Laajassa meta-analyysissa «Gilbody S, Bower P, Fletcher J ym. Collaborative c...»1 koottiin yhteen kaikki perusterveydenhuollon depression hoitoa koskevat satunnaistetut kliiniset kokeet, joissa verrattiin tavanomaisesti organisoidun hoidon tuloksellisuutta masennuksen hoidon yhteistyömallilla toteutettuun hoitoon (Collaborative Care). Mukaan otettiin tutkimukset, joissa hoitomalli sisälsi depressiohoitajan (case manager, 2–14 hoitosessiota) ja tämän työtä ohjaavan konsultoivan psykiatrin (joissakin tapauksissa psykologin) roolit. Satunnaistettuja tutkimuksia oli yhteensä 37 ja niissä kaikkiaan 12 355 perusterveydenhuollon depressiopotilasta.
Yhteistoimintamalli kohensi depression hoidon tuloksellisuutta 6 kuukauden seurannassa (SMD, standardized mean difference 0,25; 95 % luottamusväli 0,18–0,32). Myös erimittaisissa pitkäaikaisseurannoissa tuloksellisuus nousi pääosin johdonmukaisesti esiin vielä 5 vuoden seurannassa tilastollisesti ja kliinisesti merkittävänä (SMD 0,15; 95 % luottamusväli 0,001–0,31).
Paremman tehokkuuden syitä kartoitettaessa a) parempi lääkehoidon toteutuminen, b) depressiohoitajien aiempi psykiatrinen kokemus ja c) heidän saamansa säännöllinen työnohjaus konsultoivalta psykiatrilta olivat keskeisiä selittäjiä (säännöllisen ohjauksen vaikutus SMD 0,29; epäsäännöllisen ohjauksen vaikutus SMD 0,14). Konsultaatiotoiminnan vaikuttavuutta ilman depressiohoitajaa ei tutkittu erikseen.
Sama työryhmä selvitti toisessa meta-analyysissa «Bower P, Gilbody S, Richards D ym. Collaborative c...»2 regression avulla yhteistoimintamallin tuloksellisuuden kannalta keskeisiä elementtejä. Keskeisiä selvityksen kohteita olivat depressiohoitajien rooli, psykiatrien ja perusterveydenhuollon lääkäreiden yhteistyö sekä potilasseurannan menetelmät. Tuloksellisuutta arvioitiin lääkehoidon toteutumisen (28 tutkimusta) ja depression ennusteen näkökulmista (34 tutkimusta).
Yhteistoimintamalli paransi masennuslääkehoidon toteutumista (OR 1,92; 95 % luottamusväli 1,54–2,39) ja depression ennustetta (SMD 0,24; 95 % luottamusväli 0,17–0,32). Metaregressiossa mikään yksittäinen tutkittu hoidon elementti ei noussut tilastollisesti merkitseväksi tuloksellisuuden selittäjäksi lääkehoidon toteutumiselle, mutta lääkehoidon hyvä toteutuminen kyllä ennusti parempaa oiretason toipumista (p = 0,028).
Depression ennusteen osalta merkitseviksi positiivisiksi selittäjiksi aineiston sisäisessä vaihtelussa nousivat monimuuttuja-analyysissä a) potilaiden rekrytointi systemaattisen tunnistamisen (ei ainoastaan lähetteiden) perusteella (p = 0,081), b) depressiohoitajien psykiatrinen kokemus (p = 0,027), c) depressiohoitajien säännöllinen pätevä psykiatrinen työnohjaus (p = 0,055) ja d) Yhdysvaltojen ulkopuolella toteutetut tutkimukset (p = 0,038).
Viimeisimmässä «Van der Feltz-Cornelius CM, Van Os TW, Van Marwijk...»3 systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä koottiin 10 RCT-tutkimusta (satunnaistettu kontrolloitu hoitokoe), joissa perusterveydenhuollon psykiatrisen konsultaatiotoiminnan vaikutuksia verrattiin tavanomaiseen hoitoon. Katsaukseen hyväksyttiin tutkimukset, joissa hoitovastuu säilyi koko ajan perusterveydenhuollossa, ja joissa psykiatri tapasi potilaan ja antoi jatkohoitosuosituksen yleislääkärille joko kirjallisesti tai suullisesti. Mukaan ei otettu tutkimuksia, joissa depressiohoitaja toimi psykiatrisena asiantuntijana.
6 tutkimuksessa selvitettiin konsultaatiotoiminnan vaikutusta masennuspotilaan hoidossa ja 4 tutkimuksessa somatoformisen häiriön hoidossa. Potilaita oli mukana yhteensä 3 408, joista masennustutkimuksissa 2 982.
Meta-analyysissä yhdistettiin kaikkien tutkimusten vaikutukset (vaikutukset psyykkisiin oireisiin, yleiseen toimintakykyyn, lääketieteellisiin oireisiin ja terveyspalveluiden käyttöön). Psykiatrisen konsultaation kokonaisvaikutus oli 0,313; 95 % luottamusväli 0,190–0,437. Suurin vaikutus (efektikoko 0,507; 95 % luottamusväli 0,305–0,708) liittyi terveydenhuollon palveluiden käytön vähenemiseen.
Meta-analyysi osoitti psykiatrisen konsultaatiotoiminnan olevan tehokasta masennuksen (efektikoko 0,204; 95 % luottamusväli 0,115–0,294) hoidossa perusterveydenhuollossa.
Kommentit
Uutta tutkimustietoa ei päivityksen yhteydessä tehdyssä haussa löytynyt. Psykiatrin masennuksen yhteistoimintamallin yhteydessä antaman konsultaation ja depressiohoitajien säännöllisen työnohjauksen positiivinen vaikutus depression hoidon tuloksellisuudelle on osoitettu vakuuttavasti, ja se näyttää yhdeltä yhteistoimintamallin tehokkuuden perusedellytykseltä. Psykiatrista konsultaatiotoimintaa ilman yhteistoimintamallia on tutkittu vain vähän. Näissä tutkimuksissa pelkän psykiatrisen konsultaation tuottama lisäarvo on todettu merkitseväksi, mutta vähäiseksi. Tutkijat ovat arvioineet vähäisen vaikutuksen johtuvan siitä, että mukana olleissa keskuksissa masennuksen tavanomainen hoito on jo valmiiksi ollut hyvällä tasolla.