Systemaattiseen katsaukseen ja meta-analyysiin «Camps-Font O, Caro-Bonfill C, Sánchez-Garcés MÀ ym...»1 tehtiin kirjallisuushaku tietokannoista MEDLINE (PubMed), Cochrane Library (Wiley), Scopus (Elsevier), ja Web of Science (Thomson Reuters) syyskuun alkuun 2017. Mukaan otettiin satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset (RCT), joissa oli poistettu alaviisaudenhammas leikkauksessa ja raportoitu kiinnitystason lisäys (ensisijainen tulosmuuttuja) toisen poskihampaan takapinnalla vähintään 6 kuukauden seurannassa. Sekundaarisia tulosmuuttujia olivat taskusyvyyden muutos, uudisluun muodostuminen ja haittavaikutukset (komplikaatiot).
Interventioryhmissä oli käytetty regeneraatioon kudosohjauskalvoja, luukorvikkeita, näiden yhdistelmää tai verihiutalerikasta fibriiniä joko yksinään tai kudosohjauskalvon kanssa. Kontrolliryhmässä paraneminen oli tapahtunut ilman regeneraatioon vaikuttavia materiaaleja. Molemmissa ryhmissä piti olla vähintään 10 henkilöä.
Regeneratiivisilla hoitomenetelmillä saavutettiin toisen poskihampaan takapinnalla suurempi kiinnitystason lisäys (1,98 mm; 95 % luottamusväli 1-44–2,52 mm; P < 0,001), taskusyvyyden madaltuminen (1,76 mm; 95 % luottamusväli 1,20–2,31 mm; P < 0,001) ja uudisluumäärän lisäys (1,21 mm; 95 % luottamusväli 0,21–2,21 mm; P = 0,018) kuin pelkällä viisaudenhampaan poistoleikkauksella. Kaikkien regeneraatiomenetelmien yhteisessä komplikaatioriskissä ei ollut eroja (OR 1,49; 95 % luottamusväli 0,71–3,14; P = 0,290), mutta alaryhmäanalyyseissä todettiin luukorvikkeiden käyttöön liittyen suurempi komplikaatioriski (OR 6,24; 95 % luottamusväli 1,33–29,29; P = 0,020).
Systemaattiseen katsaukseen ja meta-analyysiin «Lee CT, Hum L, Chen YW. The effect of regenerative...»2 tehtiin kirjallisuushaku tietokannoista MEDLINE (PubMed), Embase, Web of Science, ja Dental and Oral Sciences tammikuusta 1960 elokuuhun 2015. Mukaan otettiin englanninkieliset prospektiiviset satunnaistetut ja ei-satunnaistetut tutkimukset, joissa oli poistettu alaviisaudenhammas leikkauksessa ja raportoitu kiinnitystason (ensisijainen tulosmuuttuja) ja taskusyvyyden muutos alaleuan toisen poskihampaan takapinnalla vähintään 6 kuukauden seurannassa.
Interventioryhmässä oli käytetty regeneraatioon kudosohjauskalvoja, luukorvikkeita tai näiden yhdistelmää. Kontrolliryhmässä paraneminen oli tapahtunut ilman regeneraatioon vaikuttavia materiaaleja. Molemmissa ryhmissä piti olla vähintään 10 henkilöä.
Regeneratiivisilla hoitomenetelmillä saavutettiin toisen poskihamaan takapinnalla parempi kiinnitystaso, ryhmien välinen ero (WMD) 1,94 mm; 95 % luottamusväli 1,56–2,31 ja suurempi taskusyvyyden madaltuminen, ryhmien välinen ero (WMD) 1,67 mm; 95 % luottamusväli 1,15–2,19 kuin pelkällä viisaudenhampaan poistoleikkauksella.
Kommentti
Katsauksen sisällytetyissä tutkimuksissa «Hassan KS, Marei HF, Alagl AS. Does grafting of th...»4, «Sammartino G, Tia M, Bucci T ym. Prevention of man...»5 todettiin lisäksi, että röntgenologisesti luun regenreraatiota todettiin enemmän testiryhmissä verrattuna kontrolliin, mutta tätä tulosmuuttujaa ei raportoitu katsauksessa.
Kommentit:
Systemaattisissa katsauksissa ja meta-analyyseissä «Camps-Font O, Caro-Bonfill C, Sánchez-Garcés MÀ ym...»1 ja «Lee CT, Hum L, Chen YW. The effect of regenerative...»2 osa tutkimuksista on samoja. Niiden lisäksi samoista tutkimuksista on tehty verkostometa-analyysi «Barbato L, Kalemaj Z, Buti J ym. Effect of Surgica...»3, jossa todettiin että todennäköisyys sille, että resorboituvan kalvon ja luukorvikkeen yhdistelmällä saavutettiin paras kliinisen kiinnityskudostason tulos, oli 45 %, ei-resorboituvalla kalvolla 22 % ja resorboituvalla kalvolla 12 %, ja vastaavasti paras taskusyvyyden madaltuminen 32 %, 30 % ja 15 % Verkostometa-analyysi ei huomioinut komplikaatiota muuten kuin toteamalla, että regeneraatiomenetelmiin näyttää liittyvän suurempi komplikaatioriski.