1,10; 95 % luottamusväli 0,80–1,51).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Ruotsalaisessa, laajassa rekisterikohorttitutkimuksessa «Leijonhufvud A, Lundholm C, Cnattingius S ym. Risk...»2 selvitettiin riskiä joutua virtsankarkailun tai laskeumien vuoksi leikkaushoitoon keisarileikkauksen tai alatiesynnytyksen jälkeen. Syntymärekisteristä poimittiin vuosilta 1973–83 synnyttäjät, joilla oli pelkästään sektiosynnytyksiä (n = 30 880) tai pelkästään alatiesynnytyksiä (n = 60 122). Sairaaloiden poistoilmoituksista selvitettiin tehtyjen virtsankarkailuleikkausten määrä. Sektiokohortin keskimääräinen seuranta-aika oli 26,9 vuotta ja alatiekohortin 25,9 vuotta. Sektiokohortissa ponnistuskarkailuleikkaus oli tehty 0,4 %:lle ja alatiekohortissa 1,2 %:lle. Alakautta synnyttäneillä oli 2,9-kertainen (95 % luottamusväli 2,4–3,6) riski joutua myöhemmin virtsankarkailuleikkaukseen verrattuna pelkästään keisarileikkauksella synnyttäneisiin.

Tulokset osoittavat, että synnytystapa vaikuttaa riskiin joutua myöhemmin elämässä leikkaushoitoon ponnistuskarkailun vuoksi.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti molemmista tutkimuksista Tutkimukset osoittavat, että synnytystapa vaikuttaa ponnistusvirtsankarkailun ja siitä johtuvan leikkaushoidon riskiin. Alatiesynnytys lisää näitä riskejä keisarileikkausta enemmän. Kuitenkin iän myötä synnytystavan vaikutus virtsankarkailun riskiin häviää. Keisarileikkaukseen liittyy merkittäviä riskejä sekä äidin että lapsen kannalta, joten hieman kohonnutta virtsankarkailun riskiä ei voida pitää olennaisena kriteerinä synnytystapaa valittaessa.

Kirjallisuutta

  1. Tähtinen RM, Cartwright R, Tsui JF ym. Long-term Impact of Mode of Delivery on Stress Urinary Incontinence and Urgency Urinary Incontinence: A Systematic Review and Meta-analysis. Eur Urol 2016;70:148-58 «PMID: 26874810»PubMed
  2. Leijonhufvud A, Lundholm C, Cnattingius S ym. Risks of stress urinary incontinence and pelvic organ prolapse surgery in relation to mode of childbirth. Am J Obstet Gynecol 2011;204:70.e1-7 «PMID: 21187196»PubMed