Alankomaalaisessa satunnaistetussa tutkijan kannalta sokkoutetussa prospektiivisessa tutkimuksessa «van Merode T, Nys S, Raets I ym. Acute uncomplicat...»1 verrattiin 3 ja 5 päivän trimetopriimihoitoa akuutin kystiitin hoidossa (oireiden lievittyminen, bakteriologinen vaste 1 ja 3 päivää antibiootin loppumisen jälkeen). Trimetopriimin annosta ei tutkimuksessa mainittu. Tutkimukseen otettiin 13–77-vuotiaita naisia, joilla oli akuutin kystiitin oireet. Poissulkukriteerit olivat diabetes, virtsateiden rakenteellinen tai toiminnallinen poikkeavuus, pyeloneftriittiin sopivat oireet, VTI viimeisten 3 kuukauden aikana, pitkäaikainen katetrointi, immunosuppressiivinen lääkehoito ja allergia trimetopriimille. 3 päivän hoitoon satunnaistettiin 160 ja 5 päivän hoitoon 164 potilasta. Lähinnä bakteriologisten seurantanäytteiden puuttumisen takia tutkimuksen päätti lopulta 66/63 potilasta.
Oireistaan toipuneiden potilaiden määrä oli 3 päivää kestäneen trimetopriimihoidon jälkeen (1 päivä antibiootin loppumisesta / 3 päivää antibiootin loppumisesta) 33/50 ja 39/59. 5 päivän hoidon jälkeen vastaavat luvut olivat 35/56 ja 39/62.
Trimetopriimiresistenssi tutkimusnäytteissä ennen trimetopriimihoitoa oli 16 %. Virtsan bakteeriviljelyt olivat negatiiviset (ennen hoitoa / 1 päivä hoidon päättymisen jälkeen / 3 päivää hoidon päättymisen jälkeen) 3 päivän hoidon saneilla 13/20, 49/74 ja 44/67 sekä 5 päivän hoidon saaneilla 17/27, 49/78 ja 52/83.
Tutkimuksessa 70–75 % potilaista oli oireettomia 3 päivää trimetopriimihoidon loppumisen jälkeen kohtuullisen korkeasta aiheuttajabakteerien trimetopriimisresistenssistä huolimatta. 3 ja 5 päivän hoitojen välillä ei ollut kliinisesti merkittäviä eroja paranemisessa.
Norjalaisessa prospektiivisessa kaksoissokossa kohorttitutkimuksessa «Gossius G, Vorland L. The treatment of acute dysur...»2 verrattiin 3 ja 10 päivän trimetopriimihoitoa (200 mg x 2) toisiinsa 16–80-vuotiaiden naisten kystiitin hoidossa. Sisäänottokriteereinä tutkimuksessa olivat kirvely virtsatessa, tihentynyt virtsaamistarve ja pyuria. Poissulkukriteerit olivat raskaus, diabetes, pyelenefriitin oireet, tiedossa oleva nefrologinen, urologinen tai vaikea gynekologinen ongelma, diureettien käyttö, mikrobilääkehoito edeltävien 3 kuukauden aikana, vaikea systeeminen sairaus, solunsalpaaja- tai kortikosteroidihoito, tiedossa oleva munuaisten tai maksan sairaus, sydämen vajaatoiminta tai tunnettu yliherkkyys trimetopriimille. Myös ne, joiden virtsassa kasvava bakteeri oli resistentti tirmetopriimille, jätettiin pois lopullisesta analyysistä, joten tutkimuksen päätetapahtuma eli bakteriologinen vaste arvioitiin vain trimetopriimille herkkien organismien osalta.
135 tutkittavasta 44:llä (32,6 %) oli merkittävä ≥ E5/ml bakteerikasvu virtsassa. 8 potilasta kehitti hoidon aikana pyelonefriitin, 6 ei tullut seurantakäynnille ja 2 potilaalla oli alun perin trimetopriimille resistentti bakteeri virtsassa. Näin olen 72 tutkittavaa voitiin arvioida bakteriologisen vasteen suhteen (n = 35 kolme päivää hoidettujen ja n = 37 kymmenen päivää hoidettujen ryhmässä).
Bakteriologisten vasteiden välillä ei ollut eroja 3 (94 %) ja 10 päivää (97 %) hoidettujen potilaiden välillä 2 ja 6 viikkoa hoidon päättymisen jälkeen. Haittavaikutukset olivat yleisempiä 10 päivän hoidon jälkeen (19 %) 3 päivän hoitoon verrattuna (6 %), p < 0,01.
Avoimessa ruotsalaisessa tutkimuksessa «Ahlmén J, Frisén J, Ekbladh G. Experience of three...»3 selvitettiin 3 päivään trimetopriimihoidon (300 mg x 1) vaikutusta dysuriaan ja tihentyneeseen virtsaamistarpeeseen 16–60-vuotiailla avohoitopotilailla. Tutkimuksen poissulkukriteerit olivat raskaus tai sen epäily tai muu diagnoosi, kuten gynekologinen tulehdus. 78 tutkittavasta 77 oli naisia ja 1 mies. Bakteeriviljely oli positiivinen 74 %:lla potilaista mikrobilääkehoidon alkaessa. Hoidon kliininen vaste oli 90 %.
Kommentti: Tutkimusten potilasmäärät olivat varsin pienet.