Zürichin lastensairaalassa 37 Lennox–Gastaut'n oireyhtymää sairastavaa lasta oli helmikuuhun 1972 mennessä hoidettu klonatsepaamilla «Dumermuth G, Kovacs E. The effect of clonazepam (R...»1. Suurimmassa osassa klonatsepaami oli lisälääkkeenä, mutta tarkemmin muita lääkkeitä ei raportoitu. Klonatsepaamin aloitusannos oli ensin ollut 3–4,5 mg/m²/vrk, mutta aloitusannosta vähennettiin myöhemmin 1,5–4 mg/m²/vrk. Ylläpitoannos oli 6–9 mg/m²/vrk.

Kohtaukset loppuivat kokonaan 13/37 (35 %) lapsella, yli 50 % väheneminen kohtausfrekvenssissä todettiin 12/37 (32 %) lapsella, alle 50 % väheneminen 10/37 (27 %) lapsella eikä mitään vaikutusta tai paheneminen 2/37 (5 %) lapsella. Seuranta-aika oli keskimäärin 24 kuukautta, vaihtelu 2 viikosta 4 vuoteen.

• Tutkimuksen laatu: heikko
• Sovellettavuus: hyvä
• Kommentti: Ei satunnaistettu seurantatutkimus pienellä aineistolla. Muita käytössä olleita lääkkeitä ja kohtaustyyppejä ei raportoitu. Potilasjoukko todennäköisesti heterogeeninen. Potilaiden ikäjakaumaa ei kuvattu.

Kommentti: Vuonna 2013 julkaistuun Lennox-Gastaut'n oireyhtymän hoitoon «Hancock EC, Cross JH. Treatment of Lennox-Gastaut ...»2 ei löytynyt yhtään klonatsepaamia käsittelevää satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta.