Zinner ym. «Zinner NR, Mattiasson A, Stanton SL. Efficacy, saf...»1 selvittivät kansainvälisessä satunnaistetussa lumekontrolloidussa tutkimuksessaan hitaasti vapautuvan, kerran päivässä annosteltavan, suun kautta otettavan tolterodiinin tehoa, turvallisuutta ja siedettävyyttä yliaktiivisen rakon oireiden hoidossa alle 65-vuotiailla ja 65 vuotta täyttäneillä henkilöillä. Tutkimusjoukon muodostivat 1 015 virtsaoireiden perusteella poimittua henkilöä, joista 43,1 % oli 65 vuotta täyttäneitä. Naisten osuus oli 81,5 %. Keski-ikä vanhemmassa ikäryhmässä oli 74 vuotta (vaihteluväli 65–93) ja nuoremmassa 51 (vaihteluväli 20–64) vuotta. Hoitoryhmä sai 4 mg hitaasti vapautuvaa tolterodiinia kerran vuorokaudessa 12 viikon ajan.
Hoitojakson jälkeen tolterodiinia saaneiden henkilöiden viikoittaiset virtsankarkailutapahtumat olivat vähentyneet alle 65-vuotiaista 12:lla ja vs. lumeryhmässä 7,4:llä (p < 0,001) ja 65 vuotta täyttäneistä 11,5:llä (vs. lumeryhmässä 6,3:lla (p = 0,001). Yleisimmät haittavaikutukset olivat suun kuivuminen ja ummetus. Haittavaikutusten esiintyvyydessä ei ollut merkitsevää eroa nuoremman ja vanhemman ikäryhmän välillä. Vakavia haittatapahtumia ei raportoitu.
Chapplen ym. satunnaistetussa 12 viikkoa kestävässä kaksoissokkotutkimuksessa «Chapple C, DuBeau C, Ebinger U ym. Darifenacin tre...»2 selvitettiin darifenasiinin tehoa, siedettävyyttä ja turvallisuutta 65 vuotta täyttäneillä tai sitä vanhemmilla yliaktiivisen rakon oireista kärsivillä henkilöillä. Alun perin 440 henkilön muodostamasta tutkimusjoukosta 266 (naisia 77,4 %) satunnaistettiin hoitoryhmään ja 134 (naisia 75,2 %) lumeryhmään. Keski-ikä oli 72 vuotta. Tutkimuksesta oli suljettu pois vaikeasta sydän- ja verisuonisairaudesta tai muusta vaikeasta perussairaudesta kärsivät henkilöt sekä henkilöt, joilla oli kognitiivisia häiriöitä. Hoitoryhmäläiset saivat ensin 2 viikon ajan darifenasiinia 7,5 mg:n annoksella, tämän jälkeen annosta voitiin nostaa 15 mg:aan.
Viikoittaisia virtsankarkailutapahtumia esiintyi lopputilanteessa hoitoryhmässä 14 ja lumeryhmässä 13 vähemmän kuin ennen hoitoa (p = 0,328), ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Myöskään pakko-oireiden esiintyvyydessä ei ollut eroa hoito- ja lumeryhmien välillä. Päivittäiset virtsaamiskerrat vähenivät hoitoryhmässä merkitsevästi verrattuna lumeryhmään (p = 0,006). Tavallisimmat haittavaikutukset olivat suun kuivuminen (hoitoryhmässä 22,2 %:lla ja lumeryhmässä 3,8 %:lla) ja ummetus (hoitoryhmä 15,4 %, lumeryhmä 8,3 %). Vakavia haittatapahtumia ei esiintynyt.
Sand ym. «Sand PK, Johnson Ii TM, Rovner ES ym. Trospium chl...»3 yhdistivät (pooled) analyysissaan 2 satunnaistetun ja kaksoissokkoutetun monikeskustutkimuksen aineistot selvittäessään hitaasti vapautuvan trospiumin tehoa ja siedettävyyttä yliaktiivisen rakon oireiden hoidossa75 vuotta täyttäneillä tai sitä vanhemmilla henkilöillä. Osatutkimusjoukko käsitti yhteensä 143 henkilöä, jotka olivat täyttäneet 75 vuotta (keski-ikä 79 vuotta, vaihteluväli 75–90, naisia 73 %). Tutkimushenkilöt (n = 85) saivat 12 viikon ajan hitaasti vapautuvaa trospiumia 60 mg/vrk ja kontrollihenkilöt (n = 58) lumelääkettä.
