Takaisin

Tupakoinnin vaikutus parodontiumin terveydentilaan, parodontiumin kudosten paranemiseen ja hampaiden menetykseen

Näytönastekatsaukset
Marja Pöllänen
5.3.2024

Näytön aste: A

Tupakointi huonontaa merkittävästi parodontiumin kudosten terveydentilaa, lisää alveoliluukatoa, heikentää parodontiumin paranemista ja suurentaa hampaiden menettäminen riskiä.

Systemaattiseen katsaukseen «Chang J, Meng HW, Lalla E, ym. The impact of smoki...»1 tupakoinnin vaikutuksesta parodontiitin hoitotulokseen tehtiin kirjalllisuushaku tietokannoista MEDLINE (PubMed), Embase, Scopus ja ClinicalTrials.gov vuoden 2020 toukokuuhun asti. Mukaan otetuissa RCT-tutkimuksissa parodontiittia sairastavat oli jaoteltu 2 ryhmään: tupakoitsijoihin ja tupakoimattomiin. Ensisijaisena lopputulosmuuttujana oli anti-infektiivisen hoidon vaikutus ientaskusyvyyteen ja kliiniseen kiinnityskudostasoon. Katsaukseen otettiin mukaan 17 tutkimusta, joissa oli yhteensä 948 potilasta. Hoitotulos arvioitiin kaikissa 1–3 kuukauden kuluessa, osassa tutkimuksia oli seuranta 12 kuukauteen asti.

Ientaskut madaltuivat paremmin tupakoimattomilla kuin tupakoitsijoilla (painotettu keskimääräinen ero oli -0,33 mm, 95 % luottamusväli -0,49 – -0,17, p < 0,01). Ero oli suurempi (-0,50 mm) tutkimuksissa, joissa alkutilanteen taskusyvyydet olivat 5 mm tai enemmän, mutta tällaisia tutkimuksia oli mukana vain 4 kappaletta. Tupakoitsijoilla kliinisen kiinnityskudostason lisäys oli pienempi kuin tupakoimattomilla (painotettu keskimääräinen ero oli -0,20 mm, 95 % luottamusväli -0,39 – -0,02, p < 0,01).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Systemaattiseen katsaukseen «Leite FRM, Nascimento GG, Scheutz F, ym. Effect of...»2 tehtiin kirjallisuushaku tietokannoista PubMed, Scopus, and Embase maaliskuuhun 2017. Mukaan otettiin prospektiiviset pitkittäistutkimukset, joissa tutkittiin tupakoinnin vaikutusta parodontiitin ilmaantuvuuteen tai etenemiseen. Mukaan ei otettu ylläpitohoidon vaikutusta tutkivia tutkimuksia. Parodontiitti piti olla todettu vähintään 2 kriteerillä (ientaskusyvyys, kliininen kiinnityskudostaso tai röntgenologinen luukato). Katsaukseen otettiin mukaan 28 tutkimusta, joista 14:sta tehtiin meta-analyysi (potilasmäärä näissä oli yhteensä 12 238).

Tupakointi lisäsi merkitsevästi riskiä parodontiitille (RR 1,85, 95 % luottamusväli 1,5–2,2) 2–38 vuoden seuranta-aikana. Tutkimusten heterogeenisyys oli merkittävä (I2 = 90,5 %) ja sitä selitti muun muassa vaihtelu tutkittavien iässä (18–84-vuotiaita) ja seuranta-ajan pituudessa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Prospektiiviseen kohorttitutkimukseen «Bahrami G, Vaeth M, Kirkevang LL, ym. The impact o...»3 saatiin 10 vuoden jälkeen mukaan alkuperäisestä 616 osallistujasta 301 (48,9 %), joilla tupakointistatus oli sama. Luukadon eteneminen 10 vuoden seuranta-aikana oli ensisijainen lopputulosmuuttuja.

Rekistereistä selvisi, että poisjääneistä 9 %:lla oli < 20 hammasta, kun tutkimukseen osallistuneista < 20 hammasta oli 3 %:lla, ero oli tilastollisesti merkitsevä. Seuranta-ajan jälkeen tupakoimattomista luurajan kulku oli normaali 60 %:lla ja tupakoitsijoista 17 %:lla. Noin puolella tupakoitsijoista (48 %) luukato eteni ≥ 4 mm, tupakoimattomista 8 %:lla. Ero oli tilastollisesti merkitsevä P < 0,001. Sekoittavien tekijöiden (alkutilanteen luukato, sukupuoli, ikä, apikaaliparodontiitti, kruunut) huomioimisen jälkeenkin tupakoitsijoiden luukadon etenemien oli keskimäärin 0,36 mm suurempi verrattuna tupakoimattomiin (P < 0,0005). Tupakoitsijat menettivät enemmän hampaita kuin tupakoimattomat 10 vuoden seuranta-aikana (0,9 vs. 0,2, P < 0,0005).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Laajaan systemaattiseen katsaukseen «Bergström J. Periodontitis and smoking: an evidenc...»4 tupakoinnin vaikutuksesta parodontiumin terveydentilaan ja parodontiumin kudosten paranemiseen valittiin mukaan kliiniset tutkimukset, joissa mittarina oli taskusyvyys, kiinnitystaso, alveoliluutaso ja hampaiden lukumäärä. Kun haun tuloksista poistettiin katsausartikkelit, ei-alkuperäisjulkaisut ja mielipidekirjoitukset, päädyttiin 129 tutkimukseen. Näistä 105 oli väestöpohjaisia havainnoivia tutkimuksia ja 24 interventiotutkimuksia. Väestöpohjaisista tutkimuksista 70 oli poikkileikkaustutkimuksia, 14 tapaus-verrokki- ja 21 kohorttitutkimuksia.

Poikkileikkaustutkimuksissa oli yhteensä 79 444 tutkittua 19 eri kansakunnasta. Parodontiumin terveydentilan mittareina olivat pääasiassa ientaskusyvyys ja kiinnityskato. Kaikissa tutkimuksissa tupakoitsijoilla todettiin merkittävästi huonompi parodontiumin terveydentila kuin tupakoimattomilla.

Tapaus-verrokkitutkimuksissa oli yhteensä 6 744 tutkittavaa. Tavallisin parodontiumin terveydentilan mittari oli ientaskusyvyys. Kaikissa töissä todettiin tupakoitsijoilla huonompi parodontiumin terveydentila kuin tupakoimattomilla.

Kohorttitutkimuksissa oli keskimäärin 349 tutkittavaa/tutkimus. Seuranta-aika vaihteli 1–28 vuoden välillä (keskimäärin 9,8 vuotta). Yleisin mittari oli alveoliluutaso.

95 % tutkimuksista tuki havaintoa, että tupakoitsijoilla parodontiumin terveydentila huononee ajan myötä enemmän kuin tupakoimattomilla. Pitkittäistutkimusten tuloksena voidaan todeta, että tupakoinnilla on kausaalinen yhteys parodontiumin sairaustiloihin.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tupakoinnin yhteyttä hampaiden menetykseen on selvitetty systemaattisessa katsauksessa «Hanioka T, Ojima M, Tanaka K, ym. Causal assessmen...»5. Katsauksen tiedonhaku tehtiin tietokannoista MEDLINE-, EMBSE- ja Cochrane CENTRAL vuosilta 2008–2010. Lopulliseen tarkasteluun otettiin 15 tutkimusta, joista 10 oli poikkileikkaustutkimuksia ja 5 prospektiivisia kohorttitutkimuksia. Ensisijainen vastemuuttuja oli hampaan/hampaiden menetys. Osassa tutkimuksia selvitettiin myös tupakoinnin määrän vaikutusta hampaiden menetykseen. Tutkimuksista 8 oli korkealaatuisia ja 7 keskinkertaisia (moderate). Analyyseihin otettiin mukaan kaikki 8 korkealaatuista tutkimusta ja niissä oli yhteensä 58 755 tutkittua Saksasta, Italiasta, Japanista ja Yhdysvalloista.

Tupakoinnin ja hampaiden menetyksen välillä todettiin tilastollisesti merkitsevä yhteys kaikissa tutkimuksissa (OR vaihteli 1,69–4,04). Tupakoitsijoista 21,1–92,3 % oli menettänyt hampaita ja ei-tupakoitsijoista 8,4–79,5 %. Tupakoinnin ja hampaiden menetyksen välistä annos-vastesuhdetta tarkasteltiin 4 tutkimuksessa ja se todettiin tilastollisesti merkitseväksi 2 tutkimuksessa. Alle 10 askivuotta polttaneiden vetosuhde (OR) hampaiden menettämiselle oli 1,3–2,1 ja jos askivuosia oli 10 tai enemmän, vetosuhde (OR) oli 2,2–14,5. Aiemmin tupakoineiden vetosuhde vaihteli 1,3–2,4 välillä aiemman tupakoinnin määrästä riippuen.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Poikkileikkaustutkimuksessa «Mai X, Wactawski-Wende J, Hovey KM, ym. Associatio...»6 selvitettiin hampaiden menetyksen ja tupakoinnin välistä yhteyttä sekä hampaiden menetysten syitä (lukuun ottamatta viisaudenhampaita) postmenopausaalisilla naisilla (n = 1 106). Tutkimukseen otettiin mukaan henkilöt, jotka olivat menettäneet hampaita parodontiitin tai karieksen vuoksi (n = 900). Tupakointistatus selvitettiin kyselytutkimuksella ja osallistujat jaettiin ei-tupakoitsijoihin, vähän tupakoineisiin (< 8 askivuotta), kohtalaisesti tupakoineisiin (8–25 askivuotta) ja runsaasti tupakoineisiin (askivuosia 26 tai enemmän). Hampaiden menetys oli ensisijainen vastemuuttuja. Sekoittavina tekijöinä huomioitiin ikä, koulutustaso, BMI, diabetes, kalsiumin käyttö ja hammaslääkärikäyntien säännöllisyys.

Runsas tupakointi (askivuosia 26 tai enemmän) suurensi merkitsevästi hampaiden menettämisen todennäköisyyttä parodontiitin vuoksi (vetosuhde, OR 6,83; 95 % luottamusväli 3,40–13,72, p < 0,001), mutta tupakoinnin yhteyttä hampaiden menetykseen karieksen vuoksi ei todettu (vetosuhde, OR 1,65; 95 % luottamusväli 0,93–2,05, p = 0,133).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tupakoinnin merkitystä alveoliluukatoa selittävänä tekijänä tutkittiin ruotsalaisaineistossa 10 vuoden seuranta-aikana «Paulander J, Wennström JL, Axelsson P, ym. Some ri...»7. Vuonna 1988 Värmlannissa toteutetun satunnaisotoksella valitun aineiston 50-vuotiaat (vuonna 1988) kutsuttiin seurantatutkimukseen, jonka tarkoitus oli selvittää parodontiumin tilassa tapahtuneita muutoksia ja niitä selittäviä tekijöitä. Vuoden 1988 otoksen koko oli 510, joista 449 osallistui tuolloin. 10-vuotisseurantaan osallistui 320 tutkittavaa, joista 295 tutkittavalta saatiin seurantatiedot (79 tupakoitsijaa, 179 ei tupakoinut koskaan). Seurannassa mukana olleet olivat edustava otos alkuperäisestä populaatiosta. Luukato arvioitiin koko suun intraoraalikuvista, jotka otettiin paralleelitekniikalla ja luutaso mitattiin kiillesementtirajasta alveoliluun reunaan.

Keskimääräinen luukato 10 vuoden aikana oli 0,4 mm. Luukadon määrä korreloi merkitsevästi tupakoinnin, koulutuksen ja okklusaalisten kontaktien määrän (Eichnerin indeksin) kanssa. Tupakointi ennusti merkittävimmin > 0,5 mm:n luukatoa (RR = 2,73, 95 % luottamusväli 1,91–3,89). Kun vain tupakoitsijat olivat mukana, oli vastaava luku 3,69 (95 % luottamusväli 2,33–5,85). Ennen baseline-tutkimusta tupakoinnin lopettaneilla ei ollut lisääntynyttä riskiä luukadon etenemiselle (RR = 0,70, 95 % luottamusväli 0,31–1,59). Monimuuttujamallissa, jonka vastemuuttujana oli keskimääräinen luukato 10 vuoden seurannan aikana, tilastollisesti merkittäviä selittäviä muuttujia olivat tupakointi, ≥ 4 mm:n ientaskujen frekvenssi, hampaiden lukumäärä ja systeemisairaus. Mallin selitysaste «Leite FRM, Nascimento GG, Scheutz F, ym. Effect of...»2 oli 0,12. Vastaava monimuuttujamalli ei-tupakoivilla osoitti, että hampaiden lukumäärä, keskimääräinen luukato alkutilanteessa, parodontologisesti terveiden pintojen frekvenssi ja koulutustaso olivat merkitseviä luukadon selittäjiä. Tämän mallin R2 oli 0,20. Verrattuna ei-tupakoitsijoihin oli tupakoitsijoiden suhteellinen riski luukadon syntymiselle 3,2-kertainen.

Kaikista riskitekijöistä tupakointi oli merkitsevin. Riskitekijöiden tarkastelu osoitti, että tupakointi peittää alleen riskitekijöitä, jotka tulevat esille ei-tupakoivassa populaatiossa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit

Ongelmana seurannoissa on tupakoitsijoiden suurempi kuolleisuus, mikä ilmeisestikin johtaa siihen, että tupakoinnin haittavaikutukset tulevat aliarvioiduiksi.

Kirjallisuutta

  1. Chang J, Meng HW, Lalla E, ym. The impact of smoking on non-surgical periodontal therapy: A systematic review and meta-analysis. J Clin Periodontol 2021;48(1):60-75 «PMID: 33022758»PubMed
  2. Leite FRM, Nascimento GG, Scheutz F, ym. Effect of Smoking on Periodontitis: A Systematic Review and Meta-regression. Am J Prev Med 2018;54(6):831-841 «PMID: 29656920»PubMed
  3. Bahrami G, Vaeth M, Kirkevang LL, ym. The impact of smoking on marginal bone loss in a 10-year prospective longitudinal study. Community Dent Oral Epidemiol 2017;45(1):59-65 «PMID: 27649930»PubMed
  4. Bergström J. Periodontitis and smoking: an evidence-based appraisal. J Evid Based Dent Pract 2006;6(1):33-41 «PMID: 17138394»PubMed
  5. Hanioka T, Ojima M, Tanaka K, ym. Causal assessment of smoking and tooth loss: a systematic review of observational studies. BMC Public Health 2011;11():221 «PMID: 21477320»PubMed
  6. Mai X, Wactawski-Wende J, Hovey KM, ym. Associations between smoking and tooth loss according to the reason for tooth loss: the Buffalo OsteoPerio Study. J Am Dent Assoc 2013;144(3):252-65 «PMID: 23449901»PubMed
  7. Paulander J, Wennström JL, Axelsson P, ym. Some risk factors for periodontal bone loss in 50-year-old individuals. A 10-year cohort study. J Clin Periodontol 2004;31(7):489-96 «PMID: 15191581»PubMed