Englannissa 1990-luvulla tehty «Appleton R, Fichtner K, LaMoreaux L ym. Gabapentin...»1 satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, lumekontrolloitu tutkimus, jossa yhteensä 247 lasta (3–12 vuotiaita), joilla kaikilla aiemmalle lääkehoidolle resistenttejä, paikallisalkuisia kohtauksia.128 satunnaistettiin lumeelle ja 119 gabapentiinille, muita lääkkeitä sai olla enintään 3. Prospektiivinen pre-randomisaatioperiodi oli 6 viikkoa ja hoitoaika 12 viikkoa. Lumetta verrattiin 600–1 800 mg (23,2–35,3 mg/kg/vrk) gabapentiiniä/vrk.
Kohtausvähenemä oli gabapentiiniryhmässä 17 % (20/119) ja lumeryhmässä 6,5 % (8/128), riskiero 11 % (95 % luottamusväli 3–18 %).
Cochrane-katsaus «Panebianco M, Al-Bachari S, Weston J ym. Gabapenti...»2 12 satunnaistetusta, lumekontrolloidusta kaksoissokkotutkimuksesta, joissa gabapentiinia tutkittiin lisälääkkeenä paikallisalkuisessa epilepsiassa. Yhteensä 2 607 potilasta satunnaistettiin gabapentiinille tai lumelääkkeelle. 2 tutkimuksessa oli lapsia ja aikuisia (12–73 vuotiaita), 1 tutkimuksessa pelkästään lapsia (3–12 vuotiaita) «Appleton R, Fichtner K, LaMoreaux L ym. Gabapentin...»1 ja lopuissa pelkästään aikuisia (16–82 vuotiaita).
Riskisuhde (RR) yli 50 % kohtausvähenemälle lumeeseen verrattuna oli 1,89 (95 % luottamusväli 1,40–2,55; 6 tutkimusta, 1 206 potilasta). Aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa gabapentiinin teho oli sitä parempi, mitä suurempi käytetty lääkeannos oli: 25,3 % (19,3– 32,3) tutkituista vastasi 1 800 mg annokseen verrattuna 9,7 % lumevasteeseen. Lääkkeen keskeyttämisriski lumeeseen verrattuna oli 1,05 % (95 % luottamusväli 0,74–1,49; 6 tutkimusta, 1 206 tutkittavaa).
Ekstrapolaatioperiaatteen osalta ks. myös Lisätietoa aiheesta «Paikallisalkuisen epilepsian hoitoon tarkoitettujen antiepileptisten lääkkeiden aikuisilla osoitetun tehon ekstrapolaatio lapsipotilaisiin»1.