Zimmermanin ja Coryelin 797 psykiatrisen potilaan 1-asteen sukulaisista ja terveistä kontrollihenkilöistä koostuvassa tutkimuksessa «Zimmerman M, Coryell W. DSM-III personality disord...»1 (tutkittavien keski-ikä 41,7 ± 16,5 vuotta, tutkittavista 55,5 % naisia) epävakaan persoonallisuushäiriön (n = 13) kanssa todettiin yleisimmin esiintyvän antisosiaalinen (31 %), paranoidinen, skitsotypaalinen, huomionhakuinen ja estynyt persoonallisuus (kunkin esiintyvyys 23 %). Hieman yli 3/4:lla epävakaan persoonallisuushäiriödiagnoosin saaneista oli komorbidi persoonallisuushäiriö.
Akseli II:n komorbiditeettia arvioitiin 504:n persoonallisuushäiriöstä kärsivän 18–50-vuotiaan sairaalapotilaan aineistossa «Zanarini MC, Frankenburg FR, Dubo ED ym. Axis II c...»2. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä (n = 379, 78 % naisia) todettiin merkitsevästi muihin persoonallisuushäiriöpotilaisiin (n = 125, 56 % naisia) verrattuna 31 %:lla A-ryhmän (31 % vs. 10 %, p = 0,0001) ja C-ryhmän (73 % vs. 47%, p = 0,00001) komorbideja persoonallisuushäiriötä. Muihin persoonallisuushäiriöpotilaisiin verrattuna epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä esiintyi merkitsevästi enemmän riippuvainen (51 % vs. 21 %, p = 0,0001), estynyt (43 % vs. 18 %, p = 0,00001), paranoidinen (30 % vs. 8 %, p = 0,00001) tai itseä vahingoittava (self-defeating; persoonallisuushäiriö, jossa henkilö pyrkii toistuvasti vahingoittamaan itseään) (30 % vs. 14%, p = 0,001) persoonallisuushäiriö.
Kommentti: Tutkimus oli tehty sairaalahoidossa olevilla potilailla, joten aineisto oli valikoitunut. Liebin ja työtovereiden katsauksessa «Lieb K, Zanarini MC, Schmahl C ym. Borderline pers...»3 yleisimpiä epävakaan persoonallisuushäiriön kanssa esiintyviä muita persoonallisuushäiriöitä olivat estynyt (esiintyvyys 43–47 %), riippuvainen (16–51 %) ja paranoidinen (14–30 %) persoonallisuushäiriö.
Persoonallisuushäiriöitä koskevassa laajassa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa (Collaborative Longitudinal Personality Disorders Study, CLPS) «McGlashan TH, Grilo CM, Skodol AE ym. The Collabor...»4 tutkittiin skitsotypaaliseen, epävakaaseen, estyneeseen ja obsessiivis-kompulsiiviseen persoonallisuushäiriöön liittyvää akseli I:n ja II:n komorbiditeettia (N = 571). Tutkittavien ikä oli 18–45 vuotta, ja heistä 64 % oli naisia. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä yli puolella oli komorbideja persoonallisuushäiriöitä. Epävakailla oli keskimäärin 1,9 persoonallisuushäiriödiagnoosia (skitsotypaalisilla 2,4, estyneillä 1,0 ja obsessivis-kompulsiivisilla 0,9). Epävakaan persoonallisuushäiriön (n = 157, 75 % naisia) kanssa yleisimmin esiintyviä komorbideja persoonallisuushäiriöitä olivat estynyt (47 %), depressiivinen (38 %), vaativa (26 %), riippuvainen (16 %, X2 = 17,53, p < 0,001) ja antisosiaalinen (15 %, X2 = 14,92, p < 0,001) persoonallisuushäiriö.
Kommentti: Tutkimus oli tehty sairaalahoidossa olevilla potilailla, joten aineisto oli valikoitunut.
Epävakaan persoonallisuushäiriön aikuisikäisten (n = 50, keski-ikä 23,6 ± 5,6 vuotta, 48 % naisia) ja nuoruusikäisten (n = 68, ikä 12–18 vuotta, 45 % naisia) potilaiden aineistossa «Becker DF, Grilo CM, Edell WS ym. Comorbidity of b...»5 aikuisilla yleisimmin diagnostisoituja persoonallisuushäiriöitä olivat 26 %:lla antisosiaalinen (26 %, p < 0,001,OR 7,5, 95 % luottamusväli 2,0–28,0), 20 %:lla estynyt (20 %, p < 0,04, OR 3,1, 95 % luottamusväli 1,0–9,7), 20 %:lla riippuvainen (20 %, OR 1,8, 95 % luottamusväli 0,7–5,1) ja 16 %:lla narsistinen (16 %, p < 0,02, OR 9,0, 95 % luottamusväli 1,0–77,3) persoonallisuushäiriö. Erot olivat merkitseviä muihin (n = 67) kuin epävakaan persoonallisuushäiriödiagnoosin saaneisiin verrattuna. Nuoruusikäisillä yleisimpiä komorbideja persoonallisuushäiriöitä olivat 29 %:lla passiivis-aggressiivinen (29 %, p < 0,004, OR 3,8, 95 % luottamusväli 1,5–9,6), 12 %:lla estynyt (12 %, p < 0,004, OR 4,5, 95 % luottamusväli 0,9–22,2) ja 12 %lla skitsotypaalinen (12 %, p < 0,003, OR tieto puuttuu, 95% CI tieto puuttuu) persoonallisuushäiriö. Erot ei-epävakaisiin potilaisiin verrattuna olivat tilastollisesti merkitseviä.
