Takaisin

Muistikoordinaattoritoiminta (care management)

Näytönastekatsaukset
Ari Rosenvall ja Minna Löppönen
1.11.2023

Näytön aste: C

Muistikoordinaattoritoiminta (care management) saattaa lykätä ympärivuorokautisen hoidon alkua.

Systemaattiseen katsaukseen ja meta-analyysiin «Tam-Tham H, Cepoiu-Martin M, Ronksley PE ym. Demen...»1 koottiin 17 systemaattista kontrolloitua tutkimusta muistikoordinaattoritoiminnasta (care management). Tutkimukset käsittivät yli 10 000 omaishoitaja-potilasparia, ja asetelmana oli muistikoordinaattoritoiminnan vertailu tavanomaiseen hoitoon. Potilaat olivat kotona asuvia aikuisia dementiapotilaita, joilla oli hoitava omainen.

Tutkimuksen toteutti vähintään 1 terveydenhoidon ammattilainen, ja se sisälsi vähintään 1 intervention seuraavista: arviointi ja suunnittelu, ohjaus (education), henkinen tuki, palveluohjaus (service facilitation) tai taloudellinen tuki ja lainopillinen neuvonta. Lopputuloksina arvioitiin vähintään 1 seuraavista: aika ympärivuorokautisen hoidon alkamiseen (ensisijainen tulosmuuttuja), ympärivuorokautisen hoidon pituus, aika sairaalahoidon alkamiseen, sairaalahoito tai päivystyskäynnit.

Tutkimuksessa todettiin, että ympärivuorokautisen hoidon alkaminen lykkääntyi merkittävästi, kun tarkasteltiin lyhytkestoisia alle 18 kuukautta kestäneitä interventioita. Kun tarkasteltiin sekä lyhytkestoisia että yli 18 kuukautta kestäneitä interventioita, ero oli intervention hyödyn suuntainen, mutta ei tilastollisesti merkitsevä. Huomattavaa oli, että muistisairauden vaikeusaste ei näyttänyt vaikuttavan intervention tehoon.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen
  • Kommentti: Systemaattisen katsauksen kysymyksenasettelu oli kliinisesti merkityksellinen, ja tutkimusten valintaprosessi oli hyvin kuvattu. Meta-analyysissä oli käytettävissä vain julkaistua tietoa, ei julkaisemattomia tutkimustuloksia. Ei-lääkkeellisten interventioiden tutkimuksissa oli paljon heterogeenisuutta sekä kontrolliryhmän saaman hoidon ("usual care") että tutkittavan intervention suhteen. Lisäksi lopputulosten osalta hoitojärjestelmien ja -kulttuurien erot voivat vaikuttaa jopa enemmän kuin tutkittava interventio esimerkiksi ympärivuorokautisen hoidon käyttöön.

Suomalaiseen Eloniemi-Sulkavan ym. 2 vuotta kestäneeseen tutkimukseen «Eloniemi-Sulkava U, Saarenheimo M, Laakkonen ML ym...»2 osallistui 125 potilas-omaishoitajaparia. Tämä tutkimus oli mukana edellä käsitellyssä systemaattisessa katsauksessa «Tam-Tham H, Cepoiu-Martin M, Ronksley PE ym. Demen...»1, mutta koska tässä tutkittiin suomalaista väestöä, arvioidaan tämä vielä erikseen.

Tutkimukseen otettiin mukaan, jos tutkittavalla oli vähintään keskivaikea dementia ja hänen omaishoitajanaan toimi puoliso. Tutkittavien tuli olla muuten suhteellisen terveitä. Potilaat satunnaistettiin interventio- (n = 63) ja vertailuryhmään (n = 62). Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää monimuotoisen ja yksilöllisesti räätälöidyn tukitoiminnan vaikuttavuutta omaishoitajien hyvinvointiin sekä dementiaa sairastavien potilaiden ympärivuorokautisen hoidon alkamiseen ja palvelujen käyttöön. Vertailuryhmän hoito tapahtui tavanomaisten kunnallisten palveluiden kautta.

Interventioon kuului omaishoidon koordinaattori, joka kartoitti kotikäynnillä perheen tilanteen ja tuen tarpeet tutkimuksen alkaessa. Tutkimuksen aikana tutkittaviin oltiin yhteydessä vähintään 3 kuukauden välein. Interventioon liittyivät tutkimuksen alussa ja 1 vuoden kohdalla lääkärintarkastus (geriatri) ja hoidon suunnittelu. Myös lähes kaikki omaishoitajat kävivät lääkärintarkastuksessa. Kaikkiaan lääkärinkäyntejä tai kotikäyntejä tuli keskimäärin 4,3/omaishoitoperhe. Lääkärin puhelinkonsultaatiomahdollisuus järjestettiin vähintään viikoittain. Tämän lisäksi interventio sisälsi tavoitteelliset vertaisryhmät, tietoillat, hankalien kotitilanteiden käsittelyryhmät ja fysioterapeuttista kuntoutusta.

