Hollantilainen avoin, prospektiivinen, satunnaistettu ja kontrolloitu monikeskustutkimus «van de Kerkhof PC, van der Valk PG, Swinkels OQ ym...»1, jossa vertailtiin 2 kertaa vuorokaudessa annosteltavaa kalsipotriolivoidehoitoa ditranoliminuuttihoitoon poliklinikan avohoito-osastolla. 54 potilasta, joilla oli lievä tai keskivaikea psoriaasi, käytti kalsipotriolivoidetta ja 52 ditranolia 12 viikon ajan.
Ensimmäisen viikon ajan heillä oli päivittäiset käynnit avohoitokeskuksessa, jatkossa 2 kertaa viikossa. Kalsipotriolia sai kulua enintään 100 g/viikko. Ditranolin konsentraatio oli 0,1 % ja vaikutusaika 15 minuuttia ensimmäisen 3 päivän ajan. Vaikutusaikaa nostettiin 15 minuuttia 3 vuorokauden välein enintään 45 minuuttiin. Tämän jälkeen vahvuus nostettiin 0,2 %:iin ja sama vaikutusajannostosykli toistettiin. Ditranolikonsentraatiota sai säätää potilaan tarpeen mukaan. Vaikeita ärsytysreaktioita sai hoitaa 2 ja 3 ryhmän kortikosteroidivoiteilla ditranoliryhmässä. Tutkimuksessa tehtiin intention-to-treat-analyysi.
Ensimmäisen 8 viikon aikana kalsipotrioli oli hieman tehokkaampi, mutta viikolla 12 eli tutkimuksen lopussa PASI-lasku oli ditranoli- vs kalsipotrioliryhmässä 63,6 % vs. 57,0 % (95 % luottamusväli 55,0–71,6/46,0–66,3) Ero ei ollut tilastollisesti merkittävä. Tutkimuksen lopussa 15 % ditranoli- ja 25 % kalsipotriolipotilaista ei tarvinnut mitään jatkohoitoa. Tutkimuksen keskeyttäneitä oli enemmän kalsipotrioliryhmässä, mutta kaiken kaikkiaan ditranoliryhmässä esiintyi enemmän ärsytysreaktioita.
Kommentti: Tutkimuksen tavoitteena oli, että kalsipotrioli ei ole huonompi kuin ditranoli, non-inferior test.
Yllä olevan tutkimuksen «van de Kerkhof PC, van der Valk PG, Swinkels OQ ym...»1 toisessa osassa päätetapahtumana oli elämänlaatu «de Korte J, van der Valk PG, Sprangers MA ym. A co...»2. Kolmella eri elämänlaatutestillä mitattuna (Skindex-29, Medical Outcomes Study 36 ja Short-Form General Health Survey SF-36) ei elämänlaadun korjaantumisessa ollut eroa kalsipotrioli- ja ditranoliryhmien välillä. Molemmissa ryhmissä havaittiin kohtalainen elämänlaadun parantuminen (> 0,3). Elämänlaadun paraneminen oli korkeampi paremman hoitovasteen saavuttaneiden ryhmässä.
Kommentti: Molempia tutkimuksia oli tuettu Leo-Pharman apurahoin.