Takaisin

Ryhmämuotoinen kognitiivis-behavioraalinen terapia (KBT) ahmintahäiriön (BED) hoidossa

Näytönastekatsaukset
Katarina Meskanen
25.8.2014

Näytön aste: B

Ryhmämuotoinen kognitiivis-behavioraalinen terapia saattaa vähentää lyhyellä aikavälillä ahmintojen määrää enemmän verrattuna painonhallintaohjelmaa seuranneisiin, mutta 12 kuukauden seurannassa KBT ei ilmeisesti eroa painonhallintaohjelmasta ahmintojen vähentämisessä.

Grilon ym. (2011) yhdysvaltalaisessa satunnaiskontrolloidussa kliinisessä RCT-tutkimuksessa «Grilo CM, Masheb RM, Wilson GT ym. Cognitive-behav...»1 satunnaistettiin 125 ylipainoista ahmintahäiriötä (BED) sairastavaa (67 % naisia, keski-ikä 44,8 ± 9,4, BMI 38,8 ± 5,8 kg/m2) ryhmäpohjaista kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan (KBT) (n = 45), behavioraaliseen painonpudotusohjelmaan (N = 45) tai portaittaista hoitoa, jossa behavioraalista painonpudotusohjelmaa seurasi kognitiivis-behavioraalinen terapia (N = 35).

Sekä KBT-ryhmäterapia että behavioraalinen painonpudotusohjelma toteutettiin 16 ryhmämuotoisena 60-minuutin istuntona 24 viikon aikana. KBT:ssä osallistujat opettelivat muun muassa muokkaamaan ajatusvääristymiä, kun taas behavioraalisessa painonhallintaryhmässä osallistujat opettelivat muun muassa säännöllistä syömistä, oikeanlaista ravitsemusta ja liikunnallista elämäntapaa. Osallistujat arvioitiin muun muassa EDE-haastattelun avulla (EDE, Eating Disorder Examination, **Fairburn & Cooper, 1993) interventiojakson lopussa ja kuuden sekä 12 kuukauden kuluttua.

Kaikista tutkimukseen osallistuneista jatkoi intervention loppuun asti 76 % (N = 34) KBT-ryhmästä, 69 % (N = 31) painonpudotusryhmästä ja 60 %(N = 21) portaittaisen hoidon ryhmästä. Seuranta-arvioinnit saatiin 80 %:lta.

Intervention jälkeen ryhmät eivät eronneet toisistaan ahminnan remission (ei ahmintoja edeltävänä kuukautena) saavuttaneiden määrässä (44,4 % KBT-ryhmästä (BMI -0,5 %), 37,8 % painonpudotusryhmästä (BMI -2,6 %) ja 48,6 % portaittaisen hoito-ohjelman potilaista (BMI -2,7 %)). Myöskään 12 kuukauden seurannassa ryhmät eivät eronneet toisistaan ahminnan remission saavuttaneiden määrässä (51 % KBT-ryhmästä (BMI -0,9 %), 36 % painonpudotusryhmästä (BMI -2,1 %) ja 48,6 % portaittaisen hoito-ohjelman potilaista (BMI -1,5 %)). Sen sijaan painonpudotusohjelma oli KBT:aa tehokkaampi painon pudottamisessa intervention aikana (F(1,88) = 5,16, p = 0,03), joskin tämä ryhmien välinen ero hävisi 12 kuukauden seurannassa. Vaikka KBT ei eronnut painonpudotusryhmästä ahminnan remission saavuttaneiden määrässä, ahmintojen määrä väheni KBT-ryhmässä enemmän kuin painonpudotusryhmässä 6 kuukauden (t(114) = 2,68, p = 0,009) ja 12 kuukauden seurannassa (t(105) = 2,56, p = 0,01).

Sekä KBT-ryhmässä että painonpudotusohjelmassa muun muassa ulkomuotoon, painoon ja syömiseen liittyvät huolet vähenivät merkitsevästi, mutta interventiot eivät eronneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi. Vaikutus säilyi hyvin myös 12 kuukauden seurannassa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Munschin ym.(2007) saksalaisessa interventiotutkimuksessa «Munsch S, Biedert E, Meyer A ym. A randomized comp...»2 satunnaistettiin ylipainoiset ahmintahäiriöpotilaat (BED) (71 naista, 9 miestä, ikä 46,1 ± 11,7 vuotta, BMI 34,1 ± 4,0 kg/m2) ryhmämuotoiseen kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan (KBT) tai behavioraaliseen painonpudotusohjelmaan.

Ohjelmat koostuivat 16 kertaviikkoisesta, 90 minuutin pituisesta ryhmätapaamisesta ja kuudesta kuukausittaisesta seurantatapaamisesta. Osallistujat raportoivat ahmintojen määrän, heidän painoindeksinsä (BMI) mitattiin, heidät haastateltiin EDE-haastattelun avulla (EDE, Eating Disorder Examination, **Fairburn & Cooper, 1993) ja he täyttivät EDE-Q-itsearviointilomakkeet (muun muassa EDE-Q, Eating Disorder Examination Questionnaire, *Fairburn & Beglin, 2008) tutkimuksen alussa, interventiojakson päättyessä sekä 3, 6 ja 12 kuukauden seurannassa.

Tutkimuksen aloittaneista keskeytti intervention aikana 22 (27,5 %), joista 13 KBT-ryhmästä ja 9 painonpudotusohjelmasta. Seurannan aikana jäi pois 3 osallistujaa kognitiivis-behavioraalisesta terapiaryhmästä ja 4 painonpudotusohjelmasta.

