Huono kestävyyskunto vs. lihavuus sairaus- ja kuolleisuusriskinä
Näytönastekatsaukset
Mikael Fogelholm
3.3.2020
Huono kestävyyskunto normaalipainoisella on suurempi kokonaiskuolleisuuden sekä sydän-
ja verisuonitautikuolleisuuden riski kuin lihavuus hyväkuntoisella. Toisaalta, vaikka
hyvä kunto ja suuri fyysinen aktiivisuus vähentävät lihavuuden aiheuttamaa riskiä
sairastua tyypin 2 diabetekseen, on lihavan hyväkuntoisen riski kuitenkin suurempi
kuin huonokuntoisen normaalipainoisen.
Systemoidussa katsauksessa «Fogelholm M. Physical activity, fitness and fatnes...»1 tutkittiin huonon kestävyyskunnon tai vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja lihavuuden
terveysvaikutuksia. Tavoitteena oli vastata kysymykseen, onko haitallisempaa olla
normaalipainoinen ja huonokuntoinen (tai fyysisesti passiivinen) kuin lihava, mutta
hyväkuntoinen (tai fyysisesti aktiivinen). Tehtiin kirjallisuushaku vuosilta 1990–2009.
Tutkimukseksi hyväksyttiin kohortti- ja tapaus-verrokkitutkimuksia aikuisilla. Yhteensä
36 tutkimusta hyväksyttiin katsaukseen. Meta-analyysiä ei tulosten heterogeenisen
esitystavan takia voitu tehdä. Sen sijaan lihavuuden asteen vaikutusta tulokseen pyrittiin
arvioimaan.
Katsauksen analyysien mukaan kokonaiskuolleisuus sekä sydän- ja verisuonitautikuolleisuus
olivat alhaisempia hyväkuntoisilla lihavilla verrattuna huonokuntoisiin normaalipainoisiin.
Toisaalta riski saada seurannan aikana tyypin 2 diabetes oli suurempi lihavilla fyysisesti
aktiivisilla kuin normaalipainoisilla fyysisesti passiivisilla. Tämän katsauksen tulokset
eivät välttämättä ole sovellettavissa henkilöihin, joiden BMI on yli 35 kg/m2.
- Tutkimuksen laatu: kelvollinen
- Sovellettavuus: hyvä
- Kommentti: Kun kokonaiskuolleisuuden sekä sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden analyysissä
tarkasteltiin tutkimuksia, joissa kunnon sijasta oli fyysinen aktiivisuus, tulosten
hajonta oli suuri, eikä selkeää johtopäätöstä voitu tehdä. Tämä voi osin johtua siitä,
että kunnon arviointi on tarkempaa kuin fyysisen aktiivisuuden arviointi. Toisaalta
hyvää kestävyyskuntoa selittävät osin samat geneettiset tekijät kuin alhaista sydän-
ja verisuonitautikuolleisuuttakin. Diabetestutkimuksissa taas fyysistä kuntoa ei mitattu
riittävän monessa tutkimuksessa, jotta sen ja lihavuuden asteen vaikutuksia sairauden
ilmaantuvuuteen olisi voinut tutkia.
Kaikkiaan liikuntaa ja/tai hyvää kestävyyskuntoa koskeneet myönteiset tulokset olivat
vielä selkeämmät, jos lihavien sijasta analysoitiin vain liikapainoisia (BMI 25–29,9
kg/m2).
Kirjallisuutta
- Fogelholm M. Physical activity, fitness and fatness: relations to mortality, morbidity
and disease risk factors. A systematic review. Obes Rev 2010;11:202-21 «PMID: 19744231»PubMed
Artikkelin tunnus: nak07451
© 2024 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim