Takaisin

Kiintymyssuhdehäiriöt

Näytönastekatsaukset
Matti Keinänen
19.2.2015

Näytön aste: A

Epävakaan persoonallisuushäiriöpotilaan kiintymyssuhteita leimaa turvattomuus.

Monikeskustutkimuksessa «Liotti G, Pasquini P. Predictive factors for borde...»1(Italia 2000) testattiin hypoteesia, minkä mukaan kiintymyssuhdeobjektin vakavat menetykset potilaan varhaislapsuudessa ja potilaan varhaiset traumaattiset kokemukset ovat yhteydessä epävakaan persoonallisuuden myöhempään kehittymiseen. Kiintymyssuhde-objektin vakaviksi menetyksiksi luokiteltiin avioero, abortti, perheenjäsenen kuolema ja taloudellinen vararikko kahden vuoden sisällä lapsen syntymäajankohdasta. Tutkimiseen käytettiin työryhmän kehittämää standardisoitua QLE-kyselykaavaketta (Questionnaire of Loss Events). Psykiatrisessa osasto- tai avohoidossa olleiden potilaiden diagnoosit varmennettiin käyttäen SCID-II-haastattelua. Tutkimusryhmän (n = 66) verrokkeina olivat muut psykiatriset häiriöt kuin epävakaa persoonallisuus tai dissosiatiivinen häiriö (n = 146). Epävakaan persoonallisuushäiriön myöhemmän ilmaantuvuuden vetosuhde (Odds ratio) oli 2,5 (95 % luottamusväli 1,1–5,8) niillä, joiden äidit olivat kokeneet vakavan menetyksen kahden vuoden sisällä potilaan syntymästä. Niiden äitien tutkimusryhmässä, joissa lapsilla esiintyi traumaattisia kokemuksia (varhainen huolenpitäjän menetys, emotionaalinen tai fyysinen laiminlyönti, emotionaalinen tai fyysinen kaltoin kohtelu, seksuaalinen hyväksikäyttö tai vanhempien keskinäisen väkivallan todistaminen potilaan varhaislapsuudessa), lapsen epävakaan persoonallisuushäiriön ilmaantuvuuden vetosuhde oli 5,3 (95 % luottamusväli 2,1–13). Logistisissa malleissa vakioitiin potilaan ikä, sukupuoli ja hoitojärjestely (avohoito vs sairaalahoito).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Systemaattisessa katsausartikkelissa «Agrawal HR, Gunderson J, Holmes BM ym. Attachment ...»2 (Yhdysvallat 2004) on kuvattu kaikki siihen mennessä julkaistut 13 empiiristä tutkimusta, jotka tarkastelevat kiintymyssuhdetyyppejä epävakaassa persoonallisuushäiriössä aikuisiässä. Aineistojen koko vaihtelee kategorisen diagnostiikan mukaan välillä 8–49 (N = 260, 8 tutkimusta). Kaikki 13 työtä raportoivat merkitsevän yhteyden epävakaan persoonallisuuden ja turvattoman (insecure) kiintymyssuhteen välillä: havaitut tyypillisimmät turvattomat kiintymyssuhdetyypit olivat ratkaisematon (unresolved), takertuva (preoccupied) ja pelokas (fearful) kiintymyssuhde. Kokonaiseroa turvallisen ja turvattoman kiintymyssuhteen eri tyyppien (ratkaisematon, takertuva, pelokas) ei laskettu, vaan tulokset esitettiin systemaattisen taulukon muodossa, koska havaittujen erojen kokonaisvertailua vaikeutti se, että tutkimuksissa käytettiin useampia kiintymyssuhdearviointiskaaloja. Tutkimuksissa saatiin systemaattiseksi tulokseksi se, että kontrolliryhmissä turvallinen kiintymyssuhde oli merkitsevästi tavallisempi (p = 0,01–0,0025) verrattuna epävakaan persoonallisuushäiriön tutkimusryhmään.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Turvattomat kiintymyssuhteet eivät esiinny täsmällisesti vain epävakaassa persoonallisuushäiriössä.

Kontrolloidussa haastattelututkimuksessa «Minzenberg MJ, Poole JH, Vinogradov S. Adult socia...»3 (Yhdysvallat 2006) selvitettiin aikuisen sosiaalisen kiintymyksen perusdimensioita ja arvioitiin kiintymysassosiaatioita lapsuuden kaltoinkohtelun ja epävakaan persoonallisuushäiriön nykyoireiston kanssa. Avohoidon potilaita (n = 40) verrattiin ei-kliiniseen kontrolliryhmään (n = 40). Tutkimusryhmässä oli tilastollisesti merkitsevästi huonommat kiintymyssuhteet ja siinä esiintyi enemmän ahdistunutta (F (1,57) = 42,0, p < 0,0001) ja välttelevää kiintymyssuhdetta (F (1,57) = 9,54, p = 0,003) verrattuna kontrolleihin. Epävakaan persoonallisuushäiriön ahdistunut kiintymyssuhde oli yhteydessä lapsuuden kaltoinkohteluun (r = 0,35, p = 0,03), erityisesti seksuaaliseen hyväksikäyttöön (r = 0,41, p = 0,01), ja välttelevä kiintymyssuhde oli yhteydessä lapsuuden kaltoinkohteluun (r = 0,40, p = 0,01) ja lapsuuden laiminlyöntiin (r = 0,36, p = 0,03).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Liotti G, Pasquini P. Predictive factors for borderline personality disorder: patients' early traumatic experiences and losses suffered by the attachment figure. The Italian Group for the Study of Dissociation. Acta Psychiatr Scand 2000;102:282-9 «PMID: 11089728»PubMed
  2. Agrawal HR, Gunderson J, Holmes BM ym. Attachment studies with borderline patients: a review. Harv Rev Psychiatry 2004;12:94-104 «PMID: 15204804»PubMed
  3. Minzenberg MJ, Poole JH, Vinogradov S. Adult social attachment disturbance is related to childhood maltreatment and current symptoms in borderline personality disorder. J Nerv Ment Dis 2006;194:341-8 «PMID: 16699383»PubMed