Systemoidussa katsauksessa «Norris SL, Nichols PJ, Caspersen CJ ym. Increasing...»1 selvitettiin itsehoidon kouluttamisen vaikutuksia (DSME, diabetes self management education) diabeetikoilla HbA1c-tasoihin ja muihin riskitekijöihin Yhdysvalloissa. Mukaan otettuja artikkeleita oli 30, joista 8 koski julkisissa paikoissa tapahtuvaa koulutusta ja 10 kotona tapahtuvaa opetusta, 10 leireillä, 1 kouluissa ja 1 työpaikoilla. Tiedot olivat riittäviä kotona ja julkisilla paikoilla tehdyistä interventioista, muista ei riittävää määrää tietoa saatu.
Kunnan tai julkisissa tiloissa annetussa koulutuksessa aikuistyypin diabeetikoille saatiin nettovaikutusta ainakin 6–12 kuukauden ajaksi HBA1c-tasoihin: julkisissa tiloissa (kuten kirjastoissa) tyypin 2 diabeetikoille annetussa omahoitokoulutuksessa HbA1c -1,9 % (95 % luottamusväli -2,4 – -1,4) vs. kotona annettu omahoitokoulutuksen HbA1c -0,5 %, (95 % luottamusväli -1,1 – +0,1) lähtötason ollessa keskimäärin 12,3 % (vaihteluväli 11,7–15,8 %).
Kotona perheissä lapsille ja nuorille annetun ohjauksen (ikä 9–14 vuotta, 4 tutkimusta, yhdessä myös tyypin 2 diabeetikoita mukana) HbA1c-tason muutos oli -1,1 % (95 % luottamusväli -1,6 – -0,6). Aikuisilla (27–63 vuotta, 7 tutkimusta, joista kaksi käsitteli HbA1c-tasoa) tulos -0,5 % (luottamusväli -1,1–0,1) ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
Tutkimusten määrä jäi vähäiseksi koulutuksen vaikuttavuudesta dieettiin, fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen, painoon, verenpaineeseen ja lipiditasoihin, jolloin näyttö jäi ristiriitaiseksi.
Molemmat potilasryhmät olivat aktiivisesti itse tutkimukseen hakeutuneita.