Kaksisuuntaisen mielialahäiriön tiheäjaksoisesta muodosta laadittu meta-analyysi «Tondo L, Hennen J, Baldessarini RJ. Rapid-cycling ...»1 perustuu 16 tutkimukseen, joissa tutkittiin litiumia, valproaattia, karbamatsepiinia, lamotrigiinia ja topiramaattia. Potilaita meta-analyysissa oli yhteensä 1 856 (7 347 potilasvuotta).
Meta-analyysiin mukaan otetuissa tutkimuksissa kaksisuuntaisen mielialahäiriön tiheäjaksoisen muodon prevalenssi oli 15,4 %. Hoitoefektiä meta-analyysissä arvioitiin kahdella tavalla: a) osuus potilaista, jotka saivat maanisen tai depressiivisen rekurrenssin seuranta-aikana ja b) osuus potilaista, jotka eivät saaneet kliinistä vastetta hoidolle. Rekurrenssi ja toipumattomuus olivat tavallisempia kaksisuuntaisen mielialahäiriön tiheäjaksoisessa muodossa. Vaste kaikelle hoidolle ylipäänsä tässä meta-analyysissä oli huonompi kaksisuuntaisen mielialahäiriön tiheäjaksoisessa muodossa kuin tavanomaisessa muodossa (RR 1,40, 95 % luottamusväli 1,26–1,51, p < 0,0001).
Litium oli mukana 10 tutkimuksessa (N = 1 142, 6 735 potilasvuotta), antiepilepti 11 tutkimuksessa (N = 611, 779 potilasvuotta) ja lume 2 tutkimuksessa (N = 103, 56,5 potilasvuotta). Vain 2 tutkimusta oli satunnaistettuja ja kaksoissokkoutettuja.
Tässä katsauksessa eri lääkeaineryhmien välillä ei noussut esiin merkittäviä eroja.
Tiheäjaksoisuuden vaikutusta litiumvasteeseen «Baldessarini RJ, Tondo L, Floris G ym. Effects of ...»2 on tutkittu 360 kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyypin 1 (N = 218) ja 2 (N = 142) potilailla (tiheäjaksoisuutta N = 56, ei-tiheäjaksoisuutta N = 304), jotka saivat litiumylläpitohoitoa ja joita seurattiin keskimäärin 13,3 vuotta.
Tässä tutkimuksessa ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa seuranta-ajan sairastamisen (proportion of time ill) tai sairaalahoitojen lukumäärän suhteen tiheäjaksoisen ja ei-tiheäjaksoisen muodon välillä.
Satunnaistetussa kaksoissokkotutkimuksessa «Calabrese JR, Shelton MD, Rapport DJ ym. A 20-mont...»3 verrattiin litiumin ja divalproaatin tehoa kaksisuuntaisen mielialahäiriön tiheäjaksoisen muodon ylläpitohoidossa. Tutkimuksen 6 kuukauden avoimeen stabilisaatiovaiheeseen, jossa potilaat saivat yhdistelmähoitoa litium-divalproaatti, osallistui 254 kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyypin 1 ja 2 tiheäjaksoisen muodon potilasta. Näistä 60 tutkimuskriteerit täyttävää potilasta satunnaistettiin saamaan litiumia tai divalproaattia 20 kuukauden seurantatutkimuksessa.
56 % litium- ja 50 % valproaattiryhmän potilaista sai relapsin seuranta-aikana. Aika uuteen mielialahäiriöjaksoon ei eronnut litium- ja divalproaattiryhmissä.
Valtaosa meta-analyysiin «Calabrese JR, Shelton MD, Rapport DJ ym. A 20-mont...»3 otetuista tutkimuksista oli avoimia, ja potilasmäärät olivat pääsääntöisesti pieniä. Useimmissa tutkimuksissa käytettiin useampia lääkkeitä samanaikaisesti, myös seuranta-ajat eri tutkimuksissa vaihtelivat. Nykyaikaisia lumekontrolloituja tutkimuksia ei ole.