Aikaisemman Cochrane-katsauksen päivitykseen «Mücke M, Mochamat., Cuhls H ym. Pharmacological tr...»1 löydettiin 45 kontrolloitua ja satunnaistettua tutkimusta, joista 20 on uusia aikaisempaan nähden. Kumulatiivinen potilasmäärä tutkimuksissa, 4 696, koostui seuraavista tautiryhmistä: neurologiset taudit (mm. MS-tauti 753, post-poliosyndrooma 58, ALS 28 ja Parkinsonin tauti 19), syöpä (3 223), HIV/AIDS (514), munuaissairauden loppuvaihe (56), kroonisen keuhkosairauden loppuvaihe (15) ja eri tauteja sairastavat saattohoitopotilaat (30). Tutkimuksissa oli arvioitu seuraavia lääkkeitä (suluissa tutkimusten lukumäärä): alfakalsidoli (1), armodafiniili (1), asetosalisylaatti (2 tutkimusta), asetyyli-L-karnitiini (4), deksamfetamiini (2), deksametasoni (1), fluoksetiini (2), medroksiprogesteroniasetaatti (1), megestroliasetaatti (1), metyylifenidaatti (7), metyyliprednisoloni (1), misteliuute PS76A2 (1) modafiniili (8), paroksetiini (2), pemoliini (3) ja testosteroni (3 tutkimusta).
Ensisijaiset tulosmuuttujat olivat seuraavat: 1) potilaan itsensä ilmoittama heikkouden tunne (validoidulla tai ei-validoidulla instrumentilla) tai omaisen arvio tästä ja 2) heikkouden paraneminen lääkityksellä > 33 % lähtötilanteesta. Toissijaiset tulosmuuttujat olivat seuraavat: 1) muutos asteniassa (voiman puutoksessa) mitattuna elämänlaatumittarilla (esim. SF-36), 2) heikkousasteikon muutos (esim. VAS-F), 3) muutos väsymyksessä tai sedatoitumisessa mitattuna validoidulla mittarilla (esim. Chalder Fatigue Scale, CFS tai Center for Epidemiologic Studies Depression Scale, CESD), 4) ekshaustion aste (esim. the European Organization for Research and Treatment of Cancer Quality of Life Questionnaire, EORTC-QLQ-C30) ja 5) hoidon haittavaikutukset. Tutkimusten taso oli kirjava, puutteita havaittiin satunnaistamismenetelmien kuvaamisessa ja monen tutkimuksen potilasmäärä oli pieni. Vain 17 tutkimuksessa potilaslukumäärä oli ≥ 100. Pienen otoskoon takia > 75 % tutkimuksissa oli merkittävä otantaharha. Tutkimusten puutteiden takia NNT- ja NNH-tunnuslukuja ei voitu laskea.
Tutkittujen lääkkeiden vaikutus heikkouteen oli vaatimaton tai sitä ei ollut lainkaan. Armodafiniili vähensi HIV-/AIDS-potilaiden heikkoutta 1 pienessä tutkimuksessa (N = 70) ja alfakalsidoli MS-potilaiden heikkoutta toisessa keskisuuressa tutkimuksessa (N = 158). Antidepressanttien, kuten fluoksetiinin, heikkoutta lievittävä vaikutus saattoi perustua lääkkeen antidepressiiviseen vaikutukseen. Metyyliprednisoloni 125 mg/vrk ja misteliuute osoittautuivat lumetta tehokkaimmiksi syöpäpotilaiden heikkouden hoidossa melko suurissa tutkimuksissa (N = 403 ja 337). Amantadiinin, pemoliinin ja modafiniilin tehosta MS-tautiin ja karnitiinin ja donetsepiilin tehosta syöpään liittyvän heikkouden hoidossa löydettiin heikko näyttö. Näyttö metyylifenidaatin tehosta syöpäheikkoudessa osoittautui myös heikoksi. 1 pienessä aineistossa metyylifenidaatti lievitti vähän HIV/AIDS-potilaiden heikkoutta. Deksamfetamiinilla, paroksetiinillä tai testosteronilla ei sen sijaan voitu osoittaa vaikutuksia heikkouden hoidossa.
Kriittisen katsauksen tekijät eivät kuitenkaan voi suositella mitään erityistä lääkettä heikkouteen puuttuvan näytön tai sen heikon asteen takia.
Kommentti: Yksittäiset tutkimukset heikkolaatuisia.