Takaisin

Vedessä tehtävä terapeuttinen harjoittelu polven ja lonkan nivelrikossa

Näytönastekatsaukset
Mika Ulaska ja Juhani Multanen
6.9.2012

Näytön aste: A

Vedessä suoritettu ohjattu harjoittelu parantaa jossain määrin polven tai lonkan nivelrikkopotilaan toimintakykyä ja elämänlaatua ja vähentää hieman kipua lyhytaikaisesti.

Toukokuuhun 2006 ulottuvista tietokannoista Medline, Embase, Central, Cinahl, Web of Science oli valittu järjestelmälliseen katsaukseen «Bartels EM, Lund H, Hagen KB ym. Aquatic exercise ...»1 mukaan satunnaistetut kontrolloidut ja kvasisatunnaistetut kliiniset tutkimukset. Kaksi lukijaa valitsi itsenäisesti ennalta sovittujen kriteerien pohjalta mukaan otettavat tutkimukset, teki niiden metodologisen arvioinnin sekä tiedonkeruun. Alkuperäistutkimusten potilaiden mukaanottokriteerinä oli yhden tai molempien polvien tai lonkkien eriasteiset nivelrikot American Rheumatology Association (ARA) mukaan. Lisäksi potilailla ei saanut olla nivelrikon lisäksi muita reumaattisia tiloja tai sairauksia, jotka olisivat voineet vaikuttaa nivelten kuntoon. Harjoittelumuodoiksi hyväksyttiin erityyppiset altaassa tehdyt ohjatut harjoitteet. Ensisijaisina tulosvastemuuttujina olivat harjoittelun hyödyt OMERCAT III patteristolla (kipu, toimintakyky, röntgenologiset löydökset yli vuoden kestävissä interventioissa) sekä harjoittelun haitat. Toissijaisina tulosvastemuuttujana oli muun muassa elämänlaatu. Alkuperäisissä tutkimuksissa yhtä lukuun ottamatta tulokset analysoitiin intention-to-treatmenetelmällä. Katsauksen tutkimusten yhdistetyt tulokset analysoitiin standardoiduilla keskiarvojen eroilla (SMD).

Lopulliseen analyysiin hyväksyttiin kuusi tutkimusta (n = 800) 30 potentiaalisesta tutkimuksesta. Neljässä tutkimuksessa oli sekä polven että lonkan nivelrikkopotilaita. Yhdessä tutkimuksessa oli vain polvi- sekä yhdessä tutkimuksessa vain lonkkanivelrikkopotilaita. Tutkimusten metodologinen laatu oli keskimäärin hyvä (gold level asteikolla platinum-gold-silver-bronze). Harjoittelun vaikutusta arvioitiin pääasiassa 3 kuukauden kohdalla.

Kun verrattiin vedessä tehtävän harjoittelun vaikuttavuutta lonkka- ja polvinivelrikkopotilailla kontrolliryhmään, harjoittelun positiivinen vaikutus toimintakykyyn oli alhaisesta kohtalaiseen (SMD 0.26, 95 % luottamusväli 0.11–0.42) ja elämänlaatuun alhaisesta kohtalaiseen (SMD 0.32, 95 % luottamusväli 0.03–0.61). Harjoittelun positiivinen vaikutus kipuun jäi alhaiseksi (SMD 0.19, 95 % luottamusväli 0.04–0.35). Kävelykykyyn ja polviniveleen jäykkyyteen ei ollut vaikutusta välittömästi terapian jälkeen. Vesiharjoittelu oli hyvin siedettyä eikä siinä ilmennyt kahden tutkimuksen mukaan mitään haittavaikutuksia.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Hinmanin ja kumppaneiden «Hinman RS, Heywood SE, Day AR. Aquatic physical th...»2 tutkimuksessa (N = 71) kuusi viikkoa kestänyt vedessä suoritettu ohjattu harjoitteluinterventio (n = 36) verrattuna ei-harjoitteluun (n = 35) vaikutti polvi- ja lonkkanivelrikossa parantuneen toimintakyvyn, lisääntyneen lihasvoiman ja elämänlaadun lisäksi kipua alentavasti. Tämä vaikutus ei tullut yhtä selkeästi esille katsauksen tuloksissa.

