Takaisin

Perhepohjainen hoito (FBT) ja yksilökeskeinen terapia (AFT) nuorten laihuushäiriön hoidossa

Näytönastekatsaukset
Anita Ryöppönen
25.8.2014

Näytön aste: B

Perhepohjainen hoito (FBT) on ilmeisesti 12–18-vuotiaille laihuushäiriötä sairastaville nuorille 12 kuukauden seurannassa tehokkaampaa kuin yksilökeskeinen terapia (AFT).

Lock ym. satunnaistetussa kontrolloidussa yhdysvaltalaisessa RCT-tutkimuksessa «Lock J, Le Grange D, Agras WS ym. Randomized clini...»1 verrattiin perhepohjaista hoitoa (family-based treatment, FBT) nuorten yksilökeskeiseen terapiaan (adolescent-focused individual therapy, AFT) täyden remission saavuttamisessa = normaali paino (95 % ikään ja pituuteen suhteutetusta painosta) sekä EDEen (Eating Disorder Examination score). Tutkimukseen osallistui 12–18-vuotiaita laihuushäiriötä sairastavia nuoria (n = 121). Potilaat satunnaistettiin joko AFT-terapiaan tai FBT-hoitoon.

Toinen ryhmä (n = 61) sai kolmivaiheista AFT-terapiaa 45 minuutin tapaamisia 32 kertaa vuoden ajan. Hoidon keskeisiä elementtejä olivat motivointi, rohkaisu painon nostamiseen, tunteiden ja kehontuntemusten tulkitseminen, tukeminen vastuun ottamiseen syömisestä, tukea itsenäistymiseen ja negatiivisten tunteiden sietämiseen. Tämän lisäksi tavattiin vanhempia 8 kertaa. Vanhempien tapaamisen tavoitteena oli tukea vanhemmuutta, tukea potilaan kehityksellisiä tarpeita ja pitää vanhempia prosessin suhteen ajan tasalla.

Toinen ryhmä (n = 60) sai kolmivaiheista FBT-hoitoa, 24 yhden tunnin tapaamista vuoden ajan. Tapaamisten fokus oli vanhempien vapauttaminen sairauden aiheuttamisesta syyllisyydestä ja vanhemmuuden voimavarojen tukeminen. Perheitä rohkaistiin työstämään, miten he parhaiten voisivat tukea nuorta korjaamaan aliravitsemustilaa. Vanhempia tuettiin siirtämään vastuu syömisestä nuorelle ja heitä tuettiin siinä, että nuori muodostaisi terveen suhteen vanhempiinsa.

Terapeuteilla, 5 psykologia ja 2 lastenpsykiatria, oli kokemusta syömishäiriöiden hoidosta. Heille järjestettiin kolme 2-päivän työpajaa manualisoidun (ohjekirja) AFT:n ja FBT:n käytössä. Terapeutit saivat viikoittain työnohjausta asiantuntijoilta, jotka olivat artikkelin kirjoittajia. Hoito toteutettiin lasten ja nuorten klinikoilla yliopistojen yhteydessä.

AFT-ryhmissä keskeyttäneitä oli kolme ja FBT-ryhmissä kahdeksan. Hoitojen päättyessä ei tilastollista eroa remission saavuttamisessa ryhmien välillä ollut (FBT = 42 %; AFT = 23 %; P = 0,055; 95 % luottamusväli -0,2–41,0). Sen sijaan hoitojen päätyttyä sekä kuuden kuukauden (FBT = 40 %; AFT = 18 %; P = 0,03; NNT = 5; 95 % luottamusväli 1,6–44,7) että 12 kuukauden seurannassa (FBT = 49 %; AFT = 23 %; P = 0,02; NNT = 4; 95 % luottamusväli 4,8–47,7) FBT osoittautui tehokkaammaksi.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti:

«Lock J, Le Grange D, Agras WS ym. Randomized clini...»1: AFT on varteenotettava hoito perheille, jotka toivovat laajempaa yksilöllistä hoitoa.

Kirjallisuutta

  1. Lock J, Le Grange D, Agras WS ym. Randomized clinical trial comparing family-based treatment with adolescent-focused individual therapy for adolescents with anorexia nervosa. Arch Gen Psychiatry 2010;67:1025-32 «PMID: 20921118»PubMed