TOPCAT-tutkimuksessa «Pitt B, Pfeffer MA, Assmann SF ym. Spironolactone ...»1 3 445 potilasta, joilla oli sydämen diastolinen vajaatoiminta, satunnaistettiin saamaan
joko spironolaktonia 25 mg/vrk tai lumetta. Potilaita seurattiin keskimäärin 3,3 vuotta.
Primaari päätetapahtuma (sydänkuolema, hoitojakso sydämen vajaatoiminnan vuoksi tai
elvytys) tapahtui 18,6 %:lla spironolaktoniryhmässä ja 20,4 %:lla lumeryhmässä (HR
0,89; 95 % luottamusväli 0,77–1,04, P = 0,138). Hoitojaksoja sydämen vajaatoiminnan
vuoksi oli 12 %:lla spironolaktoniryhmässä ja 14,2 %:lla lumeryhmässä (HR = 0,83;
95 % luottamusväli 0,69–0,99, P = 0,04).
- Tutkimuksen laatu: kelvollinen
- Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen
- Kommentti: Tutkimukseen rekrytoitiin hyvin erilaisia potilaita Amerikasta (diagnoosin perusteena
pääosin koholla olevat NP-pitoisuudet) ja itäisestä Euroopasta (diagnoosi sydämen
vajaatoiminnasta perustui kliiniseen arvioon). Sydämen vajaatoiminnalle ominaiseen
tapaan amerikkalaisilla potilailla esiintyi runsaasti päätetapahtumia, ja spironolaktonilla
oli selvä vaikutus primaariin päätetapahtumaan (HR = 0,82; 95 % luottamusväli 0,69–0,98).
Ero syntyi kardiovaskulaarikuolleisuuden (HR = 0,74; 95 % luottamusväli 0,57–0,97)
ja sydämen vajaatoiminnasta johtuvien sairaalahoitojaksojen (HR = 0,82; 95 % luottamusväli
0,67–0,99) vähenemisestä «Pfeffer MA, Claggett B, Assmann SF ym. Regional va...»2. Cochrane katsauksessa «Martin N, Manoharan K, Davies C, ym. Beta-blockers...»3 arvioitiin, että mineralokortikoidiantagonistihoito todennäköisesti vähentää sydämen
vajaatoiminnasta johtuvia sairaalahoitoja (RR 0,82, 95 % luottamusväli 0,69–0,98),
mutta kuolleisuuteen hoidolla ei ollut vaikutusta «Martin N, Manoharan K, Davies C, ym. Beta-blockers...»3.