Tutkimuksen «Hansson LG, Hansson T, Petersson A. A comparison b...»1 tarkoituksena oli selvittää, milloin radiologinen tutkimus on leukanivelongelmapotilailla tarpeen. Tutkimukseen osallistui Lundin yliopistossa purentafysiologisessa hoidossa olleesta 846 potilaasta 259 (186 naista ja 73 miestä), joille radiologinen tutkimus leukaniveloireiden vuoksi katsottiin tarpeelliseksi. Kliinisessä tutkimuksessa rekisteröitiin kasvojen, purentalihasten ja leukanivelten palpaatioarkuus, leuan liikelaajuudet, leukanivelten äänet sekä hampaistosta premolaari–molaarituki ja hampaiden kuluneisuus. Radiologinen tutkimus sisälsi aksiaalisen, vinon lateraalisen transkraniaalisen ja transmaksillaarisen projektion. Osalle tutkittavista tehtiin tomografiakuvaus sekä leukanivelen varjoainekuvaus. Nivelen asento arvioitiin normaalissa hampaiden kontaktiasennossa ja alaleuan lepoasennossa sekä maksimaalisessa avauksessa. Lyhentyneessä hammaskaaressa premolaarit puuttuivat 7 %:lla ja molaarit 23 %:lla.
Radiologisessa tutkimuksessa 74 %:lla oli nivelen rakenteellisia muutoksia, 41 %:lla molemminpuoleisesti ja 33 %:lla toispuoleisesti. Nivelpäässä todettiin luupiikkejä ja ohimoluussa kovettumista. Vertailtaessa kliinisiä ja radiologisia tutkimuksia ilmeni, että suuri rakenteellisten luumuutosten esiintyvyys korreloi tilastollisesti merkittävästi molaarituen puutteeseen. Toispuoleinen molaarituen puute oli yhteydessä saman puolen leukanivelen rakenteellisiin muutoksiin, mikä osoittaa alaleuan epästabiliteetin aiheuttavan leukanivelmuutoksia.
Tutkimuksessa «Luder HU. Factors affecting degeneration in human ...»2 selvitettiin leukanivelen sisäisen vaurion histologisia muutoksia aikuisilla ja niiden vakavuutta suhteessa sukupuoleen, ikään, diskuksen asentoon ja hampaiden puutokseen. Tutkimus tehtiin 15 naisen ja 38 miehen ruumiinavausmateriaalista (ikä 15–92 vuotta). Hampaiden puutoksen mukaisesti tutkittavat jaettiin neljään ryhmään: 1. täysi hampaisto, 2. yksittäisiä hampaan puutoksia, 3. molaarituen puute yhdestä kolmeen sektorissa ja 4. täysin lyhentyneet hammaskaaret (neljä sektoria). Degeneratiiviset muutokset arvioitiin erikseen nivelpäästä, nivelvälilevystä, nivelkuopasta (ohimoluussa), nivelen sivupinnoista kuormittuvalta ja ei kuormittuvalta nivelpinnalta.
Tulosten mukaan ikä ja hammaskaaren lyheneminen olivat tilastollisesti merkittävimmät leukanivelen sisäisiin vaurioihin vaikuttavat tekijät. Hammaskaaren lyheneminen, molaarituen puute ja ikä olivat tärkeimmät leukanivelvaurioiden vakavuuteen vaikuttavat tekijät.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: