Vuonna 2010 julkaistussa australialaisessa satunnaistetussa, kontrolloidussa ja sokkoutetussa tutkimuksessa «Abernethy AP, McDonald CF, Frith PA ym. Effect of ...»1 verrattiin hapen tai ilmavirran vaikutusta pitkälle edenneestä sairaudesta kärsivien potilaiden hengenahdistukseen. Potilaita ohjattiin käyttämään happea tai huoneilmaa nasaalisesti virtauksella 2 l/min vähintään 15 tuntia/vrk. Seuranta-aika oli 7 vuorokautta, ja hoidon tehoa mitattiin 2 kertaa vuorokaudessa NRS-asteikolla 0–10. Kaikilla potilailla valtimoveren hapen osapaine oli yli 7,3 kPa. Yhteensä 239 potilasta satunnaistettiin tutkimukseen (64 % potilaista sairasti keuhkoahtaumatautia ja 16 % syöpää). Happea sai 120 potilasta (93 % jatkoi hoitoa 7 vuorokautta) ja huoneilmaa 119 potilasta (89 % jatkoi hoitoa 7 vuorokautta).
Hoidon tehossa ei ryhmien välillä ollut eroa (p = 0,554). Happiryhmässä aamulla mitattu NRS aleni keskimäärin 0,9 yksikköä (95 % luottamusväli 0,5–1,3) ja huoneilmaryhmässä 0,7 yksikköä (95 % luottamusväli 0,2–1,2), joten sekä hapen että huoneilman anto lievitti hieman hengenahdistusta lähtötilanteeseen nähden.
Vuonna 2008 julkaistussa Cochrane-katsauksessa «Cranston JM, Crockett A, Currow D. Oxygen therapy ...»2 selvitettiin, lievittääkö muussa kuin akuuttitilanteessa annettu happihoito hengenahdistusta pitkälle edenneestä sairaudesta kärsivillä potilailla. Katsaukseen sisällytettiin kaikki huhtikuuhun 2006 mennessä aiheesta tehdyt kontrolloidut tutkimukset, joista kuitenkin keuhkoahtaumatautipotilailla tehdyt tutkimukset suljettiin pois. Happihoidon vertailuryhmässä potilaille annettiin huoneilmaa joko samalla metodilla kuin happea (esimerkiksi nasaalisen kanyylin kautta) tai sitten spontaanisti hengittämällä huoneilmaa.
Katsaukseen otettiin mukaan 8 tutkimusta, joista 4 oli tehty syöpää (yhteensä n = 97), 3 sydämen vajaatoimintaa (yhteensä n = 35) ja 1 kyfoskolioosia (n = 12) sairastavilla potilailla. Hengenahdistuksen lievittymistä mitattiin VAS- tai numeerisilla asteikoilla (NRS tai Borg (asteikko 0–10)). 6 tutkimuksessa selvitettiin rasituskokeella ensisijaisesti hapen hengittämisen vaikutusta rasitushengenahdistukseen. Sydämen vajaatoimintaa tai syöpää sairastavilla potilailla hapen antamisen ei voitu osoittaa auttavan hengenahdistukseen huoneilman hengittämistä enempää. 2 varsinaisesti lepohengenahdistusta selvittäneen tutkimuksen (syöpäpotilaita) tulokset olivat tosin ristiriitaisia. Toisessa tutkimuksessa (n = 14) happi lievitti hengenahdistusta huoneilmaa paremmin, mutta toisessa (n = 33) eroa ei ollut. Ensin mainitussa tutkimuksessa kaikki potilaat olivat hypokseemisiä (SaO2 alle 90 %), mutta jälkimmäisessä vain osa (SaO2 80–99 %).
Katsauksen tekijät totesivat, että varmojen johtopäätösten tekemistä vaikeuttaa merkittävästi tutkimusten pieni määrä, pienet potilasaineistot ja menetelmien suuri vaihtelevuus.
Australialaisessa satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, vaihtovuoroisessa tutkimuksessa «Philip J, Gold M, Milner A ym. A randomized, doubl...»3 (N = 51 potilasta, edennyt syöpä ja dyspnea) nasaalisesti "viiksillä" annosteltu happilisä (4 L/min) lievitti lepodyspneaa yhtä tehokkaasti (VAS, EORTC QLQ-C30 dyspnea measurement, Dyspnea Assessment Questionnaire) kuin samalla virtauksella annosteltu ilmavirtaus. Tutkimuksessa keskityttiin hapen annon ja ilmavirtauksen tehon vertailuun.
Tutkimuksessa ei näytetä tilastollisesti testatun, olivatko molemmat hoidot tai kumpikaan hoidoista tehokkaita. Happi ei kuitenkaan lievittänyt lepodyspneaa tehokkaammin kuin ilmavirtaus. VAS-janassa ja verbaalisessa EORTC QLQ-C30 -hengenahdistusmittarissa tapahtui kuitenkin korjaantumista sekä hapen että ilmavirtauksen aikana. Potilaista vain 17 oli hypoksisia (SaO2 < 90 %). Myöskään näillä potilailla happi ei lievittänyt lepodyspneaa ilmavirtausta paremmin.
Vuonna 2011 julkaistussa australialaisessa satunnaistetussa, kontrolloidussa ja kaksoissokkoutetussa tutkimuksessa «Moore RP, Berlowitz DJ, Denehy L ym. A randomised ...»4 selvitettiin happihoidon vaikutusta hengenahdistukseen COPD-potilailla, jotka eivät täyttäneet pitkäaikaisen happihoidon kriteereitä (PaO2 > 7,3). Potilaat satunnaistettiin käyttämään hengenahdistusta aiheuttavan rasituksen yhteydessä joko ilmaa (75 potilasta) tai happea (68 potilasta) 6 l/min virtauksella. Hengenahdistusta mitattiin Chronic Respiratory Disease Questionnaire elämänlaatumittarin hengenahdistusosiolla sekä Baseline/Transition Dyspnoea indeksillä (BDI/TDI).
Ryhmien välillä ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa hengenahdistuksessa, elämänlaadussa tai funktionaalisissa muuttujissa (esim. 6 minuutin kävelytesti) 12 viikon seurannassa.
Vuonna 2016 julkaistussa Cochrane-katsauksessa «Ekström M, Ahmadi Z, Bornefalk-Hermansson A ym. Ox...»5 selvitettiin happihoidon merkitystä hengenahdistukseen ja elämänlaatuun COPD-potilailla, joilla oli korkeintaan lievä hypoksemia (PaO2 > 7,3). Katsaukseen sisällytettiin kaikki heinäkuuhun 2016 mennessä julkaistut kontrolloidut tutkimukset, joissa verrattiin hapen ja huoneilman antoa. Katsaukseen hyväksyttiin 44 tutkimusta, joista 33 otettiin meta-analyysiin. Hengenahdistusta mitattiin yleisimmin Borg:n (29 tutkimusta) tai VAS-asteikolla (9 tutkimusta). Tutkimuksista vain 6:ssa oli käytetty kotihappihoitoa, 32:ssa rasituksen aikaista happea ja 4:ssä lyhytaikaista hapen antoa ennen rasitusta. Kokonaisuutena happihoito lievitti hieman hengenahdistusta huoneilmaan verrattuna: Standardised mean difference (SMD) -0,34 (95 % luottamusväli - 0,48 – - 0,21). Hengenahdistuksen lievittyminen kuitenkin todettiin lähinnä rasituskokeissa (SMD -0,34; 95 % luottamusväli 0,46 – -0,22). Vain 2 tutkimuksessa «Abernethy AP, McDonald CF, Frith PA ym. Effect of ...»1, «Moore RP, Berlowitz DJ, Denehy L ym. A randomised ...»4 happihoitoa verrattiin ilmavirtaan päivittäisessä elämässä, ja näissä tilastollisesti merkitsevää eroa hengenahdistukseen ei todettu (SMD -0,13; 95 % luottamusväli -0,37–0,11).
