Systemoidussa kirjallisuuskatsauksessa ja meta-analyysissa «Langhorst J, Klose P, Dobos GJ ym. Efficacy and sa...»1 arvioitiin meditatiivisten liikuntaharjoittelumuotojen (Qi Gong, Chi eli taiji, jooga) vaikutuksia fibromyalgiaan. Lähteinä olivat ClinicalTrials.Gov, Cochrane Library, PsycINFO, PubMed ja Scopus (syyskuuhun 2010 asti) sekä alkuperäistutkimusten viiteluettelot.

Mukaan otettiin satunnaistetut kontrolloidut vertailututkimukset, joissa oli tutkittu meditatiivisten liikuntaharjoittelumuotojen vaikutuksia fibromyalgiaan.

Katsaukseen hyväksyttiin 7 tutkimusta, joihin oli osallistunut yhteensä 362 potilasta. Potilaat olivat iältään 13–54-vuotiaita, ja naisia tutkimuksiin osallistuneista oli 73–100 %. Vertailuryhmät saivat muuta aktiivista terapiaa (venyttely, potilasohjaus, fysioterapia, kohtalainen aerobinen harjoittelu), tavanomaista hoitoa tai odottivat tavanomaista hoitoa. Harjoittelukertoja oli keskimäärin 12 (8–24), ja harjoittelun kokonaiskesto oli 18 (6–48) tuntia. Kipua arvioitiin numeerisella (NRS) tai visuaalisella (VAS) asteikolla 0–10. Elämänlaatua arvioitiin fibromyalgiakyselyllä (Fibromyalgia Impact Questionnaire, FIQ). Seuranta-aika vaihteli 3–6 kuukauden välillä.

Meditatiivinen liikuntaharjoittelu paransi heikentynyttä elämänlaatua harjoittelujakson päättyessä SMD -0,59 (95 % luottamusväli -0,93 – -0,24, p = 0,0009) ja seuranta-ajan päättyessä SMD -0,66 (95 % luottamusväli -1,31 – -0,01, p = 0,05), mutta ei vaikuttanut kipuun (p = 0,14 ja p = 0,23). Alaryhmäanalyyseissä vain joogalla oli vaikutusta kipuun; SMD -0,54 (95 % luottamusväli -0,96 – -0,11; p = 0,01).

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä