Velliganin ym. tutkimuksessa «Velligan DI, Diamond PM, Mintz J ym. The use of in...»1 95 skitsofrenia-avohoitopotilasta satunnaistettiin 9 kuukauden ajaksi joko tavanomaiseen hoitoon tai yhteen kahdesta ns. kognitiivista adaptaatiota (Cognitive Adaptation Training, CAT) tarjoavasta interventiosta. Näistä laajempi Full-CAT suuntautui itsenäisen asumisen taitoihin, kuten hygienian hoitoon, asunnon kunnossa pitoon, sosiaaliseen toimintakykyyn ja lääkemyöntyvyyteen, suppeampi Pharm-CAT vain lääkemyöntyvyyteen. Nämä ohjelmat käyttivät ympäristöön sijoitettuja apuneuvoja, kuten muistuttimia, ilmoituslappuja, tarkistuslistoja ja kotona olevien tavaroiden järjestämistä niin, että se helpotti toivottujen toimintojen käynnistymistä.
Intervention jälkeen laajempi Full-CAT oli merkitsevästi tavanomaista hoitoa ja suppeaa interventiota parempi sosiaalisen toimintakyvyn kohentajana (p = < 0,0001). 6 kuukauden seurannan jälkeen ryhmien erot kuitenkin tasoittuivat.
Velliganin ym. tutkimuksessa «Velligan DI, Diamond PM, Maples NJ ym. Comparing t...»2 verrattiin 2 intensiteetiltään erilaista kognitiivista adaptaatiota tarjoavaa interventiota tavanomaiseen hoitoon. 120 skitsofreniapotilasta satunnaistettiin 9 kuukauden ajaksi joko tavanomaiseen hoitoon, käsikirjan mukaisesti suoritettavaan CAT-hoitoon, joka toteutui viikoittaisina kotikäynteinä ja yksilöllisesti suunniteltuina kognitiivisten puutosten tukikeinoina, tai kaikille samansisältöisenä, potilaille rutiinikäynnin yhteydessä annettavina ympäristöön sijoitettavina tukivälineinä, jotka uusittiin kuukausittain. Toimintakykyä, positiivisia oireita ja motivaatiota seurattiin 3 kuukauden välein 2 vuoden ajan. Toimintakykyä kuvaavat SOFAS-pisteet olivat koko seuranta-ajan merkitsevästi korkeampia kuin tavanomaisessa hoidossa (pistemääriä ei anneta artikkelissa).
Parhaat tulokset toimintakyvyn suhteen saatiin intensiivisellä hoidolla, mutta myös halpakustannuksinen harvajaksoisempi tukihoito sai aikaan parannusta. Vaikutuskoko verrattuna tavanomaiseen hoitoon oli intensiivisessä hoidossa 1,10 ja tukihoidossa 0,73 laskettuna mittausajankohtien keskiarvosta.
Velliganin ym. tutkimuksessa «Velligan DI, Tai S, Roberts DL ym. A randomized co...»3 166 avohoidossa olevaa skitsofreniapotilasta satunnaistettiin 9 kuukauden ajaksi saamaan joko tavanomaista hoitoa, kognitiivista adaptaatiohoitoa, positiivisten oireiden hoitoon suunnattua kognitiivista käyttäytymisterapiaa tai 2 viimeksi mainitun yhdistelmää.
Multnomah Community Ability Scalella mitattu toimintakyky yhteisössä parani enemmän CAT-hoitoa saaneilla ryhmillä (P < 0,02; efektikoko 0,41, NNT 5). Kognitiivinen käyttäytymisterapia CAT:n lisänä ei parantanut hoitotuloksia enemmän kuin CAT yksin. Myös kuuloharhat ja niihin liittynyt kärsimys lievittyivät vähän enemmän CAT-ryhmissä.
Fredrickin ym. tutkimuksessa «Fredrick MM, Mintz J, Roberts DL ym. Is cognitive ...»4 120 skitsofreniapotilasta satunnaistettiin saamaan joko tavanomaista hoitoa, kognitiivista adaptaatiohoitoa tai pelkkiä kognition puutteita kompensoivia apuvälineitä ilman samanaikaista adaptaatiohoitoa. Tutkimuksessa seurattiin 9 ja 24 kuukauden jälkeen kognitiota ja toimintakykyä.
Kognitiivista adaptaatiohoitoa saaneen ryhmän toimintakyky oli merkitsevästi parempi kuin muissa ryhmissä, myös kognitio oli parempi. Tutkijat katsovat polkuanalyysin perusteella, että lisääntynyt toiminta johti parantuneeseen kognitioon, mutta parantunutta toimintakykyä ei voitu selittää parantuneella kognitiolla.