Katsauksen tekijöiden johtopäätöksenä oli, että happi saattaa lievittää hengenahdistusta rasituksessa (lähinnä rasitustesteillä mitattuna), mutta näyttöä hapen hyödystä päivittäisessä elämässä ei ole.
Yhdysvalloissa tehdyssä ja vuonna 2016 julkaistussa satunnaistetussa ja kontrolloidussa tutkimuksessa «Long-Term Oxygen Treatment Trial Research Group., ...»6 selvitettiin happihoidon hyötyä COPD-potilailla, joilla oli joko lievä lepohypoksemia (happisaturaatio 89 – 93 % huoneilmalla) tai kohtalainen rasitushypoksemia (happisaturaatio ≥ 80 % ≥ 5 min. ja < 90 % ≥ 10 sekuntia 6 min. kävelytestissä). Potilaista 370 satunnaistettiin happihoitoon (24h/vrk happihoito lepohypoksemiasta ja rasitus/yöllinen happihoito rasitushypoksemiasta kärsiville) ja 368 potilasta kontrolliryhmään, jossa happihoitoa ei käytetty, ellei seurannassa kehittynyt vaikeaa hypoksiaa. Keskimääräinen seuranta-aika oli 18,4 kuukautta.
Eroa ryhmien välillä ei todettu ajassa kuolemaan tai ensimmäiseen sairaalahoitoon, funktionaalisiin muuttujiin (esim. 6 minuutin kävelytesti) eikä elämälaatuun. Ensimmäinen vastearvio elämänlaadun suhteen tehtiin 4 kuukautta satunnaistamisesta eikä happihoidon välittömiä vaikutuksia tutkittu.
Kommentit:
«Cranston JM, Crockett A, Currow D. Oxygen therapy ...»2: Katsaukseen otettujen tutkimusten menetelmät ja ensisijaiset päätemuuttujat vaihtelivat suuresti. 6 tutkimuksessa kahdeksasta tutkittiin hapen hengittämisen vaikutuksia rasituskokeen aikana, mikä ei tutkimusasetelmana tuone parasta tietoa kuolevan potilaan happihoidon merkityksestä.
«Philip J, Gold M, Milner A ym. A randomized, doubl...»3: Tutkimusaineiston kerääminen kesti peräti 5 vuotta. Potilasmateriaali ylitti määrällisesti voima-analyysiin mukaan tarvittavan potilasmäärän. Johtopäätöksissä kuitenkin spekuloitiin, että mikäli kliinisesti merkittävä oireiden lievenemä onkin pienempi kuin voima-analyysissa käytetty arvio, niin tutkimuksen voima ei olisi tällöin ollut riittävä. Tutkimuksessa ei oltu tilastollisesti arvioitu hapen tai ilman tehoa dyspneaan, vaan oli keskitytty pelkästään näiden vertailuun. Muilta osin tutkimus oli statistisesti hyvin analysoitu. Hypoksisilla potilailla happisaturaatioarvojen ja dyspnean välillä ei ollut mitään yhteyttä. Näillä potilailla hypoksian lievittyminen ei siis lievittänyt dyspneaa.
«Long-Term Oxygen Treatment Trial Research Group., ...»6: Hyvin tehty tutkimus isolla aineistolla, mutta hengenahdistus ei ollut varsinainen päätetapahtuma, ja happihoidon vastetta mitattiin ensimmäisen kerran vasta 4 kuukauden kohdalla. Happi ei kuitenkaan tuonut hyötyä elämänlaatuun, jota mitattiin myös hengenahdistusta ja muita hengitystieoireita mittaavalla mittarilla (St. George's Respiratory Questionnaire).