Kanadalaisessa yhden keskuksen hoitotutkimuksessa «Giraudet-Le Quintrec JS, Coste J, Vastel L ym. Pos...»1 100 primaarin lonkka-artroosin vuoksi ensimmäiseen tekonivelleikkaukseen tulevaa potilasta satunnaistettiin joko saamaan moniammatillista ohjeistusta 2–6 viikkoa ennen tekonivelleikkausta (N = 48) tai vertailuryhmään (N = 52), joka sai tavanomaiset suulliset ja kirjalliset ohjeet. Moniammatilliset ohjeet annettiin potilaalle ja lähiomaiselle puoli päivää kestäneessä tilaisuudessa kirurgilta, anestesiologilta, reumatologilta, fysioterapeutilta ja psykiatrilta. Tämän lisäksi he saivat samat ohjeet kuin vertailuryhmän potilaat. Vertailuryhmässä suulliset ohjeet huomioivat potilaan tilan ja odotukset, ja kirjalliset ohjeet perustuivat klinikan laatimaan ohjeeseen. Potilaskato seurannassa oli yksi potilas vertailuryhmästä.
Moniammatilliset ohjeet saaneet potilaat olivat ennen leikkausta vähemmän ahdistuneita ja heillä oli myös vähemmän kipua. Leikkauksen jälkeen ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja.
Turkkilaisessa satunnaistetussa hoitotutkimuksessa «Gocen Z, Sen A, Unver B ym. The effect of preopera...»2 60 lonkka-artroosin vuoksi tekonivelleikkaukseen yliopistosairaalaan tulevaa potilasta jaettiin joko preoperatiivista fysioterapiaa ylä- ja alaraajalihasten vahvistamiseksi ja lonkan liikelaajuuden lisäämiseksi alkaen kahdeksan viikkoa ennen leikkausta sekä koulutusohjelman tai vertailuryhmään, joka ei saanut fysioterapiaa eikä koulutusta. Preoperatiivisesti Harris Hip Score (HHS) oli interventio- ja vertailuryhmässä 51 vs 45.
Interventioryhmän potilaat kykenivät siirtymään ja liikkumaan ensimmäisten postoperatiivisten päivien aikana paremmin kuin vertailuryhmän potilaat mutta kotiutushetkellä ryhmien välillä ei ollut eroja HHS:ssa, kivussa, lonkan abduktiossa eikä lepo- tai liikekivussa. Kolmen kuukauden seurannassa HHS oli interventioryhmässä korkeampi kuin vertailuryhmässä: 85 vs 79.
Tutkijat katsovat, että rutiinimainen fysioterapia ja -koulutus ei ole tarpeen ennen lonkan tekonivelleikkausta.
Satunnaistetun tutkimuksen «Rooks DS, Huang J, Bierbaum BE ym. Effect of preop...»3 tavoitteena oli verrata lyhyen preoperatiivisen fyysisen harjoittelun vaikuttavuutta lonkan tai polven tekonivelleikkausta edeltävään ja jälkeiseen toiminnalliseen tilaan, kipuun ja lihasvoimaan. Kaikkiaan 108 lonkan tai polven tekonivelleikkaukseen tulossa olevaa potilasta satunnaistettiin 6 viikon harjoitteluun tai ohjeita saavaan vertailuryhmään.
Lonkan tekonivelleikkauspotilailla harjoitteluryhmässä WOMAC-toimintakykyindeksi (skaala 0–100) parani 2.2 pistettä, kun se vertailuryhmässä heikkeni 3.9 pistettä (P = 0.02). SF-36-elämänlaatumittarin fyysisen toimintakyvyn indeksissä (skaala 0–100) vastaavat luvut olivat harjoitteluryhmässä heikentymä 0.4 pistettä ja vertailuryhmässä heikentymää 14.3 pistettä (P = 0.003). Polven tekonivelpotilailla ei tilastollisesti merkitseviä eroja todettu. Sekä lonkan että polven tekonivelpotilaiden lihasvoimat paranivat noin 20 prosentilla harjoitteluryhmässä, kun vertailuryhmässä lihasvoimien paranemista ei tapahtunut (P > 0.05). Sekä lonkan että polven tekonivelpotilailla harjoitteluun osallistuminen vähensi riskiä joutua leikkauksen jälkeiseen kuntoutuslaitoshoitoon (OR 0.27, 95 % luottamusväli 0.074–0.998). Harjoitteluohjelmalla ei ollut vaikuttavuutta 8 ja 26 viikon seurannassa.
Johtopäätöksenä on, että 6 viikon harjoittelulla ennen lonkan tekonivelleikkausta voidaan parantaa toiminnallista tilaa ja lihasvoimaa leikkaukseen tultaessa. Sekä lonkan että polven tekonivelleikkauksen jälkeinen laitoskuntoutustarve vähenee harjoitteluohjelmalla.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
Kommentit:
«Giraudet-Le Quintrec JS, Coste J, Vastel L ym. Pos...»1:Epävarmaa, voitaisiinko näin moniammatillinen ohjeistus toteuttaa suomalaisessa terveydenhuollossa.