Takaisin

Epävakaan persoonallisuushäiriön ennuste

Näytönastekatsaukset
Jyrki Korkeila
8.6.2020

Näytön aste: A

Useampi kuin joka toinen epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivä potilas ei enää täytä häiriön diagnostisia kriteereitä yli viiden vuoden kuluttua. Niin ikään masennusoireet lievittyvät ja toimintakyky elpyy kliinisesti merkitsevästi muutamassa vuodessa.

Tutkijat tekivät systemaattiset haut tietokannoista Medline, PsycINFO, PsycArticles, PubMed ja Scopus vuosilta 1990–2017 «Álvarez-Tomás I, Ruiz J, Guilera G ym. Long-term c...»1.

Mukaan luettavien tutkimusten kriteerit oli määritetty ennalta: 1) aikuispotilaita, joiden diagnoosi perustui puolistrukturoituun haastatteluun, 2) vähintään 2 etenevässä asetelmassa käytettyä vastemuuttujaa, ja 3) seuranta-aika vähintään 5 vuotta tai pitempi. Mukaan luettujen tutkimusten laatu arvioitiin havainnoivien tutkimusten systemaattisen laadunarviointimenetelmän avulla (Systematic Assessment of Quality in Observational Research, SAQOR). Meta-analyysissä (mixed-effects method) käytettiin 4 vastemuuttujaa: 1) remissio epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, 2) itsemurha, 3) masennusoireet ja 4) toimintakyky. Tutkimuksessa selvitettiin mahdollisten muokkaavien tekijöiden ja hoidon yhteyttä ennusteeseen. Kaikkiaan 11 tutkimusta täytti tutkijoiden määrittelemät kriteerit. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä potilaita oli näissä tutkimuksissa yhteensä 837, ja tutkimustietoa oli 9 eri maasta. Tutkijat eivät havainneet viitteitä julkaisuharhasta.

Remissiota arvioitiin 9 tutkimuksen perusteella. Keskimäärin 60 % potilaista (vaihteluväli: 49–71,95 %) saavutti remission seuranta-aikana. Tutkimusten välillä esiintyi huomattavaa heterogeenisyyttä (Q = 57,9, p < 0,001; I2 = 80,9 %). Ennuste oli suotuisampi tutkimuksissa, joissa oli keskimäärin nuorempia potilaita ja joissa oli keskimääräistä enemmän naisia. Monihäiriöisyydellä ja hoidon alussa todetulla toimintakyvyllä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ennusteeseen. Kontrolloitujen kliinisten hoitotutkimusten (61 %) ja naturalististen seurantojen ennusteissa (59 %) ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja remissiossa, mutta kliinisissä hoitotutkimuksissa ennuste oli remission osalta parempi interventioryhmässä tavanomaista hoitoa saaneeseen ryhmään verrattuna (70 vs. 52 %). Eroilla ei ollut tilastollista merkitsevyyttä.

Masennusoireet lievittyivät keskinkertaisesti (g = -0,70; 95 % luottamusväli -1,04 – -0,36, p < 0,001), mutta tutkimusten tuloksissa esiintyi merkitsevää heterogeenisyyttä (Q = 23,40, p < 0,001; I2 = 78,6 %). Keskimäärin 4 % (95 % luottamusväli 2–5 %) päätyi tekemään itsemurhan seuranta-aikana. Tutkimuksissa ei havaittu heterogeenisyyttä itsemurhakuolleisuudessa.

Toimintakyvyn elpymistä koskevaan meta-analyysiin luettiin mukaan 5 tutkimusta. Toimintakyky kohentui keskinkertaisesti (g = 0,66; 95 % luottamusväli 0,43–0,89, p < 0,001). Hoidon pitemmän keston ja toimintakyvyn hyvän elpymisen välillä havaittiin suuntaus kohti tilastollisesti merkitsevää eroa (QM = 3,16, p = 0,07). Psykoterapiatuntien määrän ja hyvän toimintakyvyn elpymisen välillä ei havaittu merkitsevää yhteyttä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti:

Yksi tutkimuksista «Lehtinen V, Veijola J, Lindholm T, Väisänen E, Mor...»2 oli tehty Suomessa. Tutkimustulosten sovellettavuuteen Suomen olosuhteisiin viittaa UKKI-väestötutkimuksen «Lehtinen V, Veijola J, Lindholm T, Väisänen E, Mor...»2 (Uusikaupunki-Kemijärvi) havainto siitä, että 46 % persoonallisuushäiriöistä kärsineistä toipui 16 vuoden seurannassa ilman hoitoa. Persoonallisuushäiriöiden todettiin vähentyvän 40 ikävuoden jälkeen ja olevan varsin epätavallisia ikääntyneillä. Vaikeiden persoonallisuushäiriöiden ikävakioiduksi esiintyvyydeksi arvioitiin 1,5 % (naisilla 0,9 %). Tutkimuksessa seuratut häiriöt oli ryhmitelty seuraavasti: psykoosit, pseudoneuroottinen skitsofrenia (käytännössä psykoottisesti oireilleita), persoonallisuushäiriöt, neuroosit, lievästi oireilevat ja oireettomat.

Meta-analyysin perusteella häiriön luonnollinen kulku selittää pitkälti ennustetta. Kliinisissä kokeissa tutkittujen epävakaan persoonallisuushäiriön hoitoon kehitettyjen psykoterapioiden avulla keskimäärin 1 potilas 5:stä on häiriön tavanomaisen kulun lisänä saavuttanut remission pitkän aikavälin seurannassa.

Kirjallisuutta

  1. Álvarez-Tomás I, Ruiz J, Guilera G ym. Long-term clinical and functional course of borderline personality disorder: A meta-analysis of prospective studies. Eur Psychiatry 2019;56:75-83 «PMID: 30599336»PubMed
  2. Lehtinen V, Veijola J, Lindholm T, Väisänen E, Moring J, Puukka P. Mielenterveyden pysyvyys ja muutokset suomalaisilla. UKKI-tutkimuksen 16-vuotisseurannan päätulokset. Turku: Kansaneläkelaitoksen julkaisuja, 1993