Kommentti: Tutkimus oli tehty sairaalapotilailla, joten aineisto oli valikoitunut.
Psykiatristen potilaiden (N = 156, keski-ikä 35,9 ± 10,9 vuotta, 57,7 % naisia) aineistossa «Marinangeli MG, Butti G, Scinto A ym. Patterns of ...»6 SCID-II -haastattelun avulla diagnosoiduilla potilailla epävakaan persoonallisuushäiriön (n = 63) kanssa todettiin yleisimmin esiintyvinä komorbideina persoonallisuushäiriöinä 83 %:lla paranoidinen (83 %, p < 0,001, OR 9,1, 95 % luottamusväli 4,01–20,8), 64 %:lla estynyt (64 %, p < 0,001, OR 5,1, 95 % luottamusväli 2,06–17,4), 40 %:lla riippuvainen (40 %, p < 0,01, OR 3,7, 95 % luottamusväli 1,6–8,4), 31 %:lla histrioninen (31 %, p < 0,001, OR 5,9, 95 % luottamusväli 2,06–17,4) ja 27 %:lla antisosiaalinen (27 %, p < 0,001, OR 13,0, 95 % luottamusväli 2,8–59,5) persoonallisuushäiriö.
Kommentti: Tavallisin komorbidi persoonallisuushäiriö näyttää vaihtelevan eri tutkimuksissa, mutta kaikille tutkimuksille oli yhteistä jonkin persoonallisuushäiriön samanaikaisuus. Tutkimus oli tehty sairaalapotilailla, joten aineisto oli valikoitunut.
Tutkimuksessa «Barrachina J, Pascual JC, Ferrer M ym. Axis II com...»7 akseli II:n komorbiditeettia arvioitiin 484:n epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivän 18–45-vuotiaan sairaalapotilaan aineistossa (tutkittavien keski-ikä 28,3 ± 7,1 vuotta, tutkittavista 83 % naisia). 73,6 %:lla potilaista (74,4 % naisilla ja 70,7 % miehillä) todettiin vähintään 1 komorbidi persoonallisuushäiriö. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivistä 32 %:lla todettiin yksi1, 33,5 %:lla 2 tai 3 ja 7,6 %:lla 4 tai useampi komorbidi persoonallisuushäiriö. A-ryhmän persoonallisuushäiriöitä esiintyi 27,6 %:lla (26,9 % naisilla, 31,0 % miehillä), B-ryhmän persoonallisuushäiriöitä 19,4 %:lla (18,4 %:lla naisilla ja 24,1 %:lla miehillä) ja C-ryhmän persoonallisuushäiriöitä 35,2 %:lla potilaista (38,0 %:lla naisilla ja 21,8 %:lla miehillä). Epävakaan persoonallisuushäiriön kanssa todettiin yleisimmin esiintyvän epäluuloinen (25,8 %), depressiivinen (24,8 %) ja passiivis-aggressiivinen (22,5 %) persoonallisuus. Naisilla esiintyi enemmän riippuvaista persoonallisuutta (17,2 %) kuin miehillä (2,4 %, p < 0,008). Miehillä esiintyi enemmän epäsosiaalista persoonallisuutta (22,0 %) kuin naisilla (8,2 %, p < 0,008).
Kommentti: Kyseessä oli sairaala-aineisto, joka ei edusta koko väestöä. Epävakaan persoonallisuushäiriön esiintyvyys on todettu suuremmaksi naisilla kuin miehillä, joten tutkituista suuri osa oli naisia.
5 692 henkilön väestötutkimuksessa (National Comorbidity Survey Replication, NCS) «Lenzenweger MF, Lane MC, Loranger AW ym. DSM-IV pe...»8 todettiin 214 persoonallisuushäiriöstä kärsivää henkilöä. IPDE-haastattelun perusteella epävakaa persoonallisuushäiriö todettiin 1,6 %:lla (SE 0,7, 95 % luottamusväli 0,3–3,0). Epävakaan persoonallisuushäiriön korrelaatio klusteri A:n persoonallisuushäiriöihin oli 0,.56 (epäluuloinen 0,.76, eristäytyvä 0,56 ja psykoosipiirteinen 0,34). Epävakaan persoonallisuuden ja ryhmän C persoonallisuushäiriöiden korrelaatio oli 0,55 (estynyt 0,54, riippuvainen 0,82 ja vaativa 0,67). B-ryhmän persoonallisuushäiriöstä epävakaan persoonallisuuden korrelaatio epäsosiaalisen persoonallisuuden kanssa oli 0,64.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: