Cochrane-katsauksessa «Wang K, Shun-Shin M, Gill P ym. Neuraminidase inhi...»1 vuodelta 2012 arvioitiin neuraminidaasin estäjien tehoa lasten sekundaaristen influenssatapausten estossa perheasetelmassa. Katsaukseen otettiin kolme tutkimusta, joista kahdessa käytettiin inhaloitavaa tsanamiviiria yli 5-vuotiailla ja yhdessä oraalista oseltamiviiria yli 1-vuotiailla. Perhekontaktien hoito aloitettiin 36–48 tunnin kuluessa indeksitapauksen oireiden alkamisesta, ja hoitoa käytettiin 10 vuorokauden ajan.
Tsanamiviiritutkimukset olivat lumekontrolloituja kaksoissokkotutkimuksia ja oseltamiviiritutkimus oli avoin tutkimus. Kahdessa tutkimuksessa myös indeksitapaus hoidettiin neuraminidaasin estäjällä. Tsanamiviiritutkimuksissa oli 5 vuotta täyttäneitä lapsikontakteja yhteensä 648. Lumeryhmässä sairastui varmistettuun influenssaan 35 ja tsanamiviiriryhmässä 10 lasta (suhteellinen riski 0,31; 95 % luottamusväli 0,16–0,62; p = 0,001). Oseltamiviiria estolääkkeenä käyttäneistä 104 lapsesta sairastui influenssaan 7 (7 %) ja vertailuryhmän 111 lapsesta 21 (19 %; p = 0,02).
Kun tsanamiviiri- ja oseltamiviiritutkimusten aineistot yhdistettiin, vähensi neuraminidaasin estäjän käyttö lasten riskiä sairastua influenssaan perhealtistuksen jälkeen 8 % (95 % luottamusväli 5–12 %).
Kommentti: Neuraminidaasin estäjillä voidaan vähentää influenssan tarttumista altistustilanteen jälkeen. Perheen yhden jäsenen sairastuttua voidaan muiden perheen lasten profylaktisella hoidolla kuitenkin estää sairastumisia melko vähän. Tähän ovat syynä influenssan suhteellisen vähäinen tarttuvuus perheenjäsenten välillä tai perheen ulkopuolelta sekä ennen tai jälkeen perhealtistusta saadut tartunnat.