Hollantilaisessa dyspespiapotilaiden lääkehoitotutkimuksessa «van Marrewijk CJ, van Oijen MG, Paloheimo LI ym. I...»1 arvioitiin, kuinka hyvin mahalaukun funktiota kuvaavien biomarkkereiden (pepsinogeeni-I ja -II sekä S-Gastriini) mukainen jaottelu normaaliin mahalaukkuun ja gastriittiin vaikutti mahan happamuutta säätelevän lääkityksen onnistumiseen.
Tutkimukseen otettiin mukaan perusterveydenhuoltoon hakeutuneita ennestään tutkimattomia yli 18-vuotiaita dyspepsiapotilaita, joilla ei ollut hälyttäviä oireita. Heidät satunnaistettiin (n = 664) kaksoissokkoperiaatteella "step-up" tai "step-down" lääkitykseen. "Step-down" lääkitys alkoi protonipumpunestäjällä (PPI), josta siirryttiin histamiini-2-reseptorisalpaajaan (H2RA) ja edelleen säännöllisesti annosteltuun antasidaan. "Step-up" lääkitys aloitettiin vastaavasti antasidilla, josta siirryttiin ensin H2RA:han ja sitten PPI:hin, jos käytetty hoito ei tehonnut neljässä viikossa. Potilailta otettiin tutkimuksen alkaessa seeruminäyte biomarkkerianalyysiin, jonka perusteella heidät luokiteltiin normaalimahaisiksi ja gastriittipotilaiksi. Korpus- ja antrumpainotteinen gastriitti eroteltiin.
Kuuden kuukauden kuluttua voitiin analysoida 519 potilaan hoitotulokset. Biomarkkereiden mukaan 70 %:lla oli normaali mahalaukku, 28 %:lla gastriitti ja 2 %:lla korpuspainotteinen gastriitti, mutta kenelläkään ei ollut antrumpainotteista gastriittia. Hoitovasteessa kuuden kuukauden aikana ei ollut merkittävää eroa normaalimahaisten, gastriittipotilaiden ja korpusgastriittipotilaiden välillä. Relapseja ilmeni 38 %:lla sekä normaalimahaisista että gastriittipotilaista. Lääkehoitojärjestys ei vaikuttanut lopulliseen hoitovasteeseen, joka kuuden kuukauden kuluttua oli 69 % gastriittipotilailla ja 70 % normaalimahaisilla samoin kuin atrofista korpusgastriittia sairastavilla.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
Biomarkkereilla, joista matala pepsinogeeni-I on tunnettu lähes 50 vuotta, voidaan diagnostisoida mahalaukun korpuksen limakalvoatrofia. Tutkimalla samanaikaisesti PG-I ja -II sekä S-Gastriini voidaan arviota atrofian esiintymistä myös antrumissa. Biomarkkereiden kustannusvaikuttavuudesta dyspepsian primaaridiagnostiikassa tai hoidossa potilailla ei löydy prospektiivisia tutkimuksia, jotka olisi suunniteltu nimenomaan tämän asian selvittämiseen. Referoidussa tutkimuksessa biomarkkereiden perusteella tehty arvio dyspepsiapotilaiden mahalaukun morfologiasta ei ennustanut mahan happamuuteen vaikuttavien hoitojen onnistumista.