Kliinisessä monikeskustutkimuksessa «Uusitalo H, Pillunat LE, Ropo A ym. Efficacy and s...»1 verrattiin 0,0015-prosenttisenn tafluprostin (n = 269) silmänpainetta laskevaa tehoa 0,005-prosenttiseen latanoprostiin (n = 264) sokkoutetusti 24 kuukauden ajan. Tutkimuksessa molemmat valmisteet sisälsivät säilöntäainetta (bentsalkoniumkloridi). Okulaarista hypertensiota ja avokulmaglaukoomaa sairastavat potilaat olivat keskimäärin 62-vuotiaita ja heidän silmänpaineensa ennen tutkimuksen alkua oli keskimäärin 24 mmHg.
Kahden vuoden hoidon jälkeen silmänpaine aleni tafluprostia käyttäneillä keskimäärin 7,1 mmHg (29,1 %) ja latanoprostia käyttäneillä 7,7 mmHg (32,2 %) (NS).
Kommentti: Haittavaikutukset olivat molemmilla hoidoilla yhtä yleisiä. Jotta sokkoutus onnistui, tafluprosti oli pakattu pulloihin ja sisälsi säilöntäainetta (bentsalkoniumkloridi).
Italiassa suoritetussa avoimessa 12 viikon tutkimuksessa «Ranno S, Sacchi M, Brancato C ym. A prospective st...»2 latanoprostia (n = 29), bimatoprostia (n = 32) ja travoprostia (n = 28) käyttäneiden, lääkityksen ärsytysoireista kärsineiden, keskimäärin 65-vuotiaiden glaukoomapotilaiden (n = 89) silmänpaine mitattiin aluksi vuorokausikäyrällä. Sitten lääkitys vaihdettiin kolmen kuukauden ajaksi säilöntäaineettomaan 0,0015-prosenttiseen tafluprostiin, jonka jälkeen vuorokausikäyrä mitattiin jälleen.
Latanoprostihoidon loppuessa silmänpaine oli keskimäärin 16,5 ± 2,3 mmHg ja tafluprostihoidon loppuessa keskimäärin 16,6 ± 2,0 mmHg (P = 0,85). Vuorokausikäyrän viidessä eri mittauksessa ei myöskään tiastollista eroa havaittu, mutta tafluprosti oli kaikissa mittauksissa teholtaan 0,1–0,7 mmHg heikompi (P > 0,05).
Kommentti: Tutkimus oli lyhytkestoinen.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: