Takaisin

Parodontiitin etenemisen ja hampaiden menetyksen riskitekijät ylläpitohoidossa

Näytönastekatsaukset
Marja Pöllänen
5.3.2024

Näytön aste: A

Parodontiitin etenemistä ja hampaiden menetystä ylläpitohoidon aikana ennustavat potilaan tupakointi, epäsäännöllinen ylläpitohoidossa käynti, parodontiitin vaikeusaste alkutilanteessa ja jäännöstaskujen määrä ylläpitohoidon aikana.

Systemaattiseen katsaukseen «Vieira TR, Martins CC, Cyrino RM, ym. Effects of s...»1 etsittiin tietokannoista PubMed, Web of Science, Cochrane ja Scopus tutkimukset, joissa selvitettiin tupakoinnin vaikutusta hampaiden menettämiseen ylläpitohoidon aikana. Katsaukseen valikoitui 4 tapaus-verrokkitutkimusta ja 7 kohorttitutkimusta, joissa oli yhteensä 1718 potilasta. Seuranta-aika vaihteli 1 vuodesta 36 vuoteen. Ylläpitohoitoväli vaihteli 3 kuukaudesta 18 kuukauteen.

Neljästä kohorttitutkimuksesta tehdyn meta-analyysin mukaan tupakoitsijan riski hampaiden menettämiselle oli 3,24-kertainen verrattuna tupakoimattomiin (95 % luottamusväli 1,33–7,90).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Retrospektiivisessä kohorttitutkimuksessa «Matuliene G, Pjetursson BE, Salvi GE, ym. Influenc...»2 tutkittiin Bernin yliopiston parodontologian osastolla opiskelijoiden hoidossa vuosina 1978–2002 olleet potilaat. Tutkimukseen otettiin mukaan 172 hoidettua potilasta, joilla oli riittävä dokumentaatio seurantaa varten. Nämä potilaat olivat olleet ylläpitohoidossa 3–27 vuotta (keskiarvo 11,3 vuotta). Monimuuttujamallilla arvoitiin alkutilanteen diagnoosin ja luukadon määrän, tupakoinnin, yleisterveyden, ylläpitohoidon, jäännöstaskujen ja vuotoprosentin vaikutusta parodontiitin etenemiseen ja hampaiden menetykseen.

Parodontiitin etenemistä ennustivat merkitsevästi runsas tupakointi (≥ 20 savuketta/vrk) (vetosuhde 5,9, p = 0,007), yli 10 vuoden ylläpitohoitoaika (vetosuhde 2,5, p = 0,026) ja ≥ 6 mm jäännöstaskut (vetosuhde 2,4, p = 0,025). Hampaiden menetystä ennustivat ≥ 30 % vuotoprosentti (vetosuhde 2,2, p = 0,013), keskivaikea tai vaikea-asteinen parodontiitti alkutilanteen diagnoosina (vetosuhde 4,2, p = 0,012), II tai III asteen furkaatioleesiot (vetosuhde 2,3–34,6, p < 0,0001), yli 10 vuoden ylläpitohoitoaika (vetosuhde 2,2, p = 0,008) ja ≥ 6 mm jäännöstaskut (vetosuhde 1,7, p = 0,053).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen «Chambrone L, Chambrone D, Lima LA, ym. Predictors ...»3 tehtiin haku Central-, Medline- ja Embase- tietokantoista syyskuuhun 2009 asti. Katsaukseen otettiin mukaan tutkimukset, joissa hoidettujen parodontiittipotilaiden ylläpitohoito oli kestänyt vähintään 5 vuotta. Ensisijainen vastemuuttuja oli hampaiden menetys ylläpitohoidon aikana. Tutkimuksia otettiin mukaan alkuperäisistä 527:stä tutkimuksesta 13 kappaletta. Tutkimusten laatu arvioitiin keskinkertaiseksi 10 tutkimuksessa ja alhaiseksi 3:ssa. Tutkimukset olivat retrospektiivisiä tapausselostussarjoja ja niissä oli mukana yhteensä 2 047 potilasta, joilla oli alkuperäisen hoidon päättyessä 41 404 hammasta.

