Ruotsalaisessa satunnaistetussa kontrolloidussa hoitotutkimuksessa «Wahlund K. Temporomandibular disorders in adolesce...»1 (n = 122; tyttöjä 93; keski-ikä 15,3 vuotta; vaihteluväli 12–18 vuotta) verrattiin lyhyttä informaatiota (n = 39) ja lyhyttä informaatiota yhdistettynä rentoutukseen (n = 41) tai kovaan stabilisaatiokiskoon (n = 42) TMD-kivun hoidossa. Päävastemuuttuja oli ns. kipuindeksi, joka koostui VAS-janalla mitatun kivun voimakkuudesta kerrottuna kivun frekvenssillä; seuranta-aika oli 3 ja 6 kuukautta.
Hoitoryhmien välillä havaittiin kipuindeksissä seurannan aikana tilastollisesti merkitsevä ero (ANOVA, F(2,107) = 6,03; P < 0,01). Kiskohoitopotilaat paranivat merkitsevästi paremmin kuin pelkästään informaatiota saaneet potilaat (p < 0,01). Verrattuna potilaisiin, joille annettiin lyhyttä informaatiota ja rentoutusharjoituksia, eroa ei havaittu. 50 %:n vähenemän kipuindeksissä sai informaatio-kiskoryhmässä 60 % potilaista; vastaavat luvut informaatio-rentoutusryhmässä olivat 32 % ja informaatioryhmässä 23 %.
Samat potilaat osallistuivat jatkotutkimukseen «Wahlund K, Nilsson IM, Larsson B. Treating temporo...»2. Ne potilaat, jotka eivät olleet saaneet vastinetta hoidosta ensimmäisessä tutkimuksessa, valittiin peräkkäiseen crossover-jatkotutkimukseen (n = 32). Tutkimuksessa verrattiin suuhygienistin antamaa ohjattua rentoutushoitoa ja informaatiota (n = 8) kovan purentakiskon hoitoon (n = 23) TMD-kivun hoidossa 6 kuukauden aikana. Hoidon vaikuttavuutta arvioitiin kyselyllä hoidon subjektiivisesta vaikutuksesta ja arvioimalla kipuindeksillä (intensiteetti kerrottuna frekvenssillä). Suurempi osa niistä nuorista, jotka hoidettiin kovalla purentakiskolla, koki voivansa hyvin/tai erittäin hyvin (56,5 %) verrattuna rentoutushoito, neuvontaan ja informaatioon (37,5 %), mutta ero ei ollut merkittävä (n = 31). Kipu-indeksissä ei saatu merkitsevää eroa. Kaksikolmasosaa molemmissa tutkimuksissa olleista nuorista koki paranemista. Niille, jotka eivät saa vastetta joko kovalla purentakisko hoidolla tai ohjatulla neuvonnalla, saattaa hoitomuodon vaihtaminen olla hyödyllinen parantamaan subjektiivista TMD-kivun kokemusta. Hoito kovalla purentakiskolla ei vaadi niin paljon hoitohenkilöstön työaikaa kuin ohjattu rentoutushoito.
Saman tutkimusjoukon (n = 116) pitkäaikaisseurannassa «Wahlund K, Larsson B. Long-term treatment outcome ...»3 arvioitiin purentavaikeutta, päivittäistä aktiivisuutta, yleisterveyttä, muita kipuja ja masennusoireita 14,8 vuoden aktiivisen hoidon jälkeen (keskimääräinen seuranta-aika oli 14,8 vuotta (SD = 4,9) ja vaihteluväli 5–21 vuotta). Tutkimuksessa verrattiin purentakiskohoitoa suuhygienistin ohjaamaan rentoutukseen ja informaatioon. Vanhemmat potilaat kokivat, että kipua oli harvemmin, ja se ei ollut niin voimakasta eikä ollut masennusoireita.