Hoitojakson jälkeen päivittäiset virtsankarkailutapahtumat vähenivät hoitoryhmässä merkitsevästi verrattuna lumeryhmään (1,77 vs. 0,54; p = 0,003). Viikoittaisten pakkovirtsankarkailutapahtumien mediaani väheni myös merkitsevästi hoitoryhmässä verrattuna lumeryhmään (69,9 vs. 25 %; p = 0,04, josta absoluuttinen riskiero 45 % ja NNT 2–3). Tavallisimmat haittaoireet hoitoryhmässä verrattuna lumeryhmään olivat suun kuivuminen (10,6 vs. 3,4 %) ja ummetus (10,6 vs. 0 %). Vakavia haittoja ei ollut.
Wagg ym. «Wagg A, Wyndaele JJ, Sieber P. Efficacy and tolera...»4 tutkivat solifenasiinin tehoa ja siedettävyyttä 65 vuotta täyttäneillä henkilöillä yhdistämällä (pooled) 4 kansainvälisen satunnaistetun lumekontrolloidun monikeskustutkimuksen aineistot. Tutkimushenkilöiden keski-ikä oli 72 vuotta (n = 1 045, naisia 781) ja 40 viikkoa kestävässä jatkotutkimuksessa 71 vuotta (n = 509, naisia 359).
Päivittäiset pakkovirtsankarkailutapahtumat vähenivät merkitsevästi sekä 5 mg:n että 10 mg:n solifenasiiniannostuksilla verrattuna lumelääkkeeseen (1,5 vs. 1,0; p = 0,013 ja 1,9 vs. 1,0; p < 0,001). Paranemat säilyivät koko 40 viikkoa kestäneen jatkotutkimuksen ajan. Tavallisimmat haittavaikutukset olivat suun kuivuminen, ummetus ja virtsatieinfektiot. Nämä eivät johtaneet hoidon keskeyttämiseen. Vaikeita haittatapahtumia ei esiintynyt.
Kraus ym. «Kraus SR, Ruiz-Cerdá JL, Martire D ym. Efficacy an...»5 yhdistivät (pooled) aineistot kahdesta 12 viikon kestoisesta satunnaistetusta lumekontrolloidusta tutkimuksesta selvittäessään fesoterodiinin tehoa ja siedettävyyttä 65 täyttäneillä ja alle 75-vuotiailla (keski-ikä 69 vuotta, naisia 69 %) sekä 75 vuotta täyttäneillä ja sitä vanhemmilla henkilöillä (keski-ikä 78 vuotta, naisia 72 %) yliaktiivisen rakon oireiden hoidossa.
Seurannan lopussa sekä 4 mg:n että 8 mg:n fesoterodiiniannokset olivat vähentäneet tilastollisesti merkitsevästi virtsankarkailukertoja 24 tunnin virtsaamispäiväkirjassa verrattuna lumelääkkeeseen (-2,38 ja -2,41 vs. -0,98, p < 0,05) 65 vuotta täyttäneiden ja alle 75 vuotiaiden ikäryhmässä ja 8 mg:n fesoterodiiniannos 75 vuotta täyttäneillä (-2,44 vs. -0,91, p < 0,05). Yleisimmät haittavaikutukset olivat suun kuivuminen ja ummetus, joita esiintyi enemmän isommalla fesoterodiiniannoksella ja iäkkäämmässä ikäryhmissä.
Kommentti: Suurin osa tutkimuksista oli yhdistettyjä osa-analyyseja isommista satunnaistetuista tutkimuksista. Tutkimusjoukkojen kognitiivisesta tasosta lähtötilanteessa ei ollut tietoa tai kognitiivista häiriöistä kärsivät oli suljettu kokonaan pois. Mahdollisia kognitiivisia haittoja ei myöskään seurattu tarkemmin.