Brittiläisessä tutkimuskeskuksessa tehdyssä kontrolloidussa, satunnaistetussa kaksoissokkotutkimuksessa «Boyle J, Eriksson ME, Gribble L ym. Randomized, pl...»1 verrattiin amitriptyliinin (matalampi annos: 25 mg x 2; korkeampi annos: 25 + 50 mg, duloksetiinin (matalampi annos: 60 mg aamuisin; korkeampi annos: 60 mg x 2) ja pregabaliinin (matalampi annos: 150 mg x 2; korkeampi annos: 300 mg x 2) tehoa diabeettisesta neuropaattisesta kivusta kärsivillä potilailla. Kahdeksan vuorokauden yhteisen lumehoitojakson jälkeen osallistujat (N= 86, joista n = 65 (78 %) pysyi tutkimuksessa loppuun saakka) satunnaistettiin amitriptyliini-, duloksetiini- tai gabapentiiniryhmiin. Lumevertailuun käytettiin lumejakson tuloksia. Lääkeryhmiin arvotut käyttivät ensin kaksi viikkoa matalampaa ja sen jälkeen kaksi viikkoa korkeampaa lääkeannosta. Tutkimuksessa ei toteutettu cross-over-menetelmää, eikä tutkimuksessa ollut ensimmäisen kahdeksan vuorokauden jälkeen lumeryhmää.
Ensisijainen tulosmuuttuja oli subjektiivisesti koettu kipu, jota arvioitiin Brief Pain Inventory (BPI) ja VAS (Visual Analogue Scale) -mittareilla. Sekundaarisia tulosmuuttujia olivat elämänlaatu, psykomotorinen ja kognitiivinen suoriutuminen, VAS-asteikoilla mitatut subjektiivinen unen laatu, mieliala ja päiväaikainen väsymys sekä polysomnografialla (laaja unirekisteröinti) analysoitu unen laatu. Polysomnografia toteutettiin tutkimuspäivinä 7 (lumehoitojakson päättyeessä), 21 (ensimmäisen lääkejakson päättyessä) ja 35 (toisen lääkejakson päättyessä). Kaikkia kolmea polysomnografiaa edelsi totuttautumisyö.
Kaikki testatut lääkkeet kaikilla annosteluilla vähensivät lumelääkkeeseen verrattuina potilaiden BPI- ja VAS-asteikoilla mitattua subjektiivisesti kokemaa kipua tilastollisesti merkitsevästi; lääkkeiden analgeettisten tehojen välillä ei todettu tilastollisesti merkitseviä eroja.
Lumelääkkeeseen verrattuna amitriptyliini ei tilastollisesti merkitsevästi vaikuttanut kokonaisnukkumisaikaan eikä unen tehokkuuteen, mutta korkeammalla annoksella se vähensi jonkin verran nukahtamisen jälkeisiä heräilyjä ja vähensi jaksoittaisia raajaliikkeitä (PLM). Molemmilla annoksilla se tilastollisesti merkitsevästi pidensi non-REM-unen määrää, vähensi REM-jaksoja ja lyhensi kokonais-REM-unen määrää neljänneksellä (kaikki p < 0,0001). Subjektiivisiin uniarvioihin (kivun häiritsevyys) kummallakaan annoksella ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta.