Takaisin

Toimintakyky epävakaassa persoonallisuudessa

Näytönastekatsaukset
Liisa Kantojärvi ja Jyrki Korkeila
8.6.2020

Näytön aste: A

Epävakaaseen persoonallisuushäiriöön liittyvä alentunut toimintakyky korjaantuu epävakaan persoonallisuushäiriön oireistoa hitaammin.

Laajassa persoonallisuushäiriötutkimuksessa «Skodol AE, Gunderson JG, McGlashan TH ym. Function...»1 verrattiin 571 persoonallisuushäiriöstä (skitsotypaalinen, epävakaa, estynyt tai obsessiivis-kompulsiivinen) kärsivän potilaan ja 97 vaikeasta masennuksesta kärsivän potilaan psykososiaalista toimintakykyä. Potilaiden ikä vaihteli 18–45 vuoden välillä, ja heistä 63,6 % oli naisia. Potilaiden toimintakykyä kartoitettiin työkyvyn, kotiaskareiden, opiskelun, ihmissuhteiden ja vapaa-ajan osalta useilla eri mittareilla. Tutkimuksessa todettiin skitsotypaaliseen ja epävakaaseen persoonallisuushäiriöön liittyvän merkitsevästi enemmän toimintakyvyn alenemaa kuin estyneeseen ja vaativaan persoonallisuushäiriöön tai vakavaan masennukseen. Erot tulivat esiin lähes kaikilla toimintakyvyn alueilla ja säilyivät komorbidien häiriöiden vakioimisen jälkeenkin. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivistä vain 31 % oli tutkimushetkellä työelämässä, ja työkyvyttömänä oli 36 %. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivien riski olla työkyvyttömänä oli yli 2,5-kertainen verrattuna vakavasta masennuksesta kärsivien riskiin. Toimintakykyä mittaavalla GAF-asteikolla arvioituna (Global Assessment of Functioning) epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivien potilaiden toimintakyky oli huonompi (GAF 54,3, SD 9,3) verrattuna masennuspotilaisiin (GAF 60,7, SD 10,2). Vakavan toimintakyvyn alentuman riski (GAF ≤ 50) oli epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä merkitsevästi korkeampi (OR 3,8, 99 % luottamusväli 1,7–8,6) kuin masennuspotilailla (Wald X2 = 9,00–17,27, df = 1, p < 0,01).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Kyseessä oli sairaala-aineisto, joka ei edusta koko väestöä. On huomattava, että toimintakyky on laajempi käsite kuin työkyky.

Toisessa Collaborative Longitudinal Personality Disorders Study -tutkimuksesta (N = 668) julkaistussa artikkelissa «Skodol AE, Grilo CM, Pagano ME ym. Effects of pers...»2 arvioitiin persoonallisuushäiriön vaikutusta toimintakykyyn ja hyvinvointiin vaikea-asteisessa masennustilassa. Tutkimuksessa verrattiin masennuksesta kärsivien persoonallisuushäiriöpotilaiden (skitsotypaalinen, epävakaa, estynyt tai obsessiivis-kompulsiivinen) (n = 118) ja masennuspotilaiden, joilla ei todettu persoonallisuushäiriötä (n = 33) toimintakykyä toisiinsa (tutkittavien ikä vaihteli 18–45 vuoden välillä, ja heistä 63,6 % oli naisia). Tutkimusmenetelmänä käytettiin semistrukturoitua haastattelua, joka suoritettiin tutkimuksen alkuvaiheessa sekä 6, 12, 24 ja 36 kuukauden kuluttua. Sosiaalista/emotionaalista toimintakykyä arvioitiin Medical Outcomes Study (MOS) Short-Form Health Survey (SF-36) -kyselyn avulla.

Depressioon liittyvän skitsotypaalisen, epävakaan, estyneen tai obsessiivis-kompulsiivisen persoonallisuushäiriön todettiin heikentävän potilaiden sosiaalista (F = 7,84, p < 0,01) ja emotionaalista toimintakykyä (F = 11,58, p < 0,001). Edellä mainittujen persoonallisuushäiriöstä kärsivien masennuspotilaiden vakioidut keskiarvot olivat masennuspotilaisiin verrattuna alhaisemmat vitaalisuuden (31, SD 2 vs. 49, SD 4, Cohen's effect size (= vaikutuksen koko) 6,36), sosiaalisen toiminnan (43, SD 3 vs. 65, SD 4, Cohen's effect size: 6,53) ja emotionaalisen hyvinvoinnin (41, SD 2, vs. 53, SD 4, Cohen's effect size: 4,24) alueilla.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Kyseessä oli sairaala-aineisto, joka ei edusta koko väestöä.

Kahden vuoden prospektiivisessa 600 potilaan seurantatutkimuksessa «Skodol AE, Pagano ME, Bender DS ym. Stability of f...»3(epävakaa persoonallisuus n = 155, skitsotypaalinen häiriö n = 81, estynyt persoonallisuus n = 137, vaativa persoonallisuus n = 142 ja masennus n = 85) masennuspotilaiden toimintakyky kohentui muita selvästi paremmin. Persoonallisuushäiriön oireiston lievittyessä toimintakyky kohentui voimakkaimmin epävakaassa persoonallisuushäiriössä ja skitsotypaalisessa häiriössä. Yleinen sosiaalinen toimintakyky (β = -0,29, 95 % luottamusväli -0,46 – -0,11), vapaa-ajan aktiviteetit (β = 0,31, 95 % luottamusväli 0,17–0,45) ja yleinen sopeutuminen (β = 0,4, 95 % luottamusväli 0,26–0,54) kohentuivat selvästi oireiston lieventyessä ensimmäisen vuoden aikana. Toisen seurantavuoden aikana toimintakyvyn koheneminen jatkui oireiston lievenemisen myötä. Työllistymisessä (β = 0,27, 95 % luottamusväli 0,05–0,48) ja parisuhteessa (β = 0,39, 95 % luottamusväli 0,12–0,66) tapahtui vähäistä muutosta. Muutos toimintakyvyssä oli kuitenkin psykopatologisten oireiden lieventymistä hitaampaa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kuuden vuoden prospektiivisessa seurantatutkimuksessa «Zanarini MC, Frankenburg FR, Hennen J ym. Psychoso...»4 290 epävakaan persoonallisuushäiriöpotilaan yleinen toimintakyky, ammatillinen suorituskyky ja sosiaaliset suhteet kohentuivat merkittävästi, jos potilaan oireisto oli lieventynyt. Potilaiden toimintakyky säilyi kuitenkin seurannassa eräiltä osin heikommalla tasolla kuin verrokeilla, joilla oli pääasiassa joko lievempi B-ryhmän persoonallisuushäiriö, C-ryhmän persoonallisuushäiriö tai määrittämätön persoonallisuushäiriö. Tutkimuksen alussa kaikkien potilaiden GAF-pistemäärä oli < 60.

Seurannan lopussa GAF-pistemäärä oli yli 60 epävakaista persoonallisuushäiriöpotilaista kolmanneksella, kun se verrokeilla oli 64 %:lla (p < 0,001). Toimintakyvyn kohentuminen oli parempaa niillä, joiden toimintakyky oli seurannan alussa parempi, jotka olivat muita nuorempia, ja joiden sosioekonominen asema oli korkeampi.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Saman potilasryhmän 16 vuoden seurantatutkimuksessa «Zanarini MC, Frankenburg FR, Reich DB ym. Attainme...»5 todettiin, että epävakaiden persoonallisuushäiriöpotilaiden oireiden remissio sekä sosiaalinen ja ammatillinen toimintakyky kohenivat hitaammin kuin muiden persoonallisuushäiriöpotilaiden.

Oireiden remissiota tapahtui kaikilla persoonallisuushäiriöpotilailla (78–99 % epävakaat persoonallisuushäiriöpotilaat vs 97–99 % muut persoonallisuushäiriöpotilaat), mutta toimintakyvyn kohentumista tapahtui harvemmilla epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä potilailla (40–60 %) kuin muista persoonallisuushäiriöistä kärsivillä potilailla (75–85 %).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimukset perustuvat yhdysvaltalaisiin kliinisiin aineistoihin. Näissä aineistoissa potilaiden oireilu on ollut vaikeampaa ja heidän toimintakykynsä heikompi kuin potilailla, jotka eivät ole tarvinneet sairaalahoitoa.

Kymmenen vuoden 175 epävakaan persoonallisuushäiriöpotilaan prospektiivisessa seurantatutkimuksessa «Gunderson JG, Stout RL, McGlashan TH ym. Ten-year ...»6 epävakaiden potilaiden yleinen toimintakyky koheni vähemmän kuin verrokkeina olleilla masennuspotilailla (n = 95) ja C-ryhmän persoonallisuushäiriöistä kärsivillä potilailla (n = 312).

Tutkimuksen aikana epävakaiden persoonallisuushäiriöpotilaiden keskimääräiset GAF-pistemäärät nousivat 53:sta 57:ään, kun muilla persoonallisuushäiriöpotilailla nousu oli 62:sta 64:ään ja masennuspotilailla 61:sta 69:ään. GAF-pistemäärien ero oli koko tutkimuksen ajan tilastollisesti merkitsevä (p < 0,001). Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivien potilaiden sosiaalinen toimintakyky jäi pysyvästi alemmaksi kuin verrokeilla (p < 0,001). Toimintakyvyn kohentuminen oli parempaa nuorilla ja koulutetuilla.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimus perustui yhdysvaltalaiseen potilasaineistoon. Tässä aineistossa potilaiden sosioekonominen asema saattaa olla parempi kuin keskimäärin suomalaisessa potilasaineistossa.

Kirjallisuutta

  1. Skodol AE, Gunderson JG, McGlashan TH ym. Functional impairment in patients with schizotypal, borderline, avoidant, or obsessive-compulsive personality disorder. Am J Psychiatry 2002;159:276-83 «PMID: 11823271»PubMed
  2. Skodol AE, Grilo CM, Pagano ME ym. Effects of personality disorders on functioning and well-being in major depressive disorder. J Psychiatr Pract 2005;11:363-8 «PMID: 16304504»PubMed
  3. Skodol AE, Pagano ME, Bender DS ym. Stability of functional impairment in patients with schizotypal, borderline, avoidant, or obsessive-compulsive personality disorder over two years. Psychol Med 2005;35:443-51 «PMID: 15841879»PubMed
  4. Zanarini MC, Frankenburg FR, Hennen J ym. Psychosocial functioning of borderline patients and axis II comparison subjects followed prospectively for six years. J Pers Dis±ord 2005;19:19-29 «PMID: 15899718»PubMed
  5. Zanarini MC, Frankenburg FR, Reich DB ym. Attainment and stability of sustained symptomatic remission and recovery among patients with borderline personality disorder and axis II comparison subjects: a 16-year prospective follow-up study. Am J Psychiatry 2012;169:476-83 «PMID: 22737693»PubMed
  6. Gunderson JG, Stout RL, McGlashan TH ym. Ten-year course of borderline personality disorder: psychopathology and function from the Collaborative Longitudinal Personality Disorders study. Arch Gen Psychiatry 2011;68:827-37 «PMID: 21464343»PubMed