Kansainväliseen monikeskustutkimukseen (ROCKET AF) «Patel MR, Mahaffey KW, Garg J ym. Rivaroxaban vers...»1 satunnaistettiin 14 264 eteisvärinäpotilasta 1 178 keskuksesta ja 45 maasta. Eteisvärinän lisäksi tutkimukseen hyväksytyillä tuli olla vähintään kaksi CHADS2-indeksin riskipistettä: aikaisempi aivohalvaus, ohimennyt aivoverenkiertohäiriö (TIA) taikka valtimoembolia tai vähintään kaksi seuraavista piirteistä: vasemman kammion ejektiofraktio 35 % tai pienempi, hypertensio, ikä yli 75 vuotta tai enemmän. Kaikissa maanosissa rajoitettiin 10 %:in kohortista niiden potilaiden lukumäärä, joilla ei ollut aikaisempaa aivohalvausta, TIAa tai systeemiemboliaa tai joilla oli vain kaksi edellä mainittua riskipistettä. Muilla potilailla (90 %:lla) piti olla vähintään kolme riskipistettä.
Potilaat satunnaistettiin kahteen ryhmään: rivaroksabaani tai varfariiniryhmään. Rivaroksabaania annosteltiin 20 mg kerran vuorokaudessa paitsi 15 mg kerran vuorokaudessa, jos potilaan kreatiniinipuhdistuma oli 30–49 ml minuutissa. Varfariinihoidossa tavoitteena oli INR-taso 2–3. Kummankin ryhmän potilaat saivat toisen ryhmän lumelääkettä. Myös rivaroksabaania saaneet kävivät INR-kontrolleissa ja heille annettiin peite-INR -arvoja, joiden mukaan lume-varfariinia annosteltiin kaksoissokkouden varmistamiseksi.
Ensisijainen päätetapahtuma oli iskeeminen tai hemorraginen aivohalvaus tai systeemiembolisaatio. Ensisijainen turvallisuuspäätetapahtuma oli suuri verenvuoto tai ei-suuri, mutta kliinisesti merkittävä verenvuoto.
Potilaiden mediaani-ikä oli 73 vuotta, systolisen verenpaineen mediaani oli 130 mmHg ja 18 %:lla potilaista oli paroksysmaalinen eteisvärinä.
Aivohalvauksia ja systeemiembolioita ilmaantui rivaroksabaani- ja varfariiniryhmissä tapahtumien ja potilaiden lukumäärät sekä tapahtumat 100 potilasvuotta kohden seuraavasti, ks. taulukko «ROCKET AF. Päätetapahtumat varfariini–rivaroksabaani ...»1.
Kommentti: Tilastollisesti merkitsevä ero osoitettiin suuressa potilasaineistossa, mutta kliinisesti ero on vähäinen. Yhden aivohalvauksen tai systeemiembolian vähentämiseksi on hoidettava 199 potilasta vuoden ajan rivaroksabaania käyttäen, jotta yksi potilas hyötyisi varfariinihoitoon verrattuna.
Varfariini INR 2–3 lkm / pt lkm tapahtumia /100 potilas-vuotta | Rivaroksabaani lkm/pt lkm tapahtumia /100 potilas-vuotta | Absoluuttisen riskin muutos varfariini–rivaroksa-baani NNT | Riskisuhde ja (95 % luottamusvälit | |
---|---|---|---|---|
Aivohalvaus, TIA ja valtimoemboliat, tutkimussuunnitelman mukaan hoidetut | 241/7 004 2,2 |
188/6 958 1,7 |
0,5 % 200 |
0,79
(0,66–0,95) |
Tutkimukseen otetut (intention to treat) aivohalvaukset, TIA ja valtimoemboliat | 306/7 090 2,4 |
269/7 081 2,1 |
0,3 % 334 |
0,88
(0,75–0,95) |
Suuret ja kliinisesti merkittävät verenvuodot | 386/7 125 3,4 |
395/7 111 3,6 |
- 0,2 % - 500 |
1,04 (0,90–1,20) |
Aivoverenvuodot | 84/7 125 1,2 |
55/7 111 0,8 |
0,4 % 250 |
0,67
(0,47–0,93) |
Rivaroksabaanin tehoa ja turvallisuutta on analysoitu useissa havainnoivissa etenevissä ”tosielämän tutkimuksissa”. Niissä rivaroksabaanin teho varfariiniin verrattuna on todettu paremmaksi, ja hoito on aiheuttanut vähemmän kallonsisäisiä verenvuotoja kuin varfariini.