Eri tutkimuksissa hampaita menetti 11,5–64 % potilaista. Parodontologiset syyt olivat tavallisimmat syyt hampaiden menetykseen (64 % menetetyistä hampaista). Hampaiden menetystä selittivät potilaan yli 60 vuoden ikä (vetosuhde 7,1, luottamusväli 1,8–28,6), tupakointi (vetosuhde 4,8, luottamusväli 1,4–15,9) ja alkuvaiheessa hampaalle määritetty ennuste. Yksittäisissä tutkimuksissa todettiin myös epäsäännöllisen ylläpitohoidossa käymisen lisäävän hampaiden menettämisen riskiä (vetosuhde 4,6).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Prospektiiviseen kohorttitutkimukseen «Costa FO, Lages EJ, Cota LO, ym. Tooth loss in ind...»4 otettiin mukaan yksityisen klinikan parodontiittipotilaat, joille suunniteltiin aktiivisen parodontaalihoidon jälkeen ylläpitohoito-ohjelma seuraavien 5 vuoden ajalle. Mukaan ei otettu raskaana olevia, syöpää, HIV:tä, tyypin 1 diabetesta tai autoimmuunisairauksia sairastavia, potilaita, joilla oli lääkeaineiden aiheuttamaa ienliikakasvua, tai niitä, joilla oli vähemmän kuin 14 hammasta. Potilaat (n = 212) jakautuivat säännöllisesti (RC, n = 96) ja epäsäännöllisesti (IC, n = 116) ylläpitohoidossa käyvien ryhmiin. RC-ryhmän potilaiden ylläpitohoitoväli oli korkeintaan 6 kuukautta ja ne, jotka jättivät väliin käyntejä tai joiden ylläpitohoitoväli venyi pidemmäksi kuin 6 kuukautta, päätyivät IC-ryhmään.

Ensisijainen vastemuuttuja oli hampaiden menetys. RC-ryhmässä hampaita menetti 25 % ja IC-ryhmässä 34,5 % potilaista. Hampaiden menetys oli merkitsevästi vähäisempää RC-ryhmässä (57 hammasta: 0,12 hammasta/potilas/vuosi) kuin IC-ryhmässä (177 hammasta: 0,36 hammasta/potilas/vuosi), p < 0,01. Hampaiden menetystä selittivät yli 55 vuoden ikä, miessukupuoli, tupakointi, 4–6 mm jäännöstaskut ja epäsäännöllinen ylläpitohoidossa käynti (p < 0,05).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen «Lee CT, Huang HY, Sun TC, ym. Impact of Patient Co...»5 otettiin mukaan Pubmed-, EMBASE- ja Cochrane CENTRAL tietokannoista vuosina 1960–2014 ilmestyneet tutkimukset, joissa oli tutkittu potilaan ylläpitohoitoon sitoutumisen (regular compliers, RC ja erratic compliers, EC -ryhmät) vaikutuksia hampaiden menetykseen. Mukaan valikoitui 8 tutkimusta, joissa oli yhteensä 1 615 potilasta ja seuranta-aika vähintään 5 vuotta. Ensisijainen vastemuuttuja oli hampaiden menetys ylläpitohoidon aikana. Lisäksi verrattiin ylläpitohoidon kustannushyötysuhdetta menetetyn hampaan korvaamiseen kiinteällä implantilla tai sillalla. Tutkimusten laatu arvioitiin Newcastle–Ottawan asteikolla (0–9) ja se oli katsaukseen mukaan otetuilla tutkimuksilla 8,25.

Säännöllisesti suunnitellussa ylläpitohoidossa käyneiden potilaiden riski hampaan menettämiselle oli merkitsevästi pienempi kuin potilailla, jotka eivät sitoutuneet säännölliseen ylläpitohoitoon (RR 0,56, 95 % luottamusväli 0,38–0,82, p < 0,01). Käytettäessä hammasta muuttujana laskettu NNT oli 20. Parodontologisen ylläpitohoidon kustannushyötysuhde oli hyvä (1 hampaan korvaamisen kustannukset kiinteällä implantilla tai sillalla olivat noin 2-kertaiset verrattuna säännölliseen 8 vuoden ajan tehtyyn ylläpitohoitoon).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Vieira TR, Martins CC, Cyrino RM, ym. Effects of smoking on tooth loss among individuals under periodontal maintenance therapy: a systematic review and meta-analysis. Cad Saude Publica 2018;34(9):e00024918 «PMID: 30281706»PubMed
  2. Matuliene G, Pjetursson BE, Salvi GE, ym. Influence of residual pockets on progression of periodontitis and tooth loss: results after 11 years of maintenance. J Clin Periodontol 2008;35(8):685-95 «PMID: 18549447»PubMed
  3. Chambrone L, Chambrone D, Lima LA, ym. Predictors of tooth loss during long-term periodontal maintenance: a systematic review of observational studies. J Clin Periodontol 2010;37(7):675-84 «PMID: 20528960»PubMed
  4. Costa FO, Lages EJ, Cota LO, ym. Tooth loss in individuals under periodontal maintenance therapy: 5-year prospective study. J Periodontal Res 2014;49(1):121-8 «PMID: 23647520»PubMed
  5. Lee CT, Huang HY, Sun TC, ym. Impact of Patient Compliance on Tooth Loss during Supportive Periodontal Therapy: A Systematic Review and Meta-analysis. J Dent Res 2015;94(6):777-86 «PMID: 25818586»PubMed