Tuntoaistia stimuloivat interventiot tuntoaistin normalisoimiseksi ja toimintakyvyn edistämiseksi voidaan toteuttaa sekä passiivisilla että aktiivisilla menetelmillä. Passiivisiin menetelmiin kuuluvat erilaiset pelkästään tuntohermojuosteita aktivoivat sähköstimulaatiot ja aktiivisiin erityisesti tuntoaistiin suunnitellut kosketus- ja liikeharjoitukset.
Hughes ym. «Hughes CM, Tommasino P, Budhota A ym. Upper extrem...»1 tutkivat vuonna 2014 ei-systemoidussa katsauksessa terveillä ikääntyneillä ja aivoverenkiertohäiriön sairastaneilla sekä terapia- että robottiperusteisten tuntoaistiharjoitusten vaikutuksia. Terapiaperusteiset interventiot olivat vuosilta 1993–2011. Yhteensä näitä oli 5 tutkimusta, ja näistä vain 1 oli RCT-tutkimus «Carey L, Macdonell R, Matyas TA. SENSe: Study of t...»2.
Kirjoittajat esittivät johtopäätöksinään, että sekä terapia- että robottiperusteiset tuntoaistiharjoitteet saattavat lisätä yläraajan proprioseptiikkaa, mutta luotettava näyttö puuttuu.
Satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa «Carey L, Macdonell R, Matyas TA. SENSe: Study of t...»2 (Carey ym. 2011, n = 49 koehenkilöä, > 6 viikkoa sairastumisesta) interventiona käytettiin erilaisia tuntoaististimuluksia (kylmä, kuuma, terävä, tylppä, muodot, erilaiset materiaalit ja kohteen tunnistus) ja asentotuntoharjoituksia 3 krt/vko, 60 min/krt, yhteensä 10 kertaa. Interventioryhmän proprioseptiikka edistyi ja säilyi 6 kuukauden kontrollimittauksiin, lumeryhmässä ei tapahtunut edistymistä.
Kirjoittajat esittelivät myös eri robotiikkaa hyväksikäyttäviä tutkimuksia. Proprioseptiikan kuntoutukseen on kehitetty harjoituslaitteita, kuten laite, joka aiheuttaa stimuluksen tuntohermoille antagonistilihaksessa agonistin tahdonalaisesti supistuessa. 6 kuukauden laiteharjoittelu puoli tuntia päivittäin edisti ranteen ja sorminivelten asentotuntoa aivoverenkiertohäiriön sairastaneilla «Cordo P, Lutsep H, Cordo L ym. Assisted movement w...»3 (Cordo ym. 2009, CT, n = 18, > 6 kuukautta sairastumisesta). Stroke Impact Scale osoitti muutosta nilkan harjoituslaitetta käyttäneillä liikkumisessa (P ≤ 0,01) ja trendin muutokseen voimassa (P = 0,07) ja päivittäisissä toiminnoissa(P = 0,07). Saavutetut vaikutukset pysyivät 6 kuukauden seurantakäynnillä voiman suhteen, mutta eivät liikkumisessa tai päivittäisissä toiminnoissa. Käden harjoituslaitetta käyttäneillä edistys näkyi voimassa (P ≤ 0,05), liikkumisessa (P ≤ 0,05), käden toiminnassa (P ≤ 0,05) ja trendinä päivittäisissä toiminnoissa (P = 0,10). Seurantakäynnillä vaikutukset olivat nähtävissä päivittäisissä toiminnoissa (P ≤ 0,05), mutta voima (P = 0,08) ja käden toiminta taantuivat (P = 0,15).
Kirjoittajat esittelivät myös harjoittelumenetelmän, jossa manipuloidaan visuaalisen tiedon määrää suorituksen aikana ja pakotetaan henkilö luottamaan tuntoaistiinsa (esim. Casadio ym. 2009 «Casadio M, Giannoni P, Morasso P ym. A proof of co...»4, < 1 vuosi sairastumisesta). Menetelmässä hyödynnetään Braccio di Ferro -robottia. Harjoittelun seurauksena kädellä kurottaminen oli nopeampaa ja sujuvampaa, mutta siinä ei ollut eroa, harjoiteltiinko näköaisti suljettuna pois vai ei. Fugl-Meyerin yläraajaosion testipisteet nousivat ja pysyivät saavutetulla tasolla seurantamittauksissa. Ashworthin spastisuusasteikossa ei tapahtunut muutoksia. Tutkijat sisällyttävät uusiin tuntoaistia harjoittaviin menetelmiin myös virtuaalitodellisuudessa harjoittelua.
Esittelemässään tutkimuksessa aivoverenkiertohäiriön sairastaneilla oli tietokoneruudulla olohuonevirtuaaliympäristö (Cho ym. 2014 «Cho S, Ku J, Cho YK ym. Development of virtual rea...»5, cross-over RCT, n = 10, > 10 viikkoa sairastumisesta). Kädessään heillä oli sylinteri, joka tuli pöydän päällä tehdyn liikkeen avulla saattaa virtuaaliolohuoneessa näkyvään paikkaan (rahi). Ensimmäisellä viikolla henkilöt harjoittelivat siirtämistä visuaalisen vihjeen perusteella ja painoivat terveellä kädellä hiirtä, kun olivat saaneet sylinterin oikeaan paikkaan. Jälkimmäisellä viikolla ruudulla näkyvä rahi näkyi aluksi, mutta henkilön lähtiessä liikuttamaan kädellään sylinteriä hän pystyi käyttämään vain tuntoaistiaan paikan määrittelyssä. Puolet ryhmästä teki harjoittelut päinvastaisessa järjestyksessä. Proprioseptiikkaan perustuvassa harjoittelussa edistyminen oli suurempaa, mikä näkyi myös motorisessa toiminnassa intervention päättyessä (Box and Block, P = 0,009 ja Jebsen-Taylor Hand Function test, P = 0,046).
Ks. kuva «Kuntoutustehtäviä virtuaaliympäristössä»1