Litiumia «Young RC, Gyulai L, Mulsant BH ym. Pharmacotherapy...»1, «Sajatovic M, Madhusoodanan S, Coconcea N. Managing...»2, valproaattia «Young RC, Gyulai L, Mulsant BH ym. Pharmacotherapy...»1, «Sajatovic M, Madhusoodanan S, Coconcea N. Managing...»2 ja toisen polven psykoosilääkkeitä «Sajatovic M, Madhusoodanan S, Coconcea N. Managing...»2, kuten risperidonia ja olatsapiinia, suositellaan vanhusten kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon kaikenikäisten ja nuorempien tutkimuksista saadun tiedon ja vanhuksilla tehtyjen avointen tutkimusten perusteella.
Vain vanhuksia koskevia, satunnaistettuja, lumekontrolloituja tutkimuksia ei ole käytettävissä. Avoimet potilassarjat ovat yleensä retrospektiivisiä. Litiumista on tehty 1 prospektiivinen tutkimus (14 maanista potilasta, ikä 65–77 vuotta), jossa 71 %:lla raportoitiin paranemista, kun kriteerinä käytettiin laitoksesta poistamista «Schaffer CB, Garvey MJ. Use of lithium in acutely ...»3.
Litiumia vanhuksilla käytettäessä suositellaan yleisesti matalampia seerumipitoisuuksia ja valproaattia, lamotrigiinia sekä toisen polvenpsykoosilääkkeitä käytettäessä pienempiä annoksia kuin keski-ikäisillä «Young RC, Gyulai L, Mulsant BH ym. Pharmacotherapy...»1, «Sajatovic M, Madhusoodanan S, Coconcea N. Managing...»2.
Lamotrogiinista ja litiumista on käytettävissä analyysi «Sajatovic M, Gyulai L, Calabrese JR ym. Maintenanc...»4, johon otettiin retrospektiivisesti 2 eri tutkimuksesta ≥ 55-vuotiaat kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyypin I akuuttivaihetta (mania, sekamuoto, depressio) sairastavat potilaat. 98 potilasta sokkoutettiin lamotrigiini-, litium- ja lumeryhmiin, ja selvitettiin hoidon vaikutusta sairauden uusiutumiseen. Uusiutumisvaiheen mittarina käytettiin hoitoa vaativaa uutta sairausjaksoa.
Lamotrigiini lykkäsi lumeeseen verrattuna "minkä tahansa" sairausjakson ja depressiojakson ilmenemistä, kun taas litium lykkäsi manian uudelleenpuhkeamista. Tulokset ovat samansuuntaisia kuin nuoremmilla aikuisilla.
Kommentit
Vanhuksia koskevan tiedon puutteessa voitaneen 65–75-vuotiailla soveltaa nuorempien potilaiden tutkimuksista saatuja tutkimustuloksia. Yli 75-vuotiaiden kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidosta ei ole tutkimustietoa.
Loebel A ym. (2014) lurasidonimonoterapia-RCT-tutkimuksesta «Sajatovic M, Forester BP, Tsai J ym. Efficacy of L...»5 otettiin ≥ 55-vuotiaat potilaat (n = 88) omaan tutkimukseensa ja tehtiin "post hoc -analyysi" samoilla vastemittareilla kuin alkuperäistutkimuksessa. Potilaat sairastivat DSM-IV-kriteerien mukaista I-tyypin bipolaaridepressiota kestoltaan vähintään 4 viikkoa – alle 12 kuukautta ja saivat joko lurasidonia 20–60 mg/vrk, n = 166, tai 80–120 mg/vrk, n = 169 tai lumetta, n = 170 kuuden viikon ajan.
Ensisijaisena vastemuuttujana käytettiin muutosta Montgomeryn ja Åsbergin depressioasteikolla (MADRS) tutkimuksen lopussa ja sekundaarisena vastemuuttujana oireiden vakavuusastearviota kliinisellä yleisellä vaikutelma-asteikolla (Clinical Global Impression, CGI). Keskiannokset lurasidonilla tässä ikäryhmässä olivat 34,6 ja 96,0 mg/vrk pienemmän ja suuremman annostelualueen populaatioissa. Tilastollisessa analyysissä pienemmän ja suuremman annoksen lurasidoniryhmät yhdistettiin toisiinsa (n = 56, lumeryhmä n = 27).
Tutkimuksen lopussa MADRS-pisteet olivat vähentyneet lurasidoniryhmässä (-14,8) enemmän kuin lumeryhmässä (-7,1), p = 0,003. Hoitovasteen (≥ 50 % oirevähenemä MADRS) saavutti lääkeryhmässä 46,4 % ja lumeryhmässä 14,8 %, p = 0,008, NNT = 4 ja remission (MADRS-loppupistemäärä ≤ 12) 37,5 % vs. 14,8 %, p = 0,036, NNT = 5.
Keskeyttäneitä oli pienemmän annoksen ryhmässä 28,6 %, suuremman 22,6 % ja lumeen 27,6 %. Myös CGI-BP-S muuttui enemmän yhdistetyssä lääkeryhmässä kuin lumeryhmässä (-1,7 vs. -0,8, p = 0,012, vaikutuskoko 0,69 «Schaffer CB, Garvey MJ. Use of lithium in acutely ...»3. Akatisiaa ei esiintynyt ollenkaan matalamman hoitoannoksen lurasidoniryhmässä, mutta sen sijaan suuremman annoksen ryhmässä sitä esiintyi 9,7 %:lla, ja lumeella 3,6 %:lla «Sajatovic M, Forester BP, Tsai J ym. Efficacy of L...»5.