Interventioryhmän sairastuneista 5 % (95 % luottamusväli 2−14) ja vertailuryhmässä 15 % (95 % luottamusväli 8−27) oli ympärivuorokautisessa laitoshoidossa 12 kuukauden kuluttua ja 1,5 vuoden kuluttua luvut olivat 11 % ja 26 % (p = 0,027). Kun vakioitiin sairastuneen ikä, MMSE-pisteet sekä omaishoitajan sukupuoli, oli vaarasuhde joutua ympärivuorokautiseen hoitoon 2 vuoden aikana HR 1,7 (95 % luottamusväli 0,8–3,8).

Interventiolla oli kokonaispalvelujen määrää ja kustannuksia laskeva vaikutus. Interventioperhe käytti terveyspalveluihin vuodessa keskimäärin 9 932 euroa (95 % luottamusväli 7 532−12 973 euroa) ja vertailuryhmä 14 896 euroa (95 % luottamusväli 11 629−18 724 euroa), missä oli merkitsevä ero (p = 0,031). Myös kunnallisten sosiaalipalvelujen käytössä oli eroa, mutta se ei ollut tilastollisesti merkitsevä (interventioperhe: 5 636 euroa; 95 % luottamusväli 4 341–7 272 euroa, ja vertailuryhmä: 8 657 euroa; 95 % luottamusväli 5 824–14 744 euroa).

Kokonaiskustannukset interventioryhmässä olivat pienemmät kuin vertailuryhmässä senkin jälkeen, kun interventioon liittyvät kustannukset oli laskettu mukaan (18 449 euroa vs. 23 553 euroa). Interventiolla ei ollut vaikutusta omaishoitajien depressiivisiin oireisiin, kuormittuneisuuteen tai elämänlaatuun.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

DelpHi-tutkimus oli kontrolloitu interventiotutkimus «Michalowsky B, Xie F, Eichler T ym. Cost-effective...»3, jossa satunnaistaminen oli tehty ryvässatunnaistamismenetelmällä (cluster randomization). Tutkimuksessa arvioitiin muistikoordinaattoritoimintaa vertaamalla sitä tavanomaiseen hoitoon. Terveyspalvelujen käytöstä saatiin tiedot potilaalta, joista 315 interventio- ja 129 kontrolliryhmässä. Valtaosalla potilaista oli lievä dementia, 13 %:lla MMSE oli alle 16.

Intervention antajana toimi muistikoordinaattori (muistisairauden hoitoon perehtynyt sairaanhoitaja), joka pyrki huolehtimaan hoidon koordinoinnista ja lääkityksen hallinnasta sekä antoi tukea hoitavalle omaiselle/omaisille. Oma yleislääkäri toimi hoitavana lääkärinä. Tarvittaessa apua antoivat lisäksi muut terveydenhuollon työntekijät.

Seuranta-arviot tehtiin 12 ja 24 kuukauden kuluttua. Seurattavat vasteet olivat laatupainotteiset elinvuodet (QALY; mittarina 12-kohtainen Short Form Health Survey, SF-12), terveyspalvelujen käyttö ja kustannukset.

DelpHi-tutkimuksessa ympärivuorokautisen hoidon aloittaminen siirtyi intervention vaikutuksesta keskimäärin 7 kuukautta myöhäisemmäksi.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kirjallisuutta

  1. Tam-Tham H, Cepoiu-Martin M, Ronksley PE ym. Dementia case management and risk of long-term care placement: a systematic review and meta-analysis. Int J Geriatr Psychiatry 2013;28:889-902 «PMID: 23188735»PubMed
  2. Eloniemi-Sulkava U, Saarenheimo M, Laakkonen ML ym. Family care as collaboration: effectiveness of a multicomponent support program for elderly couples with dementia. Randomized controlled intervention study. J Am Geriatr Soc 2009;57:2200-8 «PMID: 20121986»PubMed
  3. Michalowsky B, Xie F, Eichler T ym. Cost-effectiveness of a collaborative dementia care management-Results of a cluster-randomized controlled trial. Alzheimers Dement 2019;15:1296-1308 «PMID: 31409541»PubMed