Yhdysvalloissa tehdyssä satunnaistetussa lumekontrolloidussa 18 kuukauden seurantatutkimuksessa «Messier SP, Loeser RF, Miller GD ym. Exercise and ...»1 selvitettiin, onko laihdutusohjelman yhdistämisellä liike- ja liikuntaharjoitteluun merkitystä ylipainoisten polvinivelrikkoa sairastavien potilaiden objektiiviseen toimintakykyyn tai subjektiiviseen toimintahaittaan. Tutkimuksen sisäänottokriteereinä oli muun muassa kliinisesti oirehtiva ja radiologisesti varmistettu nivelrikko polvessa, BMI ≥ 28 kg/m2 ja ikä ≥ 60 vuotta.
Tutkimukseen osallistui 316 henkilöä, jotka satunnaistettiin neljään ryhmään: 1) terveysneuvontaryhmä, 2) liikuntaharjoitteluryhmä, 3) laihdutusryhmä ja 4) yhdistetty liikuntaharjoittelu- ja laihdutusryhmä.
Laihdutusryhmässä painonpudotustavoitteena oli 5 %:n painonlasku 18 kuukauden seuranta-aikana. Laihdutusohjelma perustui ruokavalio-ohjaukseen, sisälsi useita ryhmä- tai yksilömuotoisia ohjauskertoja ja se jaettiin intensiivi- (kuukaudet 1–4), siirtymä- (kuukaudet 5–6) ja ylläpitovaiheisiin (kuukaudet 7–18).
Liikuntaharjoitteluohjelma oli myös jaettu intensiivivaiheeseen (kuukaudet 1–4), jolloin alaraajojen lihasvoimaharjoitteet, aerobinen harjoittelu ja niiden ohjaus toteutuivat valvotusti, ja ylläpitovaiheeseen (kuukaudet 5–), jolloin omatoimiharjoittelua sai siirtyä tekemään kotona.
Terveysneuvontaryhmä osallistui kuukausittain ryhmätapaamisiin (kuukaudet 1–3), joissa käytiin läpi nivelrikon hoidon pääperiaatteita. Sen jälkeen heille järjestettiin puhelinohjausta 1–2 kuukauden välein. Tutkimuksessa objektiivista toimintakykyä mitattiin 6 minuutin kävelytestillä ja porraskävelytestillä, subjektiivista toimintakykyä ja kipua WOMAC:n vastaavilla osioilla.
Tutkimuspotilaista 252 (80 %) oli mukana 18 kuukauden seurannassa, jonka aikana yhdistettyyn liikuntaharjoittelu- ja laihdutusryhmään osallistuneilla 6 minuutin kävelytesti, porraskävelytesti sekä WOMAC:n toimintakyky- ja kipuosiot paranivat merkitsevästi (p < 0.05) enemmän kuin terveysneuvontaryhmällä.
Yhdysvalloissa tehdyssä satunnaistetussa lumekontrolloidussa 6 kuukauden seurantatutkimuksessa «Miller GD, Nicklas BJ, Davis C ym. Intensive weigh...»2 selvitettiin intensiivisen laihdutusohjelman vaikutusta ylipainoisten polvinivelrikkopotilaiden toimintakykyyn. Tutkimuksen valittiin 87 lihavaa (BMI ≥ 30 kg/m2) ja iäkästä (≥ 60-vuotiasta) henkilöä, joilla oli polvinivelrikosta johtuvaa toimintakyvyn alenemaa arkipäivän toiminnoissa.
Osallistujat satunnaistettiin intensiiviseen laihdutusryhmään ja terveysneuvontaryhmään. Laihdutusryhmässä tavoitteena oli 10 %:n painonlasku 6 kuukauden aikana. Tutkimuksen alussa heille suunniteltiin ravitsemus, jossa tuli 1 000 kcal:n vaje päivittäiseen arvioituun energiatarpeeseen ollen minimissään 1 200 kcal miehille ja 1 100 kcal naisille. Heille tarjottiin vähäkalorisia ateriakorvikkeita korkeintaan kahdelle päivittäiselle aterialle. Kolmannen päivittäisen aterian ja välipalojen osalta annettiin tarkat ravitsemusohjeet yksilöllisesti räätälöiden.
Laihdutusryhmä osallistui viikoittain ryhmätapaamisiin, joissa behavioristisin ja opetuksellisin menetelmin opastettiin vähäkalorisen dieetin toteutuksessa ja joissa heidät punnittiin. Laihdutusryhmä osallistui lisäksi kolmesti viikossa järjestettävään ohjattuun liike- ja liikuntaharjoitteluun ja he saivat askelmittarit käyttöönsä.
Terveysneuvontaryhmä osallistui kahdesti kuussa järjestettäviin ryhmätapaamisiin, joissa annettiin terveysneuvontaa ja joissa potilaat punnittiin rohkaisten heitä pitämään paino mahdollisimman vakaana tutkimuksen ajan. Lisäksi heille lähetettiin kirjallista materiaalia terveellisistä elämäntavoista.
Toimintakykyä arvioitiin alussa ja 6 kuukauden kohdalla WOMAC-kyselyllä, 6 minuutin kävelytestillä ja porraskävelyllä. Tutkimuksen vei loppuun 79 (91 %, 41 laihdutus- ja 38 terveysneuvontaryhmän) potilasta. Laihdutusryhmässä paino laski 8.7 ± 0.8 % ja terveysneuvontaryhmässä 0.0 ± 0.7 %. Laihdutusryhmällä oli tutkimuksen lopussa merkitsevästi (p < 0.05) pienempi toimintahaitta WOMAC-kyselyssä ja paremmat tulokset 6 minuutin kävelytestissä ja porraskävelyssä kuin terveysneuvontaryhmässä. Toimintakyky parani eniten niillä, joilla painon pudotus oli suurin.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
Kommentit:
«Miller GD, Nicklas BJ, Davis C ym. Intensive weigh...»2: Seuranta-aika lyhyt, nivelrikkodiagnoosi epäselvä.