Intervention aikana tilastollisesti merkitsevää eroa kahden eri ryhmän välillä ei ollut. Intervention jälkeen KBT:ta saaneet potilaat raportoivat vähemmän ahmintoja kuin painonhallintaohjelmassa mukana olleet (viikoittaisten ahmintakohtauksien määrän keskiarvo ryhmissä 0,14 vs 1,15, χ2 = 13,4, p < 0,001), mutta ahmimisen remission saavuttaneita oli enemmän painonhallintaryhmässä (58 vs 41 %, χ2 = 6,74, p < 0,01) intervention jälkeen. Ryhmien väliset erot ahmimisen remission saavuttaneiden määrässä kuitenkin hävisivät 12 kuukauden seurannassa. Sen sijaan painonpudotusohjelmaa seuranneilla potilailla vuorostaan BMI oli pienempi (ryhmien välinen ero BMI:ssä -1,29, F(1,61) = 17,5, p < 0,001). Eri ryhmien väliset erot kuitenkin hävisivät 12 kuukauden seurannassa.

Intervention jälkeen ja 12 kuukauden seurannassa molemmissa ryhmissä vähenivät muut syömishäiriöoireet, kuten ruokavalion rajoittuneisuus sekä ulkomuotoon, painoon ja syömiseen liittyvät huolet. Interventioiden välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Nautan ym. (2000) hollantilaisessa interventiotutkimuksessa «Nauta H, Hospers H, Kok G, Jansen A. A comparison ...»3 satunnaistettiin 74 ylipainoista naista (keski-ikä 38,3 ± 7,1 vuotta, BMI 33,1 ± 4,3 kg/m2, 37 täytti ahmintahäiriön (BED) diagnostiset kriteerit, 37:llä ei ollut ahmintahäiriö) saamaan joko ryhmämuotoista kognitiivista terapiaa (KBT) (N = 37, joista ahmintahäiriötä sairastavia N = 21) tai behavioraalista painonhallintaa (N = 37, joista ahmintahäiriötä sairastavia N = 16).

Molemmat interventiot olivat ryhmämuotoisia, ja ryhmät kokoontuivat kertaviikkoisesti 15 kertaa, 2,5 tuntia kerrallaan. KBT-ryhmässä opeteltiin muokkaamaan muun muassa ajatusvääristymiä, kun taas painonhallintaryhmässä osallistujat opettelivat säännöllistä syömistä, oikeanlaista ravitsemusta ja liikunnallista elämäntapaa. Osallistujat arvioitiin EDE-haastattelun avulla (EDE, Eating Disorder Examination, **Fairburn & Cooper, 1993) sekä EDE-Q itsearviointilomakkeiden (muun muassa EDE-Q, Eating Disorder Examination Questionnaire, *Fairburn & Beglin, 2008) avulla ennen ja jälkeen interventiojakson sekä kuuden kuukauden seurannan jälkeen.

74 osallistujasta 13,5 % jätti tutkimuksen kesken (5 KBT- ja 5 painonhallintaryhmästä).

Interventiojakson jälkeen ja 6 kuukauden seurannassa KBT:ta saaneet potilaat olivat saaneet vähennettyä ahmintoja 90 % (6 kuukauden seuranta 91 %), kun taas painonpudotusohjelmassa mukana olleet olivat saaneet vähennettyä ahmintoja 76 % (6 kuukauden seuranta 75 %) lähtötasosta. Tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä ei ollut. Myöskään ahmimisen remission (ei ahmintoja edeltävän kuukauden aikana) saavuttaneissa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä interventiojakson jälkeen (KBT-ryhmästä 67 % oli lopettanut ahmimisen, behavioraalisesta painonhallintaryhmästä 44 %), mutta kuuden kuukauden seurannassa kognitiivista terapiaa saaneista potilaista oli remissiossa tilastollisesti merkitsevästi suurempi osa (86 %) kuin behavioraalisessa painonhallintaryhmässä (44 %) (p < 0,01).

KBT oli painonhallintaryhmää tehokkaampi vähentämään myös muita syömishäiriöön liitettyjä oireita, kuten ulkomuotoon, painoon ja syömiseen liittyviä huolia sekä ruokavalion rajoittuneisuutta sekä välittömästi intervention jälkeen että 6 kuukauden seurannassa.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

* Fairburn CG, Beglin SJ. Eating Disorder Examination Questionnaire. Kirjassa: Fairburn CG (toim.) Cognitive Behavior Therapy and Eating Disorders. New York, NY: Guilford Press 2008

** Fairburn CG, Cooper Z. The Eating Disorder Examination. Kirjassa Fairburn CG, Wilson GT (toim.) Binge eating nature, assessment, and eating. 12. painos. New York, NY: Guilford Press 1993:317-60

Kirjallisuutta

  1. Grilo CM, Masheb RM, Wilson GT ym. Cognitive-behavioral therapy, behavioral weight loss, and sequential treatment for obese patients with binge-eating disorder: a randomized controlled trial. J Consult Clin Psychol 2011;79:675-85 «PMID: 21859185»PubMed
  2. Munsch S, Biedert E, Meyer A ym. A randomized comparison of cognitive behavioral therapy and behavioral weight loss treatment for overweight individuals with binge eating disorder. Int J Eat Disord 2007;40:102-13 «PMID: 17089420»PubMed
  3. Nauta H, Hospers H, Kok G, Jansen A. A comparison between a cognitive and a behavioral treatment for obese binge eaters and obese non-binge eaters. Behav Ther 2000;31:441-61