Hinmanin tutkimuksessa altaassa suoritettiin progressiivista harjoittelua yksilöllisesti ohjatusti 6 henkilön ryhmissä 2 kertaa viikossa 6 viikkoa. Harjoittelukertoja oli 12. Yksi harjoittelukerta kesti 45–60 minuuttia. Veden lämpötila oli 34 astetta. Ohjatun harjoittelujakson jälkeen henkilöitä ohjeistettiin jatkamaan vedessä tehtävää harjoittelua omatoimisesti 2 kertaa viikossa.

Tutkimuksen tuloksina ensisijaisilla mittareilla saavutettiin merkittävä liikkumiskivun (VAS) määrän väheneminen (keskiarvo 33 %) verrattuna kontrolliryhmään (P = 0.003). Vesiharjoitteluryhmässä 72 % henkilöistä koki kivun vähentyneen (Likert) ja kontrolliryhmässä 17 % (p < 0.001). Vesiharjoitteluryhmässä 75 % henkilöistä koki toimintakyvyn kohentuneen (Likert) ja kontrolliryhmässä 17 % (p < 0.001).

Toissijaisilla mittareilla vesiharjoitteluryhmässä fyysinen toimintakyky (WOMAC) oli parempi (p < 0.001) ja kipu (WOMAC) pienempi (p < 0.001) kuin kontrolliryhmässä sekä elämänlaatu (AQoL) parempi (p = 0.018) kuin kontrolliryhmässä. Lisäksi niveljäykkyys (WOMAC) oli pienempi (p = 0.007) kuin kontrolliryhmässä, ja lonkan loitontajien isometrinen lihasvoima oli suurempi (p = 0.011) kontrolliryhmään verrattuna. Harjoittelun vaikutukset säilyivät 6 viikkoa ohjatun harjoittelun jälkeen niillä 84 %:lla, jotka jatkoivat omatoimista harjoittelua.

Hinmanin ja kumppaneiden tutkimuksessa tutkittavat henkilöt olivat nuorempia ja heidän nivelrikon aste ei ollut niin vaikea kuin katsauksen alkuperäisten tutkimusten henkilöillä. Tämän Hinman kumppaneineen arvelee vaikuttavan suotuisammin harjoittelun osallistumiseen ja sitä kautta kivun lievittymiseen.

Tutkimuksen laatu: tasokas

Tutkimuksen sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit:

«Bartels EM, Lund H, Hagen KB ym. Aquatic exercise ...»1: Katsauksen seuranta-ajat yhtä tutkimusta lukuun ottamatta olivat lyhyitä, minkä takia katsaus ei anna tietoa vesiharjoittelun pitkäaikaisvaikutuksista. Katsauksen neljässä tutkimuksessa mukana olleet sekä polven että lonkan nivelrikkoa sairastavat henkilöt pienensivät nivelkohtaisia ryhmäkokoja ja alensivat tilastollisten analyysien voimaa. Tasokkaiden vesiharjoitteluinterventioiden vähäinen määrä aiheuttaa sen, ettei polven tai lonkan nivelrikon vesiharjoittelun toteutuksesta tai annostelusta voida antaa tarkempia suosituksia.

Kirjallisuutta

  1. Bartels EM, Lund H, Hagen KB ym. Aquatic exercise for the treatment of knee and hip osteoarthritis. Cochrane Database Syst Rev 2007;(4):CD005523 «PMID: 17943863»PubMed
  2. Hinman RS, Heywood SE, Day AR. Aquatic physical therapy for hip and knee osteoarthritis: results of a single-blind randomized controlled trial. Phys Ther 2007;87:32-43 «PMID: 17142642»PubMed