Järjestelmällisessä kirjallisuuskatsauksessa «Häuser W, Klose P, Langhorst J ym. Efficacy of dif...»1 tarkasteltiin kestävyystyyppisen liikuntahoidon vaikuttavuutta toimintakykyyn fibromyalgiaa sairastaneilla potilailla. Katsauksen kirjallisuushaku oli tehty tietokannoista Cochrane Library, EMBASE, MEDLINE, PsychInfo ja SPORTDISCUS maaliskuun loppuun 2009 mennessä ilmestyneistä julkaisuista. Kestävyysharjoittelun vaikuttavuutta verrokkihoitoon arvioitiin 35 satunnaistetun, kontrolloidun tutkimuksen (randomised controlled trial, RCT) perusteella. Potilaita oli 2 494. Yksittäisten tutkimusten keski-iän mukainen mediaali-ikä oli 45 vuotta. Suurin osa potilaista oli naisia.
Kestävyysharjoittelu oli toteutettu ohjatusti 32 tutkimuksessa ja sisälsi muun muassa pyöräilyä, kävelyä, vesijuoksua, pelejä ja tanssia. Harjoittelu toteutettiin useissa tutkimuksissa nousujohteisesti, ja tavoitteena oli kohtuukuormitteinen liikunta. Verrokkihoitoina käytettiin tavanomaista hoitoa tai muuta aktiivihoitoa, kuten rentoutus, lämpöpakkaukset, venyttely, käyttäytymisterapia ym.
Eri tutkimuksissa käytetty yleisin toimintakykymittari oli Fibromyalgia Impact Questionnaire kysely (FIQ). Meta-analyysin tulos esitettiin ryhmien välisenä vakioituna keskimääräisenä erotuksena (SMD, standardised mean difference) ja sen 95 % luottamusvälinä (95 % CI, confidence interval).
Katsauksen meta-analyysituloksen mukaan kestävyysharjoittelu (N = 679) kohensi potilaiden toimintakykyä hieman enemmän kuin verrokkihoito (N = 587) (SDM -0,40; 95 % luottamusväli -0,60 – -0,20).