Takaisin

Topiramaatti Lennox-Gastaut´n oireyhtymän (LGS) hoidossa

Näytönastekatsaukset
Elina Liukkonen, Tuire Lähdesmäki ja Jorma Komulainen
27.2.2019

Näytön aste: C

Topiramaatti saattaa vähentää Lennox–Gastaut´n oireyhtymän (LGS) atoonisten ja toonisten kaatumiskohtausten (drop-kohtaus) ja tooniskloonisten kohtausten yhteismäärää 2 kuukauden seurannassa.

Satunnaistetussa kaksoissokkoutetussa monikeskustutkimuksessa «Sachdeo RC, Glauser TA, Ritter F ym. A double-blin...»1 (12 keskusta Yhdysvalloissa) oli mukana 98 iältään 1–30-vuotiasta LGS-potilasta. Sisäänottokriteerit olivat slow-spike and wave EEG:ssä, dropit (tooniset/atooniset kohtaukset) ja atyyppiset poissaolokohtaukset, yli 60 kohtausta/kk, 1–2 epilepsialääkettä. 4 viikon alkuseuranta aiemmilla epilepsialääkkeillä, 3 viikon titrausvaihe (tavoitteena topiramaattiannos 6 mg/kg/vrk) ja topiramaatin ylläpito 8 viikkoa. 41/48 (85 %) topiramaattiryhmästä ja 46/50 (92 %) lumeryhmästä pääsi tavoiteannokseen asti tutkimuksen jossain vaiheessa. Keskimääräisen ylläpitojakson annoksen mediaani oli 5,8 mg/kg/vrk. Ryhmät eivät eronneet toisistaan sukupuolen, keskimääräisen iän tai epilepsialääkkeiden määrän suhteen. Lumelääkeryhmän potilailla oli alkuseurantajaksolla keskimäärin enemmän tooniskloonisia ja drop-kohtauksia kuin topiramaattiryhmän potilailla (354/2 889). Ensisijainen tehon mittari oli drop-kohtausten kuukausittaisen vähenemän mediaani ja vanhempien arvio kohtausten vaikeusasteesta. Toissijainen tehon mittari oli niiden potilaiden määrä, joiden drop-kohtaukset tai toonisklooniset ja drop-kohtaukset yhteenlaskettuina vähenivät yli 50 tai yli 75 %. Vain 1 potilas topiramaattiryhmästä keskeytti tutkimuksen.

Drop-kohtauksissa kuukausittaisen vähenemän mediaani oli 14,8 % topiramaattiryhmässä, kun taas lumelääkeryhmässä kohtaukset lisääntyivät (mediaani 5,1 %, p = 0,041). Kaikkien kohtausten suhteen luvut vastaavasti 20,6 % topiramaattiryhmässä ja 8,8 % lumeryhmässä (ei tilastollisesti merkitsevä). Vanhempien arviointi kohtausten vaikeusasteesta oli suotuisampi topiramaattiryhmässä (p = 0,037).

Drop-kohtaukset vähenivät vähintään 50 % topiramaattiryhmässä 13/46 (28 %) ja lumeryhmässä 7/49 (14 %), riskiero 14 % (95 % luottamusväli 0–28 %) NNT = 7 (95 % luottamusväli -43 – +3), ja vähintään 75 % topiramaattiryhmässä 8/46 (17 %) ja lumeryhmässä 3/49 (6 %), riskiero 11 % (95 % luottamusväli -2 – +24 %) NNT = 9 (95 % luottamusväli -63 – +4).

Toonis-klooniset ja drop-kohtaukset yhteenlaskettuina vähenivät vähintään 50 % topiramaattiryhmässä 15/46 (33 %) ja lumeryhmässä 4/50 (8 %), riskiero 25 % (95 % luottamusväli 9–40 %) ja NNT 4 (95 % luottamusväli 2–11). Kohtaukset vähenivät vähintään 75 % topiramaattiryhmässä 8/46 (17 %) ja lumeryhmässä 2/50 (4 %), riskiero 13 % (1–26 %) ja NNT 7 (4–86). Yksikään potilas ei lopettanut tutkimusta haittavaikutusten vuoksi.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus: hyvä
  • Kommentti: Monta keskusta, joten keskuskohtaisesti potilaiden määrä vähäinen. Muiden lääkkeiden jakaumasta ei tietoa, pitoisuuksia ei seurattu. Atyyppisiä poissaolokohtauksia ei monitoroitu. Annos saattoi olla liian pieni. Mukana sekä aikuisia että lapsia. Riskierot ja NNT:t luottamusväleineen laskettu annetuista luvuista. Drop-kohtausten vähenemän mediaani on tilastollisesti niukasti merkitsevä, mutta kliiniseltä kannalta vähäinen.

Lennox–Gastaut oireyhtymän hoidosta on julkaistu myös Cochrane-katsaus «Hancock EC, Cross JH. Treatment of Lennox-Gastaut ...»2, joka topiramaatin osalta sisältää vain edellä kuvatun tutkimuksen «Sachdeo RC, Glauser TA, Ritter F ym. A double-blin...»1.

Kirjallisuutta

  1. Sachdeo RC, Glauser TA, Ritter F ym. A double-blind, randomized trial of topiramate in Lennox-Gastaut syndrome. Topiramate YL Study Group. Neurology 1999;52:1882-7 «PMID: 10371538»PubMed
  2. Hancock EC, Cross JH. Treatment of Lennox-Gastaut syndrome. Cochrane Database Syst Rev 2013;:CD003277 «PMID: 23450537»PubMed