Maksimaalinen hapenottokyky (VO2max) on luotettava kestävyyskunnon mittari, jolla on vahva ennusteellinen merkitys. Systemaattisessa katsauksessa «Valkeinen H, Aaltonen S, Kujala UM. Effects of exe...»1 raportoitiin säännöllisen kestävyysharjoittelun vaikutus VO2max:iin sepelvaltimotautipotilailla. Katsaukseen hyväksyttiin yhteensä 18 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, jotka oli julkaistu vuoteen 2009 mennessä (922 potilasta). VO2max-muutosta ennen ja jälkeen kestävyysliikuntaan perustuvan harjoittelun arvioitiin hengityskaasuanalyysillä maksimaalisen kliinisen rasituskokeen aikana. Liikuntainterventioiden pituus oli keskimäärin 15,5 viikkoa (vaihteluväli 2–52 viikkoa), ja vähintään kohtalaisen rasittavaa harjoittelua toteutettiin keskimäärin 3,1 ± 0,4 kertaa viikossa, jolloin yhden harjoituskerran kesto oli 20–60 minuuttia.
Aerobinen kestävyysliikunta kohotti VO2maxia keskimäärin 16 %. Jos harjoittelujakson pituus oli yli 6 kuukautta, keskimääräinen VO2max-muutos oli 18 %, kun taas alle 6 kuukautta kestäneissä interventioissa muutos oli 13 %. Jos kestävyysharjoittelu aloitettiin alle 3 kuukauden kuluessa sydäntapahtumasta, VO2max-muutos oli keskimäärin 18 %. Jos kestävyysliikunta aloitettiin vasta myöhemmin (yli 3 kuukautta) sydäntapahtuman jälkeen, VO2max-muutos jäi pieneksi.
Yhteenvetona todettiin, että pitkäkestoinen säännöllinen kestävyysliikunta aloitettuna akuutin sydäntapahtuman jälkeen nostaa VO2maxia erityisen tehokkaasti. Varsinkin aerobinen kestävyysliikunta on tärkeä keino kohottaa suorituskykyä (VO2max) sepelvaltimotautiin sairastuneilla potilailla.
Kommentit
Tämä osoittaa aerobisen kestävyysliikunnan vaikutuksen objektiivisesti mitattuun suorituskykyyn sepelvaltimotautiin sairastuneilla. VO2max:n ennusteellinen merkitys on vahva, ja tämä katsaus osoittaa, että suorituskykyä voidaan parantaa kestävyysliikuntaan pohjautuvan kuntoutuksen avulla. Kestävyysliikunta tulisi aloittaa mahdollisimman pian akuutin sydäntapahtuman jälkeen. Pääosa tutkittavista potilaista oli miehiä. Meta-analyysiin sisällytettyjen tutkimusten metodologinen laatu oli vaihteleva.